Kissa lemmikkinä - plussat ja miinukset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin miinus: se ei ole koira.

Riippuu millaista lemmikkiä haet. Sinulla on aiemmin ollut koiria, kissa ei tule olemaan samanlainen. Kissat ovat kauniita, söpöjä, ylväitä, helppohoitoisia lemmikkejä. Ne ovat myös itsenäisiä ja loppupeleissä eivät juurikaan sinusta välitä (ihan sama mitä joku kissanomistaja omasta pallerostaan väittää, kissoilta ei vain voi odottaa mitään suurta lojaaliutta ihmistä kohtaan, se ei vain kuulu lajin luonteeseen). Kissoille oma itse on tärkein, ne eivät tiukan paikan tullen ikinä uhrautuisi vuoksesi, vaikka olisit pitänyt niistä huolta 10 vuotta joka päivä. Tuon luonteen vuoksi en itse enää pysty motivoitumaan tarpeeksi ottaakseni kissan huolehdittavakseni. Henkilökohtaisesti en saa kissan hoitamisesti tarpeeksi palkkiota, kissa-omistajasuhteessa ei ole tarpeeksi vastavuoroisuutta. Ja sanon tämän kokemuksella sekä kissojen että koirien omistamisesta.

Mutta niinkuin sanoin, riippuu siitä mitä haet lemmikistä. Jos haet kaunista katseltavaa ja jotain elämää kotiin, niin kissa. Jos taas uskollista ystävää, joka antaa kaiken rakkautesi moninkertaisesti takaisin, niin silloin koira.

Ei se ole miinus, että se ei ole koira.  Kissa ja koira on erilaisia lemmikkejä.  Yhdellä lauseella sanottuna: koiralla on isäntä ja kissalla on palvelija.

Näinhän se on. Ehkä huonosti ilmaistu. Tarkoitin sitä, että minulle suurin miinus kissassa lemmikkinä on se, että se ei ole luonteeltaan lojaali ja uskollinen ystävä (kuten koira on). Oioin vähän mutkia. :P

Joten sinulle sopii lemmikiksi koira, ei kissa. Olet ymmärtänyt näiden eron.

Eiköhän kaikkien tähän vastanneiden näkemys perustu niihin henkilökohtaisiin mieltymyksiin? Jotakuta haittaa kissan raapiminen, jotakuta ei. Jotakuta haittaa sen itsenäisyys, jotakuta ei. Ehkä otin liian kärkkäästi esille tuon vertailun koiran kanssa, sehän ei ole tämän keskustelun kannalta oikeastaan olennaista.

No, jos putsaan tuon alkuperäisen viestini koirasta, niin sen sisältö on: isoin miinus kissassa on se, että se on lajina kovin itsenäinen, eikä osoita suurempaa lojaaliutta ihmistä kohtaan. Se ei välttämättä sovi ihmiselle, joka haluaa kokea kumppanuutta lemmikkinsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Huonolla onnella kuten meillä toinen pissaa mattoon, sohvaan, koiran petiin, rottinki koriin ja petiinsä. Vain aika ajoittaista mutta todella rasittavaa olla "varpaillaan" koko ajan. Syynä ei ole likainen vessa tai madot vaan taitaa vaan päässä viirata. Harmi kun tämä kisu on kuitenkin niin ihanan sosiaalinen ja mukava lastenkin kanssa. Onneksi sitä voi pitää kuitenkin maalla ulkona.

Tyttärensä joka on kyllä todella hyvin sosiaalistettu vauvasta asti haluaa karttaa vieraita. Oman perheen kesken tämäkin on aivan ihana ja lasten kanssa luotettava. Tällä ei sisäsiisteysongelmaa yhtään.

Koiraan verrattuna kissa ei ole niin seurallinen.

Kissoja on oltava kaksi jos niiden on oltava vankina sisällä koko elämänsä. Virikkeitä on oltava myös tällöin paljon.

Meillä käyvät pihalla hiirestämässä joten muuta virkettä eivät tarvitsekaan.

Jos kissa pissaa muualle kuin laatikkoonsa, niin se on epävarma reviiristään. Ei kissat tahallaan pissaa muualle tai ole päästään vialla jos tekevät niin. Ehkä kannattaisi hankkia kaksi hiekkalaatikkoa, molemmille kissoille oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... olen kanssa miettinyt mahdollisuutta hankkia kaksi kissaa. Mutta toisaalta kynnys hankkia heti kaksinverroin lemmikkejä on aika iso. Mutta saisivat tosiaan kyllä kivaa seuraa toisistaan.

Muistathan, että lemmikeistä tulee huolehtia koko elämän ajan. Kesäkissoja on aivan liikaa tässä maailmassa.

Tottakai ymmärrän. :) Koirakin oli elämässä melkein 15 vuotta ja tiedän kyllä että on iso päätös hankkia lemmikki kuin lemmikki. Siksi pohdiskelenkin näin tarkkaan. :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonolla onnella kuten meillä toinen pissaa mattoon, sohvaan, koiran petiin, rottinki koriin ja petiinsä. Vain aika ajoittaista mutta todella rasittavaa olla "varpaillaan" koko ajan. Syynä ei ole likainen vessa tai madot vaan taitaa vaan päässä viirata. Harmi kun tämä kisu on kuitenkin niin ihanan sosiaalinen ja mukava lastenkin kanssa. Onneksi sitä voi pitää kuitenkin maalla ulkona.

Tyttärensä joka on kyllä todella hyvin sosiaalistettu vauvasta asti haluaa karttaa vieraita. Oman perheen kesken tämäkin on aivan ihana ja lasten kanssa luotettava. Tällä ei sisäsiisteysongelmaa yhtään.

Koiraan verrattuna kissa ei ole niin seurallinen.

Kissoja on oltava kaksi jos niiden on oltava vankina sisällä koko elämänsä. Virikkeitä on oltava myös tällöin paljon.

Meillä käyvät pihalla hiirestämässä joten muuta virkettä eivät tarvitsekaan.

Jos kissa pissaa muualle kuin laatikkoonsa, niin se on epävarma reviiristään. Ei kissat tahallaan pissaa muualle tai ole päästään vialla jos tekevät niin. Ehkä kannattaisi hankkia kaksi hiekkalaatikkoa, molemmille kissoille oma.

No meillä on näillä kahdella ulkoilevalla kissalla kolme hiekkalaatikkoa joten ei ole siitäkään johtuva. Reviiristä voi olla koska eivät tule tyttären kanssa aina toimeen. Silti pidän eläintä tyhmänä jos pissaa makuupaikalleen.

Kissat on parasta elämässä <3 Mulla kaksi maatiaispoikakissaa, molemmat tosi sosiaalisia. Aina tulee ovelle vastaan kun tuun kotiin, haluavat huomiota, toinen nukkuu mun kanssa sängyssä ja toinen taas kiipeää aina syliin kun syön aamupalaa. Tulevat saunaan mun kanssa. Ottavat paljon kontaktia ja toinen myös "juttelee" paljon. 

Karvaa ei lähde niin paljon, kun syöttää laadukasta ruokaa (mahdollisimman lihapitoinen teollinen + aito liha). Laatikossa puupellettiä, joka edullista ja sitoo hajua hyvin. 

Miinuksia en juuri keksi. Toki jos matkustelis paljon tms. niin pitäis aina olla hoitaja. Nyt jos on joku meno, niin porukat ottaa pojat mielellään hoitoon. Parasta on se, ettei tarvii lenkittää kuten koiraa. Kesällä viihtyvät lasitetulla parvekkeella lintuja tarkkaillen, ja mökillä myös. 

Olin miehen kanssa viime viikonloppuna yötä sukulaisten luona ja heillä on kissa. Paljon hellyyttä vailla oleva hurmuri. Jos istuu sohvalla tms. hauska, kun tulee polkemaan syliin ja kaipaa rapsutusta :)

Antoi nukkua rauhassa, ei herättänyt kertaakaan, eikä häirinnyt muutenkaan yöllä. Oli vaan ovi välissä ja pyörin paljon petissä 🤔

Porukoilla on ollut kissoja ja on parhaillaankin. Viirusta voi sanoa aikaisempiin kissoihin verrattuna, ettei Viiru ole sylikissa, vaikka rapsuttelusta tykkääkin.

Toisen veljen sylisssä viihtyy.

Ihana poseeraamaan ryhdikkäänä :)

Vierailija kirjoitti:

Hmm... olen kanssa miettinyt mahdollisuutta hankkia kaksi kissaa. Mutta toisaalta kynnys hankkia heti kaksinverroin lemmikkejä on aika iso. Mutta saisivat tosiaan kyllä kivaa seuraa toisistaan.

Kaksi kissaa menee siinä kuin yksikin ainakin hoidon määrän puolesta. Tietysti kulut miltei tuplana. Yhden kissan kanssa on paljon tärkeämpää, että oikeasti leikittää ja aktivoi kissaa paljon. Tämä voi silti toteutua, jos jostain syystä kissat eivät varsinaisesti ystävysty, vaan ovat enemmänkin kuin kämppikset kuten minulla. Tosi pieneen, tyyliin 20 neliöiseen kämppään en myöskään kahta ottaisi ellei ole mahdollisuutta ulkotarhaan. Ainakin jos pentuna kissan päättää ottaa, niin kaksi on minusta parempi kuin yksi, jos vaan rahkeet riittää. Kahdesta pennusta tulee läheiset toisilleen ja todennäköisesti aikuisinakin viihtyvät keskenään mainiosti. Toisen kissan kanssa ne eivät välttämättä ota niin paljon kontaktia omistajaan kuin jos ovat kotinsa ainokaisia.