Tiedättekö sen ihmistyypin?

Se ihmistyyppi joka valittaa aina kaikesta,mutta ei kanna vastuuta yhtään mistään.
Kaikki on aina muiden vika,itsestään ei löydetä mitään moitetta.
Mulla on tälläinen anoppina.
Mun on pakko ollut ottaa etäisyyttä ja reilusti,koska muuten saattaisin puhdistaa ilmaa liiankin kovin sanoin.
Anoppi on sairastellut viimeiset 20vuotta,eläkkeellekin pääsi jo hyvissä ajoin.On leikelty sieltä ja täältä,ja aina ollut lääkäreissä vikaa ja virheitä on tehty,ja entäs sitten ne hoitajat.
Jäi nyt sitten puolitoista vuotta sitten leskeksi.Nyt on yksinäinen,aina jätetään yksin.Ei riitä että mies käy siellä joka ikinen päivä kahvilla töiden jälkeen.Itse anoppi ei liiku mihinkään,ei ainakaan kävellen,eikä suostu rollaattorilla liikkumaan,mitä siitäkin tulisi,jos siihen joutuisi tukeutumaan ja pääsisi/voisi lähteä ulkoilemaan.Ennemmin kyhjöttää kotona,tyytyy parveketupakointiin,siinä saa liikuntaa ja raitista ilmaa yllin kyllin.
Nyt onkin vuoden nököttänyt pääsääntöisesti paikallaan,kun ei kukaan mene ja raahaa kädestä pitäen kävelylle.
On hermosärkyä selässä,innolla odottaa leikkausta,mutta kun kunto on huono,näinkö toipuu jaloilleen.
Pyllähti sohvalta,nyt on käsi kipeenä,varmaan kirurgia tarvitaan siihenkin...ja kun ei tämä riitä eikä sääliä tarpeeksi heru,laitetaan vielä kasvoihin yksi kolmoishermosärky lisä potkua tuomaan...
Mä olen lopen uupunut seuraamaan vierestä tätä sairastelua,tai valittamista siitä.Mä uskon kyllä,et kivut ovat todellisia,mutta,kun olen silti sitä mieltä että,mitä vähemmän toi anoppi on liikkumatta ja tekemättä mitään,sen pahemmaksi noi kivut vaan menee,itse ei kuitenkaan tee yhtään mitään oman terveytensä eteen,käyttää aikansa netissä kipuryhmissä keulimiseen,kellä on kovimmat kivut tai vahvimmat lääkitykset.
Ei taida olla mitään keinoa asiasta puhua,ilman anopin suuttumista pahalle miniälle,joka oikeesti tarkottaa vaan hyvää.