Miten kasvatan lapseni kaksikieliseksi?
Minulla on belgialainen aviomies ja asumme Belgiassa. Kotikielenämme on hollanti, mutta haluaisin kuitenkin että pian syntyvä lapsemme oppii puhumaan suomeakin.
Miten tämä asia sitten hoidetaan? Puhua pulpatan lapselle suomeksi?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti puhuu enkkua ja minä aina suomea, näin oppivat molemmat, voit sitten puhua lapsillesi vaikka kiina, kun on kouluikäisiä
Sinun äidinkielesi ei ole selvästikään suomi, joten miksi puhut lapsille suomea?
Mikäköhän se sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Mary83 kirjoitti:
Tottakai se kieli tulee vahvemmaksi missä maassa asutaan, tässä tapauksessa suomi tulee aina olemaan kakkoskieli. Hyvä esimerkki on Selänteiden perhe, kuunnelkaapas heidän lastensa haastatteluja, ainakin yhden pojan suomi on selkeästi kakkoskieli ja siitä kuulee että poika ei ole koskaan suomessa asunut, hän puhuu suomea selkesti erikoisella tavalla, en tiedä onko kyseessä amerikkalainen aksentti vai mikä mutta puheesta kuultaa läpi että äidinkieli se ei hänelle ole.
No vähän mupeltavat epäselvästi, mutta veikkaisin osin johtuvan kameran jännittämisestä, että on ”kuumia perunoita suussa”. Yhtään vieraskieliseksi paljastavaa kielioppivirhettä en ole huomannut.
Suomi nyt on kieliopin suhteen ilmeisen vapaa kieli erityisesti puhuttuna mutta myös kirjoitettuna tehdään tosi paljon kaikkia kielioppivirheitä mitä ei edes huomaa. Ja silti ei tule mitään vaikutelmaa että olisi vieraskielinen.
Lausuminen paljastaa sen ettei ole natiivi paljon selvemmin kuin kielioppi. Englanti esim. on kieliopin kannalta huomattavasti tarkempi kieli kuin suomi, ei tarvitse kuin joku pikku virhe tehdä, esim. sekoitat kerran has/have tai käytät jonkin preposition väärin niin vastapuoli tietää että jaahas, et ole natiivi.
Tosin natiivi englannin puhujillakin sattuu noita virheitä tietysti mutta erilaisia. Tuskin kukaan natiivi koskaan sekoittaa esim. noita has/have tai käyttää jotain tiettyä prepositiota jossain rakenteessa mitä ei-natiivi voi tehdä, mutta sitten on näitä esim. would/should/could of, thats/that's, ja vastaavia virheitä mitä natiivitkin näyttää tekevän.
Mä puhun lapsille julkisilla paikoilla englantia ja kotona suomea. Lapset ovat täysin kolmikielisiä. Harvoin tapaan ulkomailla asuvien suomalaisäitien lapsia jotka oikeasti osaisivat suomea. Aina sanotaan että lapset osaavat mutta todellisuus on muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mä puhun lapsille julkisilla paikoilla englantia ja kotona suomea. Lapset ovat täysin kolmikielisiä. Harvoin tapaan ulkomailla asuvien suomalaisäitien lapsia jotka oikeasti osaisivat suomea. Aina sanotaan että lapset osaavat mutta todellisuus on muuta.
Niin ja mistä tiedän tämän ja miksi se harmittaa on siksi että olis kiva jos omille lapsille löytyisi suomenkielisiä kavereita Suomen ulkopuolelta niin sitten kun tapaa muita suomalaisnaisia joilla ulkkispuoliso ja he sanovat että lapset puhuvat tottakai suomea. Mennään kylään ja ne lapset eivät sitten todellisuudessa osaa suomenkieltä YHTÄÄN. Vain isänsä kieltä. En ymmärrä miten tasa-arvoinen suomalaisnainen aina pistää itsensä tähän koukkuun ja vähättelee sitä suomalaisuutta lasten kasvatuksessa.
Meidän lapsi oppi kolmikieliseksi kun minä puhuin suomea lapselle, äiti äidinkieltään jota en osaa ja vanhempien yhteinen kieli englanti tuli siinä sivussa.
Asumme nyt Suomessa.
Ai kamala. Hollanti äidinkielenä on se rumin valinta ikinä.
Noh, siitä viis, puhut lapselle vain suomea ja altistat lasta kielelle, vaikka ukkokultasi kapinoisikin siitä että ei ymmärrä hölkäsen pöläystä siitä, mitä televisiossa pomppiva piirretty hahmo oikein yrittää sanoa.
Kyllä se lapsi ajan myötä oppii ja kun säännöllisesti käy Suomessa niin se siitä pysyykin sitten hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut sama aihetta nyt kun olen raskaana. Mieheni on kaksikielinen, asumme ulkomailla ja käytämme arjessa sekaisin toisillemme puhuessa kahta kieltä. Jos miehen vanhemmat tai muu perhe on paikalla (viikottain on) niin sitten puhutaan vielä kolmatta kieltä.
Minulle on myös tärkeää saada puhua lapselleni suomea, joka on äidinkieleni ja siten tunnekieleni, vaikka osaankin erinomaisesti myös muita perheen kesken puhuttuja kieliä.
Mietin vain, että onko tästä arkemme monikielellisyydestä mahdollisesti jotain haittaa? Saattaako esimerkiksi puheen oppiminen viivästyä merkittävästi? Oppiiko lapsi mitään kieltä kunnolla?
Jos puheenkehitys viivästyy, se olisi viivästynyt yhdenkin kielen kanssa jonkin verran. Pelkkä kaksikielisyys ei saa lasta aivan toistaitoiseksi, mutta toki saattaa hidastaa oppimista entisestään, jos on alttius puheenkehityksen viivästymään.
Itsellä on 2 lasta, jotka puhuivat jo 1,5 vuotiaana monen sanan lauseita ja molemmilla kielillä.
Itse puhuin lapselleni sekä omaa kieltäni että lapsen isän kieltä ja kumpaakin puhuu kuin natiivi. Ei se kaksikielisyys vaadi sitä että puhuu aina vain ja ainoastaan sitä omaa kieltään.
Meillä on kaksikieliset lapset, suomi ja englanti. Asumme englanninkielisessä maassa. Kotona puhumme lapsille suomea, ja käyvät suomikoulussa. Mutta herkästi englanti dominoi. Se on koulukieli, ympäristön ja kavereiden kieli, ja suomi rapistuu herkästi.
Silti minusta on ehdottoman tärkeää, että vanhemmat puhuvat lapsille molemmat omaa äidinkieltään, tunnekieltään. Se toinen kieli on vanhemmille kuitenkin aina vieras kieli, vaikka sen osaisi kuinka hyvin.