Kertokaapa, että mitä hyötyä jollekin ihmiselle voi olla psykoterapiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa on hyvä asettaa ne tavoitteet omiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, tavoitteea jonkinlainen realismi ja normalisointi. Ap, ajattelusi on kovin mustavalkoista. Olet ikään kuin päättänyt, että terapiasta ei voi olla kenellekään apua ja että naisettomuus on jokaiselle naisettomalle hirveää kärsimystä. Tuo on mustavalkoista ajattelua ja se ei vastaa todellisuutta. Eli sen sijaan, että hakisit terapiasta apua naisettomuuteen,  olisi realistista lähteä etsimään omaan ajatteluun tasapainoa sen suhteen ettei sinulla ole naista. 

Kuulostat myös kauhean vihaiselta. Onko se käytännössä auttanut sinua noissa ongelmissasi? Luuletko, että vihalla ja itsepäisellä mustavalkoisella ajattelulla saat tulevaisuudessa aikaan toivottua muutosta?  En usko niin olevan, vaikken tunne sinua. Anna hyvä mies itsellesi mahdollisuus etsiä jotain rauhallisempaa oloa sieltä mustan ja valkoisen väliltä. Jotenkin ihan rääkkäät itseäsi tuolla uhoamisella ja suljet itseltäsi mahdollisuuden katsoa asioita jostain muusta näkökulmasta. Eristät itsesi pohtimisen mahdollisuudelta.

Viha voi olla hyvä selviytymiskeino silloin, kun joku rikollinen hyökkää kimppuun. Mutta se on onneton selviytymiskeino silloin, kun kyse on olosuhteista joita ei pysty välittömästi muuttamaan. 

Taas joku joka arvostelee toista vihan tunteista, vaikka tajuatko, viha on tunne, pitääkö se sinusta tukahduttaa ja miksi vit*ussa? Arvostelet aiheesta, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta. Sinun vihasi ei ole selkeästi ollut kovin syvää, joten et tiedä, mille aloittajasta tuntuu. En tiedä minäkään, mutta en myöskään luule tietäväni sitä häntä itseään paremmin.

t.kristallikissa

Minä en käsittele ap:tä silkkihansikkain ja lähde yliymmärtämään hänen jättisuuriksi paisuneita ajatusvääristymiään. Sinulla sen sijaan selvästikin on ylikehittynyt hoivavietti tuollaisia ammattikiukuttelijoita kohtaan. Koeta pitää rajasi ja kommentoi omasta puolestasi.

Esitin ap:lle vaihtoehdon, jota kannattaa harkita. Vihaa hän saa tuntea ihan rauhassa, mutta jos ei anna itselleen lupaa lähteä tutkimaan mitään muuta tapaa käsitellä omassa elämässä olevia pulmia, niin tuskin mikään liikahtaa eteenpäin. 

Voin sanoa, että sinusta ei tule olemaan hänelle mitään hyötyä. Näen sen aivan suoraan. Haaskaat aikaasi.

t.kristallikissa

Olipas kerrassaan viiltävä kommentti.

En tarkoittanut viiltää, ihmettelen vain, jos oikeasti olet olevinasi minua parempi neuvoja esimekiksi ja haluat hiljentää minut. Et ole varmaan parempi.

t.kristallikissa

Ahaa, tämä olikin paremmuuskilpailu.

No aloittajan kannattaa kuunnella paremmin neuvovaa.

t.kristallikissa

Ks. Otsikko! Vastaa ihmeessä kissa, kannattaako? Sitähän ap kysyi.

Olen otsikon kysymykseen vastannut pitkin matkaa. Se auttaa, jos se on oikeanlaista. Ei välttämättä auta vain olemalla terapiaa.

t.kristallikissa

Terapiasta on apua, jos potilas on motivoitunut. Minä olen hyötynyt psykoterapiasta paljon. En pelkää asioita enää samalla tavoin, kun ennen ja hyväksyn oireiluni. Olen päässyt jatkuvasta häpeän tunteestani.

Olen jo keski-ikäinen enkä kuvittele, että muut ihmiset ovat olemassa minua varten ja toteuttamassa minun halujani. Mielestäni ap:lla tuntuu olevan edellä mainitunlainen harha. Ap haluaa sitä ja tätä ja kuvittelee, että muiden tehtävänä on tehdä hänet onnelliseksi. Hän on vihainen, kun muut eivät täytäkään hänen toiveitaan.

Onko sinulla persoonallisuushäiriö, ap? Et varmastikaan hyödy terapiasta, jos et kykene reflektoimaan omaa ajatteluasi ja toimintaasi.

Vierailija kirjoitti:

No minua auttoi näin:

- osaan käsitellä tunteeni kypsästi ja rakentavasti ja hallita käytökseni kohtalaisesti tunnekuohussakin

- osaan olla läheisilleni parempi läheinen

- lakkasin vihaamasta itseäni

- kehitin terveemmät, inhimillisemmät arvot

- lievitti syvään juurtuneita pelon ja häpeän tunteita jotka rajoittivat elämääni todella rajusti

- sain korvaamatonta tukea kehitykseni ja vointini jatkuvasta seurannasta ja ihan vaan siitä että joku kuunteli eikä sanonut jotain mikä olisi tehnyt tilanteen vaan pahemmaksi

Yhtä mielisairas ikävä kyllä olen kuin ennen terapiaakin, mutta silti olen oikein tyytyväinen että tuli käytyä. Ihmiset pitää musta ihan eri lailla kuin ennen, ja hetkittäin tunnen jopa olevani toisille voimavara enkä taakka. Tulevaisuudessa varmaan työskentely jossain vaiheessa jatkuu, ja silloin odotan saavani tukea

- elämänhallinnan kehittämiseen sairauden aiheuttamassa vaikeassa tilanteessa, sairauden aiheuttamien rajoitusten puitteissa

- ohjausta, ideoita, palautetta ja suoriutumisen tukea ja seurantaa siihen että löytäisin sairaudesta huolimatta itselleni sopivan tavan osallistua yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Miten niin olet mielisairas? Mikä sen sinussa määrittelee?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Terapiasta on apua, jos potilas on motivoitunut. Minä olen hyötynyt psykoterapiasta paljon. En pelkää asioita enää samalla tavoin, kun ennen ja hyväksyn oireiluni. Olen päässyt jatkuvasta häpeän tunteestani.

Olen jo keski-ikäinen enkä kuvittele, että muut ihmiset ovat olemassa minua varten ja toteuttamassa minun halujani. Mielestäni ap:lla tuntuu olevan edellä mainitunlainen harha. Ap haluaa sitä ja tätä ja kuvittelee, että muiden tehtävänä on tehdä hänet onnelliseksi. Hän on vihainen, kun muut eivät täytäkään hänen toiveitaan.

Onko sinulla persoonallisuushäiriö, ap? Et varmastikaan hyödy terapiasta, jos et kykene reflektoimaan omaa ajatteluasi ja toimintaasi.

En minä ainakaan usko, että ap ajattelee muiden olevan sen enempää häntä varten kuin sinäkään. Sen sijaan hänellä on luultavasti sillä alueella pahoja vaurioita, joita sinulla ei ole ollut koskaan. Ylimielisenä voit sitten tölviä aloittajaa, no, jokaisella meillä on puutteellisuutemme.

t.kristallikissa

Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.

Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?

Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?

Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?

No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.

Huonot vanhemmat, köyhyys, tyhmyys, pelokkuus...

Vierailija kirjoitti:

No minua auttoi näin:

- osaan käsitellä tunteeni kypsästi ja rakentavasti ja hallita käytökseni kohtalaisesti tunnekuohussakin

- osaan olla läheisilleni parempi läheinen

- lakkasin vihaamasta itseäni

- kehitin terveemmät, inhimillisemmät arvot

- lievitti syvään juurtuneita pelon ja häpeän tunteita jotka rajoittivat elämääni todella rajusti

- sain korvaamatonta tukea kehitykseni ja vointini jatkuvasta seurannasta ja ihan vaan siitä että joku kuunteli eikä sanonut jotain mikä olisi tehnyt tilanteen vaan pahemmaksi

Yhtä mielisairas ikävä kyllä olen kuin ennen terapiaakin, mutta silti olen oikein tyytyväinen että tuli käytyä. Ihmiset pitää musta ihan eri lailla kuin ennen, ja hetkittäin tunnen jopa olevani toisille voimavara enkä taakka. Tulevaisuudessa varmaan työskentely jossain vaiheessa jatkuu, ja silloin odotan saavani tukea

- elämänhallinnan kehittämiseen sairauden aiheuttamassa vaikeassa tilanteessa, sairauden aiheuttamien rajoitusten puitteissa

- ohjausta, ideoita, palautetta ja suoriutumisen tukea ja seurantaa siihen että löytäisin sairaudesta huolimatta itselleni sopivan tavan osallistua yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Joillekin normoillekin terapia tekisi hyvää. Sen verran hankalia ihmisiä on liikenteessä ja joilta puuttuu kyky mainitsemiisi asioihin.

Todella paljon! Itse paranin turhista ahdistuksista ja häpeästä kun kävin _minulle sopivan _ terapeutin luona. Oli itselle sopiva suuntaus (KAT) ja terapeutti oli todella ammattitaitoinen ja ymmärsi mistä puhuin. Tuo terapia oli täysin käänteentekevä asia elämässä ja tajusin vihdoin itseäni ja maailmaa "oikeasti", en vääristyneen ympäristöni kautta. Ainoa huono puoli on se, että sairas ympäristö jäi ja siitä irti pääseminen on joskus hankalaa etenkin kun he pitävät itseään "normaaleina ja terveinä" vaikkeivät sitä oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa on hyvä asettaa ne tavoitteet omiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, tavoitteea jonkinlainen realismi ja normalisointi. Ap, ajattelusi on kovin mustavalkoista. Olet ikään kuin päättänyt, että terapiasta ei voi olla kenellekään apua ja että naisettomuus on jokaiselle naisettomalle hirveää kärsimystä. Tuo on mustavalkoista ajattelua ja se ei vastaa todellisuutta. Eli sen sijaan, että hakisit terapiasta apua naisettomuuteen,  olisi realistista lähteä etsimään omaan ajatteluun tasapainoa sen suhteen ettei sinulla ole naista. 

Kuulostat myös kauhean vihaiselta. Onko se käytännössä auttanut sinua noissa ongelmissasi? Luuletko, että vihalla ja itsepäisellä mustavalkoisella ajattelulla saat tulevaisuudessa aikaan toivottua muutosta?  En usko niin olevan, vaikken tunne sinua. Anna hyvä mies itsellesi mahdollisuus etsiä jotain rauhallisempaa oloa sieltä mustan ja valkoisen väliltä. Jotenkin ihan rääkkäät itseäsi tuolla uhoamisella ja suljet itseltäsi mahdollisuuden katsoa asioita jostain muusta näkökulmasta. Eristät itsesi pohtimisen mahdollisuudelta.

Viha voi olla hyvä selviytymiskeino silloin, kun joku rikollinen hyökkää kimppuun. Mutta se on onneton selviytymiskeino silloin, kun kyse on olosuhteista joita ei pysty välittömästi muuttamaan. 

Taas joku joka arvostelee toista vihan tunteista, vaikka tajuatko, viha on tunne, pitääkö se sinusta tukahduttaa ja miksi vit*ussa? Arvostelet aiheesta, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta. Sinun vihasi ei ole selkeästi ollut kovin syvää, joten et tiedä, mille aloittajasta tuntuu. En tiedä minäkään, mutta en myöskään luule tietäväni sitä häntä itseään paremmin.

t.kristallikissa

Minä en käsittele ap:tä silkkihansikkain ja lähde yliymmärtämään hänen jättisuuriksi paisuneita ajatusvääristymiään. Sinulla sen sijaan selvästikin on ylikehittynyt hoivavietti tuollaisia ammattikiukuttelijoita kohtaan. Koeta pitää rajasi ja kommentoi omasta puolestasi.

Esitin ap:lle vaihtoehdon, jota kannattaa harkita. Vihaa hän saa tuntea ihan rauhassa, mutta jos ei anna itselleen lupaa lähteä tutkimaan mitään muuta tapaa käsitellä omassa elämässä olevia pulmia, niin tuskin mikään liikahtaa eteenpäin. 

Voin sanoa, että sinusta ei tule olemaan hänelle mitään hyötyä. Näen sen aivan suoraan. Haaskaat aikaasi.

t.kristallikissa

Ei Helevatti, näet tarott-korteista? Häirittiikö yksinpuhelua oivalluksella, joka muuten puhdas kymppi.

Hänen asenteestaan näin. Ihan ok asenne, jos ihmisellä ei ole kovin syviä vaikeuksia jossain asiassa.

t.kristallikissa

Oletko ap:n " terapeutti ", kun vastaat hänen puolestaan😀?

Syviä ongelmia? Ylimielinen ja aggressiivinen ap se jaksaa vinkua.

En ole, mutta on selvää, että jos jollain ei mitkään naissuhteet edes käynnisty, vaikka hlö itse niin kovasti toivoo, taustalla on syviä vaikeuksia, jotka eivät ole hänen syytään.

t.kristallikissa

Hyvä, sitten reippaasti hakemaan korvauksia yhteiskunnalta, tai sata aloitusta kivikissaäitinä vauvalle😉! Sillä se lähtee. Ap kuitenkin niin älykäs, että pohtii sen raskauttavaa kuormaa päivittäin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa on hyvä asettaa ne tavoitteet omiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, tavoitteea jonkinlainen realismi ja normalisointi. Ap, ajattelusi on kovin mustavalkoista. Olet ikään kuin päättänyt, että terapiasta ei voi olla kenellekään apua ja että naisettomuus on jokaiselle naisettomalle hirveää kärsimystä. Tuo on mustavalkoista ajattelua ja se ei vastaa todellisuutta. Eli sen sijaan, että hakisit terapiasta apua naisettomuuteen,  olisi realistista lähteä etsimään omaan ajatteluun tasapainoa sen suhteen ettei sinulla ole naista. 

Kuulostat myös kauhean vihaiselta. Onko se käytännössä auttanut sinua noissa ongelmissasi? Luuletko, että vihalla ja itsepäisellä mustavalkoisella ajattelulla saat tulevaisuudessa aikaan toivottua muutosta?  En usko niin olevan, vaikken tunne sinua. Anna hyvä mies itsellesi mahdollisuus etsiä jotain rauhallisempaa oloa sieltä mustan ja valkoisen väliltä. Jotenkin ihan rääkkäät itseäsi tuolla uhoamisella ja suljet itseltäsi mahdollisuuden katsoa asioita jostain muusta näkökulmasta. Eristät itsesi pohtimisen mahdollisuudelta.

Viha voi olla hyvä selviytymiskeino silloin, kun joku rikollinen hyökkää kimppuun. Mutta se on onneton selviytymiskeino silloin, kun kyse on olosuhteista joita ei pysty välittömästi muuttamaan. 

Taas joku joka arvostelee toista vihan tunteista, vaikka tajuatko, viha on tunne, pitääkö se sinusta tukahduttaa ja miksi vit*ussa? Arvostelet aiheesta, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta. Sinun vihasi ei ole selkeästi ollut kovin syvää, joten et tiedä, mille aloittajasta tuntuu. En tiedä minäkään, mutta en myöskään luule tietäväni sitä häntä itseään paremmin.

t.kristallikissa

Minä en käsittele ap:tä silkkihansikkain ja lähde yliymmärtämään hänen jättisuuriksi paisuneita ajatusvääristymiään. Sinulla sen sijaan selvästikin on ylikehittynyt hoivavietti tuollaisia ammattikiukuttelijoita kohtaan. Koeta pitää rajasi ja kommentoi omasta puolestasi.

Esitin ap:lle vaihtoehdon, jota kannattaa harkita. Vihaa hän saa tuntea ihan rauhassa, mutta jos ei anna itselleen lupaa lähteä tutkimaan mitään muuta tapaa käsitellä omassa elämässä olevia pulmia, niin tuskin mikään liikahtaa eteenpäin. 

Voin sanoa, että sinusta ei tule olemaan hänelle mitään hyötyä. Näen sen aivan suoraan. Haaskaat aikaasi.

t.kristallikissa

Ei Helevatti, näet tarott-korteista? Häirittiikö yksinpuhelua oivalluksella, joka muuten puhdas kymppi.

Hänen asenteestaan näin. Ihan ok asenne, jos ihmisellä ei ole kovin syviä vaikeuksia jossain asiassa.

t.kristallikissa

Oletko ap:n " terapeutti ", kun vastaat hänen puolestaan😀?

Syviä ongelmia? Ylimielinen ja aggressiivinen ap se jaksaa vinkua.

En ole, mutta on selvää, että jos jollain ei mitkään naissuhteet edes käynnisty, vaikka hlö itse niin kovasti toivoo, taustalla on syviä vaikeuksia, jotka eivät ole hänen syytään.

t.kristallikissa

Hyvä, sitten reippaasti hakemaan korvauksia yhteiskunnalta, tai sata aloitusta kivikissaäitinä vauvalle😉! Sillä se lähtee. Ap kuitenkin niin älykäs, että pohtii sen raskauttavaa kuormaa päivittäin täällä.

Tietenkään yhteiskunta ei korvaa tuollaisessa mitään, mutta jos olemme menneet kuuhunkin, niin osaamme myös matkata ihmismieleen ja joku osaa auttaa aloittajaa. Sitä ne psykiatrit ja terapeutit ovat opiskelleet että hopi hopi nyt vain katsomaan, miksi ap on surullinen ja vihainen.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon! Itse paranin turhista ahdistuksista ja häpeästä kun kävin _minulle sopivan _ terapeutin luona. Oli itselle sopiva suuntaus (KAT) ja terapeutti oli todella ammattitaitoinen ja ymmärsi mistä puhuin. Tuo terapia oli täysin käänteentekevä asia elämässä ja tajusin vihdoin itseäni ja maailmaa "oikeasti", en vääristyneen ympäristöni kautta. Ainoa huono puoli on se, että sairas ympäristö jäi ja siitä irti pääseminen on joskus hankalaa etenkin kun he pitävät itseään "normaaleina ja terveinä" vaikkeivät sitä oikeasti ole.

Täältäkin peukku KAT-terapialle! Vaikka se ei fyysisiä kremppoja parannakaan, vähenee niiden aiheuttama ahdistus ja masennus, sitä sopeutuu paremmin. Terapeuttista oli vielä erikseen, että sain sovittua todella hyvät ehdot, millaisella aikataululla voin sairauden sattuessa siirtää käyntiä ja näin suunniteltu terapia saatiin tosi hyvin toteutumaan.

Terapeutti myös varovasti vihjaili hieman vaativista piirteistä (eikä ollut ensimmäinen), jolloin kyllä ymmärsin ottaa onkeeni ja todeta, että ruuveja olisi syytä oikeasti hieman löysätä.

Tavallaan tulin prosessin aikana ylittäneeksi sen keski-iän kynnyksen, oppineeksi itsestäni paljon ja todenneeksi, että näillä mennään. Toki tuohon aikaan tapahtui elämässä paljon muutenkin ja käsiteltävää riitti.

-se, joka kirjoitti edellisellä sivulla statusahdistuksesta

Muotoillaanpa asia vaikka näin - terapiassa ihmiselle annetaan työkalut joiden avulla hän voi oppia ymmärtämään ongelmiaan uudella tavalla ja samalla myös löytää niihin parempia ratkaisuja. Mutta niitä työkaluja pitää itse käyttää, sitä ei terapeutti asiakkaan puolesta tee. Ei se terapia voikaan toimia jos ei itse tee asioiden eteen mitään. Ja jos terapeutin kanssa ei synkkaa niin sitten laitetaan vaihtoon - taas kerran, pitää itse toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minua auttoi näin:

- osaan käsitellä tunteeni kypsästi ja rakentavasti ja hallita käytökseni kohtalaisesti tunnekuohussakin

- osaan olla läheisilleni parempi läheinen

- lakkasin vihaamasta itseäni

- kehitin terveemmät, inhimillisemmät arvot

- lievitti syvään juurtuneita pelon ja häpeän tunteita jotka rajoittivat elämääni todella rajusti

- sain korvaamatonta tukea kehitykseni ja vointini jatkuvasta seurannasta ja ihan vaan siitä että joku kuunteli eikä sanonut jotain mikä olisi tehnyt tilanteen vaan pahemmaksi

Yhtä mielisairas ikävä kyllä olen kuin ennen terapiaakin, mutta silti olen oikein tyytyväinen että tuli käytyä. Ihmiset pitää musta ihan eri lailla kuin ennen, ja hetkittäin tunnen jopa olevani toisille voimavara enkä taakka. Tulevaisuudessa varmaan työskentely jossain vaiheessa jatkuu, ja silloin odotan saavani tukea

- elämänhallinnan kehittämiseen sairauden aiheuttamassa vaikeassa tilanteessa, sairauden aiheuttamien rajoitusten puitteissa

- ohjausta, ideoita, palautetta ja suoriutumisen tukea ja seurantaa siihen että löytäisin sairaudesta huolimatta itselleni sopivan tavan osallistua yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Miten niin olet mielisairas? Mikä sen sinussa määrittelee?

t.kristallikissa

Kiva että sairauskertomukseni kiinnostaa, mutta sovitaanko kuitenkin että otat sanani tästä asiasta ihan sellaisenaan? En jaksaisi selitellä tilannettani kun ei se ole ehkä hirveän olennaista tälle ketjulle. Lupaan kuitenkin että olen ihan oikeasti sairas: diagnooseja, oireita ja rajoitteita piisaa, henkeä uhkaa, ja olen työkyvytön.