Puljujärven englanti
http://www.iltalehti.fi/nhl/201801222200687091_nh.shtml
Nythän Puljujärvi puhuu jo ihan ok englantia (hänellä ollut kieliope), mutta ihmettelen vain kun jutussa luki, ettei Kanadaan lähtiessä osannut juuri ollenkaan englantia. Kuinka se on mahdollista? Eikös englannin opetus ala jo alakoulussa? Eikö elokuvista, sarjoista, peleistä, internetistä tai musiikistakaan ole jäänyt mitään mieleen?
Katsoin tuon haastatteluvideon ja onpa kyllä sympaattinen ja hymyilevä nuori mies. Kielitaidoillakaan tuskin väliä kunhan peli kulkee :)
Kommentit (26)
Eikös sillä joku tuutori ollut viime vuonna? Joillekin kielet on vaikeampia oppia, eihän se kaikkien suomalaisten rakastama Selännekään mitään hyvää englantia puhu - tönkköä rallia vääntää, vaikka rapakon takana on asunut jo useamman vuosikymmenen ja siihen päälle suomikin on huonontunut. Sen sijaan Olli Määttä puhuu hyvinkin sujuvaa englantia. Eli huono englanti ei välttämättä tarkoita Puljun laiskuutta, lahjakkuus on vain jossain muualla (vaikka siinä jääkiekossa...)
NHL on täynnä näitä huonoenglantisia ulkomaalaisia, usein joukkueeseen kuitenkin mahtuu joku, joka osaa kääntää ne tärkeimmät jutut (esimerkiksi Edmontonissa on Puljun kanssa toinen suomalainen, tosin Pakarinen taitanut olla suurimman osan kaudesta farmissa) Hyvin Pulju on taitanut kuitenkin pärjätä, kielimuurista ja Oilersien huonosta kaudesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä joku avustaja USA:ssa, vai miten hän selviytyy arjesta tuolla? Vai onko kiekkoilijan arki sitä, että ollaan aina joukkueen kanssa jossain? Että yksin ei liikuta missään? Aina joko bussissa, salilla, jäällä tai jossain?
Hektistä varmaan on, mutta luulisi, että joskus tulee niitä vapaa-ajan hetkiäkin, jolloin pitäisi pystyä kommunikoimaan itsenäisesti. Tulee varmaan aika yksinäinen olo, jos ei pysty luomaan sosiaalisia suhteita joukkuekavereihin yhteisen kielen puutteen takia.
Mitä sellaista arjessa on, josta ei lähes kieltä osaamaton voi selvitä? Tuskin minä paljoa enempää kieltä osaan kuin Jessekään ja hengissä olen ulkomaanreissuiltani selvinnyt. Ruokaa saa kaupasta sanomatta välttämättä sanaakaan ja ravintolastakin näyttämällä listalta haluamaansa. Asunnon järkkää seura, joka hoitaa myös terveyden huollon ja varmasti saa seurasta ammattiapua, jos jotain vähän vaikeampaa tulee eteen, kuten vaikkapa auton osto.
Sosiaaliset suhteet on sitten toinen juttu, mutta nykyäänhän on netti ja puhelimet, joten juttuseuraa löytyy tarvittaessa aina ja ihan omalla äidinkielellä.
Jos tuo Jessen ura nyt saa tuosta tuulta alleen, niin eiköhän se kielitaitokin sieltä kehity ihan riittäväksi, eli vähintäänkin tikitikkasen tasolle.
Turha Jessen kielitaidosta on murehtia. Pärjäsi siellä aikoinaan sellaisetkin pelaajat, jotka ei olleet koskaan opiskelleet minuuttiakaan englantia. Kun esimerkiksi Vellu ja Hexi meni Winnipegiin 70-luvun puolessavälissä olivat he kumpikin aivan ummikkoja ja siihen aikaan eurooppalaisia pelaajia ei voitu sietää amerikassa, koska heidän pelättiin vievän amerikkalaisten pelaajien työpaikat ja sen he myös saivat tuta kaukaloissa. Tuskin silloin paljon apua heltisi kaukalon ulkopuolellakaan.
Vielä vaikempi tilanne oli venäläisillä pelaajilla, jotka eivät olleet myöskään koskaan englantia opiskelleet, mutta sen lisäksi eivät olleet sitä myöskään mediassa koskaan kuulleet tai nähneet, joten olivat vielä enemmän ummikkoja kuin suomalaiset ja lisäksi heitä vihattiin vieläkin enemmän. Silti hekin siellä ovat pärjänneet.
Amispoitsu torniosta, joka vieläkin pakkoliikkeenomaisesti nuolee räkää omasta nokastaan niin kentällä kuin haastatteluissa.
Onneks sentään peli kulkee nyt.
Tälläsiin "fiksuihin" nuoriin ne missit rakastuu.
Eikä tietenkään rahan, maailman matkailun ja sporttisen komeuden takia.
Tai no. Pulju nnyt ei varsinaisesti 40cm korkean otsansa kanssa hyvin komea ole.
Mutta se fiksuus.
Siihen nainen rakastuu, niinkuin täälläkin eräässäkin ketjussa kerrotaan.
Se fiksuus.
Jessen 9. luokan todistuksen keskiarvo oli 7,8 eli ei Jesse mikään tyhmä ole. Kaikilla ei vain ole kielipäätä. Jesse lopetti koulunkäynnin Patrik Laineen tavoin peruskouluun, koska he molemmat halusivat täysillä keskittyä jääkiekkouraan ja laittoivat kaiken sen eteen.
Jesse on pärjännyt ihan hyvin ja koko ajan oppii lisää. Puhuminen ja ääntäminen jo tosi hyvää.
Onko hänellä joku avustaja USA:ssa, vai miten hän selviytyy arjesta tuolla? Vai onko kiekkoilijan arki sitä, että ollaan aina joukkueen kanssa jossain? Että yksin ei liikuta missään? Aina joko bussissa, salilla, jäällä tai jossain?
Hektistä varmaan on, mutta luulisi, että joskus tulee niitä vapaa-ajan hetkiäkin, jolloin pitäisi pystyä kommunikoimaan itsenäisesti. Tulee varmaan aika yksinäinen olo, jos ei pysty luomaan sosiaalisia suhteita joukkuekavereihin yhteisen kielen puutteen takia.