Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita "uraäitejä"? Miten on sujunut siirtyminen vaativista töistä kotiäidiksi?
21.01.2018 |
Olen saamassa esikoistani nyt vähän vanhemmalla iällä (36). Tätä ennen olen "omistanut" elämäni urakehitykselle, ja onnistunutkin siinä hyvin. Vaikka en mikään vanha vielä ole, niin olen ehtinyt jo rakentaa pitkän uran vaativissa oman alan tehtävissä, ja saavuttaa alalla ihan arvostettua asemaa. Elämän sisältä ja intohimo on ollut pitkälti työuraan liittyvissä asioissa, ja jotenkin hyvä itsetuntonikin kai kumpuaa siitä että olen arvostettu tyyppi työelämässä ja saan siellä usein erittäin hyvää palautetta ja koen oikeasti onnistuvani työssäni ja koen että teen hyvin merkityksellistä työtä. Olen omistanut elämäni työlle, koska perheen perustaminen ei aiemmin ole onnistunut, perhe on kuitenkin minulle se tärkein asia.
Nyt sitten toinen haaveeni on toteutumassa ihan juuri, laskettu aika kuukauden päästä:) . Takana vähän lapsettomuuskriisiäkin ja pitkää yrittämistä.. Mutta alan kriiseilemään kotiäitiydestä tai siis siitä, että en voikaan yhtäkkiä toteuttaa itseäni työmenestyksen kautta. Yhtäkkiä olen muille ihmisille vain "vauvamaha" ja minulle voivotellaan että "miten olet jaksanut" ja mahalleni leperrellään. Vielä vuosi sitten keskustelut tuttujen kanssa koski vaikeita yhteiskunnallisia ja tieteellisiä kysymyksiä :D joissa sai paljon kivaa haastetta aivoille. Koen että olen menettänyt identiteettini muiden silmissä, en olekaan enää muuta kuin osa äitimassaa. Kohtalotovereita? Miten te muut "uraäidit" olette selvinneet siitä, että yhtäkkiä elämä muuttuu ihan täysin?
Kommentit (51)
Luuletko olevasi ainoa äiti evö jka on tehnyt uraa/uran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletko olevasi ainoa äiti evö jka on tehnyt uraa/uran?
En. Siksi pyysinkin muiden samassa tilanteessa olleiden kokemuksia siitä, että miten ovat "selvinneet". Ap.
No synnytät sen lapsn ja alat hoitaq. Jos käy aika pitkäksi, opiskele esim jotain. Tai sitten vedät hädin tuskin hengissä sen vuoden läpi.
En ehkä vastaa etsimääsi, mutta itse olin vähän järkyttynyt siitä, miten primitiivisiä kaikki vauvajutut on: synnytys, imetys ja kaikki fyysiset jutut. Koulutus tai älykkyys ei tee niistä mitenkään helpompia. Synnärillä kaikki äidit raahustavat kasvot kalpeina halon paksuinen terveysside verkkoalushousuissa. Kipua, maitoa, itkua, suolentoiminnan selvittämistä kätilöille. Unettomia öitä ja huolia.
Äitiydessä myös kaikki on yleistä. Koko ajan joku höykyttää ja arvostelee. Millään titteleillä ei ole mitään painoarvoa. Ihan on vapaata riistaa. Ja itse ei välttämättä hallitse mitään osa-aluetta, vaan juoksee vain katastrofista seuraavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sanon suoraan, että minusta se oli kauheaa. Se oli tappavan tylsää ja älytöntä puuhaa ja toisaalta ei kuitenkaan toddellakaan voinut ”alkaa vaikka opiskella jotain” kun se vietävän kakara vaati jotain tai huusi muuten vaan 10 minuutin välein (koliikkilapsi).
Ja sit tosiaan päälle se oman identiteetin menetys.
Mä luulen että sä aloittaja pärjäät hyvin. Vauva kasvaa nopeasti ja samalla asenteella kuin olet työelämässä menestynyt, pääset vauva-aikana pitkälle. Että tää on nyt tää aika elämässä, ainutlaatuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko sä sitten työelämässä olevasi ainutlaatuinen etkä vain osa sitä oman ammattikuntasi massaa? Lapsellesi olet oikeasti korvaamaton, töissä et.
Minä sain lapseni 41- ja 43-vuotiaana.
Raskainta oli ehdottomasti valvominen. Siitä ei vaan palautunut samalla tavoin kuin nuorena. Meidän nuoremmalla astma ja refluksi ja todellakin valvoin.
Meidän elämän pelasti sairauskuluvakuutukset, joilla pääsimme yksityiseen hoitoon. Julkisen terveydenhuollon voit Suomessa lapsen kanssa unohtaa.
Toinen asia mikä oli vittumaista oli se arvostelu. Koko ajan joku nipottamassa ja arvostelemassa ja tunkemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustuuko identiteettisi siihen, mikä olet muiden silmissä?
Äitiys on yksi osa identiteettiä. Haluatko oikeasti, että sinä olet yhtä kuin pelkkä työsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni pahinta äitiydessä olivat äitikerhot. Varmaan miehet kokevat armeijassa samoja tunteita: tohtorin tupakaveriksi voi sattua se apukoulun hädin tuskin suorittanut, ja siinä sitä yritetään puhaltaa yhteen hiileen.
Kun vielä lisätään se äitikerhojen tavaton passiivis-aggressiivinen nokkimisjärjestys, niin aika onnetonta siellä on olla yli-ikäisenä, ylikoulutettuna ja elämässään muussakin rooleissa kuin "Mintun äitinä" olleena.
Muuten on äitiys ollut aivan mahtavaa, varsinkin nyt kun on vauvan lisäksi isompia lapsia ja näiden ystäviä. Lapsista tykkään kovasti, vaikka äitejä vähän vierastankin.
Niin lyhyt aika oli, että ei merkinnyt mitään.
Lueskelin alan uusimpia artikkeleita ja työstin omiakin kirjoituksia lapsen nukkuessa.
1-vuotiaana päiväkotiin ja elämä rullasi entiseen tahtiin. Suurperheen äidiksi minusta ei olisi ollut.
Se olisi rajoittanut työn tekemisen paloani liikaa. Eli kahteen jäi, mutta perhe se on sekin. Perhe on muodostunut kuitenkin tärkeimmäksi elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Missä näin luki?
Korkeakoulutettuna ja uraäitinä en tajua koko lähtöasettelua. Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Nyt on kyllä luettu ketjua melkoiset lasit päässä. Ap itse sanoi olevansa osa identiteetitöntä äitimassaa, sitä tässä vain on kommentoitu ja kommentteja aloittaja nimeomaan pyysikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Missä näin luki?
Korkeakoulutettuna ja uraäitinä en tajua koko lähtöasettelua. Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?
Esim. viestissä nro 9.
Emme tiedä, millä alalla ap on. Voi olla, että hän vaikkapa kehittää käänteentekeviä syöpälääkkeitä. Mistä siis tämä suuri into kertoa, että oikeasti hän ei ole työssään mitään muuta kuin "massaa"?
Alue: Aihe vapaa
Höpöhöpö. Olet kohta äiti ja sitten taas menet töihin. Mutta äitiytesi jatkuu loppuelämäsi. Lopeta itsesi ajatteleminen ja kohdista ajatuksesi tulevaan.