Itkisitkö hysteerisenä monta vuotta jos ukkosi kuolisi?
En minä ainakaan, eiköhän aika vähillä itkuilla ja draamalla menisi elämä eteenpäin.
Eihän kumppani sentään ole edes samaa verta, eli perhettä, se olisi sama kuin menettäisi vain esim kaverin jonka kanssa asutelut, ei se sydäntä särkisi. Tietysti vähän aikaa tuntuisi omituiselta ja voisi olla kaipuuta, mutta siinä se ja nopeastihan sitä taas nauttisi omasta rauhasta ilman miestä, vapaudesta.
Jokainen on tietysti erilainen, minulle miehen kuolema ei ylitsepääsemätöntä surua varmasti aiheuttaisi.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
No johan on tyly asenne 😮
En jaksa lukea tätä pidemmälle.
Mutta olen sitä mieltä, että huutaisin hysteerisesti ja kaipaisin järjettömästi, jos puolisoni menettäisin.
Hän on minulle rakas, lasteni isä ja sielunkumppanini.
Itkisin ja huutaisin varmaan useita vuosia, - mutta en tiedä, jos hän vaikka ohjaisi minua ylhäältä ottamaan uuden, hyvän kumppanin.
Mä oon vaan niin vanhanaikainen, etten ehkä edes miettis uusia suhteita.
Kyllä itkisin ja paljon. Kamalaa edes ajatella koko asiaa että hänet menettäisin. En ole läheisriippuvainen mutta kai se nyt rakkaasta ihmisestä luopuminen kamalaa olisi? Olen joskus asiaa ajatellutkin ja miehelleni sanonut miten kamalaa olisi hänestä luopua. Ollaan oltu 15v yhdessä ja lapsiakin on. Välillä menee huonommin ja sitten taas muistetaan läheisyyttä lisätä.
Surisin lapsen puolesta koska lapselle tulisi isän kuolemasta kova suru. Itse en itkisi, erokin on käynyt mielessä monta kertaa mutta kun se lapsi...
Aika tyly ja tunteeton täytyy olla ihmisen, joka tuollaisia edes kyselee.
Jos läheinen ihminen ja kumppani ei merkitse sinulle juuri mitään, niin älä kuvittele ettei muille merkitsisi.
Ei heidän välttämättä tarvitse omista henkilökohtaisista tunteistaan omia läheisiään kohtaan avautua sinulle mitään.
Mitä sinä heidän tunteistaan välittäisit kuitenkaan, kunhan kyselet !
Monet ovat sanoneet että sitä surua kestää kolme vuotta ja se on mielestäni totta. Oma isäni kuoli yllättäen minun ollessa vasta vähän yli 20v. Joka päivä hän oli mielessäni kunnes kerran havahduin etten ole muutamaan päivään miettinyt häntä. Silloin oli kulunut n. kuukausi yli kolme vuotta hänen kuolemastaan. Vähän hätkähdin asiaa kun olin tietoinen tuosta "kolmen vuoden suruajasta".
Niinpä uskoisin, ettei kovinkaan moni itkisi ainakaan yli tuota kolmea vuotta, osa ei ehkä vuottakaan.
Kohta kymmenen vuotta täysi kun kuoli ja edelleenkin saattaa toisinaan tulla itku. Olen kuitenkin jo ollut pitkään uudessakin liitossa, jossa olen onnellinen.