Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa, että mitä hyötyä jollekin ihmiselle voi olla psykoterapiasta?
20.01.2018 |
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Itse koin, että terapiassa käynti ylläpiti ahdistusta, jonka selättämiseksi siellä kävin - penkoa nyt vanhoja asioita ja elää niitä aina uudestaan ja uudestaan....
Mä ainakin haluan selättää tuollaiset tunteet tai siis päästä niistä eroon selvittämällä, miten ne oikein syntyivät. Sen kun ymmärtää, pääsee siitä vain eroon, mitään kikkoja ei enää tarvita. Se on ihanan vapauttavaa. Mutta siis totta kai ihmisiä on erilaisia. Toisille voisi olla enemmän apua ja hyötyä jostain mielen manipuloinnista, nlp ja mitä näitä onkaan. Hirvittäis vaan itseä, kun taas tapahtuisi sellaista, josta sekin mielen rakennelma sortuisi. Sitten taas ahdistaa. Ei kiitti.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Tyhmä kommentti, älä usko tätä!
Totta kai sitä voidaan käyttää noiden hoitoon ja pitääkin. Nuo jos mitkä ahdistavat ja masentavat, jos et näätä tajua. Toki pitää pureutua syihin noiden asioiden taustalla. Veikkaisin kauheaa suhtautumista kotoa. Ei kannustavaa jos ei ole moitittukaan. Tai sitten moite ja väärä aiheeton syyttely ja arvostelu, jotka ovat lamaannuttaneet potilaan.
t.kristallikissa
Psykologilla käyminen ei poista psyykkisiä sairauksia, vaan opettaa kuinka niiden kanssa voi elää. Kärsin esimerkiksi itse myös paniikkikohtauksista ja olen terapiasta oppinut rentoutumis- ja rauhoittumistapoja ja niistä on ollut paljon hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Aa okei, tää olikin taas tää tyyppi joka vaan haluis sitä reikää. No oon kyllä varma että sua ei mikään auttaiskaan :'D
Kauhea kommentti. Mahtaa sielussasi ammottaa iso reikä, kun toiselle noin naureskelet. Ehkei henkilö muuta osaa toivoa, jos häntä ei ole rakastettu?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Aha. Mutta kun minun masennukseni ja ahdistukseni, alhainen toimintakykyni sekä alisuoriutumiseni yhteiskunnassa johtuu nimenomaan noista asioista. En minä vielä lapsena tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut. Miksi yhteiskunta ei siis tarjoa minulle eutanasiaa hoitokeinona vaan lähetetään joka helvetin kerta jonnekin psykoterapiaan, joka ei auta minua ongelmissani vähääkään. Lähinnä onnistun vaan riitaantumaan terapeuttien kanssa ja lähden aina vihaisena pois ovet paukkuen, kun kerta hermot ei kestä sitä paskaa.
Johtuu noista asioista. Sulla on ollut huonoja terapeutteja, jos eivät osaa auttaa. Jos suutut, menetkö takaisin kuuntelemaan, kun terppa selittelee jotain? Pyytävätkö he anteeksi loukkaamistasi? Heidän pitäisi. Ei ihme, ettei terapia toimi, jos sinua vain "saa" luvalla loukata, eikä osata auttaa ja olla pahoillaan että sinuun sattuu.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Aha. Mutta kun minun masennukseni ja ahdistukseni, alhainen toimintakykyni sekä alisuoriutumiseni yhteiskunnassa johtuu nimenomaan noista asioista. En minä vielä lapsena tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut. Miksi yhteiskunta ei siis tarjoa minulle eutanasiaa hoitokeinona vaan lähetetään joka helvetin kerta jonnekin psykoterapiaan, joka ei auta minua ongelmissani vähääkään. Lähinnä onnistun vaan riitaantumaan terapeuttien kanssa ja lähden aina vihaisena pois ovet paukkuen, kun kerta hermot ei kestä sitä paskaa.
Ei sinun ahdistus ja masennus noista ongelmista johdu vaan siitä, että sinä et osaa sietää noita ongelmia. On paljon rumia naisettomia, jotka eivät ole ahdistuneita eikä masentuneita, koska he osaavat suhtautua ongelmiinsa siten, että eivät anna ongelmien lannistaa itseään vaan käyttävät elämänsä muuhun kivaan, vaikkapa vuorikiipeilyharrastukseen, ja ovat siksi ihan onnellisia ihmisiä.
Veikkaanpa, että sinä riitaudut herkästi vähän muidenkin ihmisten kuin vain terapeuttien kanssa ja että hermosi eivät muutenkaan kestä kovin hyvin.
No siinä viimeisessä lauseessapa tuli henkilön yksi ongelma. Kyllä terapeuttien pitäisi siinä osata auttaa. Ja on epäreilua vaatia ketään vaihtamaan aikalailla ihmisen perustarpeita johonkin vuorikiipeilyyn. Kirjoittajaa ei ole koskaan selvästi rakastettu kun hän oikeutetusti vihastuu, se on ongelma, johon tarttisi korjaavan kokemuksen. Mä menisin sinne terapeutille takaisin ja vaatisin, että pyytää anteeksi, että satutti minua ja loukkasi, eli että suututti minut ja suutuin.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Aha. Mutta kun minun masennukseni ja ahdistukseni, alhainen toimintakykyni sekä alisuoriutumiseni yhteiskunnassa johtuu nimenomaan noista asioista. En minä vielä lapsena tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut. Miksi yhteiskunta ei siis tarjoa minulle eutanasiaa hoitokeinona vaan lähetetään joka helvetin kerta jonnekin psykoterapiaan, joka ei auta minua ongelmissani vähääkään. Lähinnä onnistun vaan riitaantumaan terapeuttien kanssa ja lähden aina vihaisena pois ovet paukkuen, kun kerta hermot ei kestä sitä paskaa.
Ei sinun ahdistus ja masennus noista ongelmista johdu vaan siitä, että sinä et osaa sietää noita ongelmia. On paljon rumia naisettomia, jotka eivät ole ahdistuneita eikä masentuneita, koska he osaavat suhtautua ongelmiinsa siten, että eivät anna ongelmien lannistaa itseään vaan käyttävät elämänsä muuhun kivaan, vaikkapa vuorikiipeilyharrastukseen, ja ovat siksi ihan onnellisia ihmisiä.
Veikkaanpa, että sinä riitaudut herkästi vähän muidenkin ihmisten kuin vain terapeuttien kanssa ja että hermosi eivät muutenkaan kestä kovin hyvin.
En usko, että oikein kukaan ruma ja naiseton kykenee olemaan elämässään millään tasolla tyytyväinen. Itsekin olisin tehnyt itsemurhan jo aikapäiviä sitten, mutta kun ei vaan ole uskallusta niin ei vaan ole.
Eikä ole mitään syytäkään olla tyytyväinen. Sulle on aiheutettu jotain pahaa lapsena, kuka tai mikä taho auttaisi? :'( Ymmärrätkö, ettei kukaan ihminen (siis ei - terapeutti) vain voi ruveta täyttämään sun tarpeitasi vaatimalla? Se ei siis tule vaatimalla :( Se ei tarkoita, ettetkö ois oikeutettu siihen, että ne täyttyvät. Terapeuteilta voisit jo jotain vaatiakin, niillähän on koulutus, niiden pitää ymmärtää kaikkia outoja oikkuja, joita ihmisissä on.
Muilla tavallisillakin ihmisillä on vajeita, en ymmärrä, miten kukaan täällä saa mitä tarvitsee.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VVierailija
25/25
klo 14:20 | 20.1.2018
Näytä aiemmat lainaukset (5)
Vierailija kirjoitti:
Aa okei, tää olikin taas tää tyyppi joka vaan haluis sitä isoa venynyttä pillureikää. No oon kyllä varma että sua ei mikään auttaiskaan :'D
Kauhea kommentti. Mahtaa sielussasi ammottaa iso reikä, kun toiselle noin naureskelet. Ehkei henkilö muuta osaa toivoa, jos häntä ei ole rakastettu?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Aha. Mutta kun minun masennukseni ja ahdistukseni, alhainen toimintakykyni sekä alisuoriutumiseni yhteiskunnassa johtuu nimenomaan noista asioista. En minä vielä lapsena tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut. Miksi yhteiskunta ei siis tarjoa minulle eutanasiaa hoitokeinona vaan lähetetään joka helvetin kerta jonnekin psykoterapiaan, joka ei auta minua ongelmissani vähääkään. Lähinnä onnistun vaan riitaantumaan terapeuttien kanssa ja lähden aina vihaisena pois ovet paukkuen, kun kerta hermot ei kestä sitä paskaa.
Ei sinun ahdistus ja masennus noista ongelmista johdu vaan siitä, että sinä et osaa sietää noita ongelmia. On paljon rumia naisettomia, jotka eivät ole ahdistuneita eikä masentuneita, koska he osaavat suhtautua ongelmiinsa siten, että eivät anna ongelmien lannistaa itseään vaan käyttävät elämänsä muuhun kivaan, vaikkapa vuorikiipeilyharrastukseen, ja ovat siksi ihan onnellisia ihmisiä.
Veikkaanpa, että sinä riitaudut herkästi vähän muidenkin ihmisten kuin vain terapeuttien kanssa ja että hermosi eivät muutenkaan kestä kovin hyvin.
En usko, että oikein kukaan ruma ja naiseton kykenee olemaan elämässään millään tasolla tyytyväinen. Itsekin olisin tehnyt itsemurhan jo aikapäiviä sitten, mutta kun ei vaan ole uskallusta niin ei vaan ole.
Ahaa. On se jännä, että väestöstä aika isokin osuus elää sinkkuna - ihan omasta halustaa, ilmeisen tyytyväisinä. Sen lisäksi salaisuus: usein sanotaan että kauneus on katsojan silmissä. Mutta niin on rumuuskin. Joka ikinen meistä on jonkun subkektiivisella mittarilla kuvottavan ruma. Me ollaan siis rumia kaikki - kuten myös kauniita, ja kaikkea siltä väeltä.
Minusta sinun kannattaisi kiinnittää huomiota terapiassasi noihin tiettyihin typistyneisiin ja pakkomielteisiin ajatuskuvioihin ja sosiaalisten suhteiden vaikeuteen.
Ei se sinkkuna olo ole se suurin ongelma, vaan se, etten vaan ole naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Tämän puutteen hyväksyminen itsessään on vaan täysin mahdotonta, vaikka olen miten yrittänyt. Elämässä vaan ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä, koska en ole kauniiden tai edes tavistasoisten (en kyllä varmaan läheskään kaikkien rumienkaan) naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Vaikka olen viimeiset 6 vuotta käynyt baareissa varmaan 20-30 krt/vuosi, mutta naiset vaan eivät tee aloitteita melkein koskaan.
Myöskään ennen baari-ikää naiset eivät kiinnostuneet minusta koskaan missään, vaan pikemminkin pitivät vastenmielisenä.
Miksi sulla on niin kiire? Miksei voi ensin olla se suhde, johon sitten liittyisi halu seksiin?
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Aha. Mutta kun minun masennukseni ja ahdistukseni, alhainen toimintakykyni sekä alisuoriutumiseni yhteiskunnassa johtuu nimenomaan noista asioista. En minä vielä lapsena tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut. Miksi yhteiskunta ei siis tarjoa minulle eutanasiaa hoitokeinona vaan lähetetään joka helvetin kerta jonnekin psykoterapiaan, joka ei auta minua ongelmissani vähääkään. Lähinnä onnistun vaan riitaantumaan terapeuttien kanssa ja lähden aina vihaisena pois ovet paukkuen, kun kerta hermot ei kestä sitä paskaa.
Ei sinun ahdistus ja masennus noista ongelmista johdu vaan siitä, että sinä et osaa sietää noita ongelmia. On paljon rumia naisettomia, jotka eivät ole ahdistuneita eikä masentuneita, koska he osaavat suhtautua ongelmiinsa siten, että eivät anna ongelmien lannistaa itseään vaan käyttävät elämänsä muuhun kivaan, vaikkapa vuorikiipeilyharrastukseen, ja ovat siksi ihan onnellisia ihmisiä.
Veikkaanpa, että sinä riitaudut herkästi vähän muidenkin ihmisten kuin vain terapeuttien kanssa ja että hermosi eivät muutenkaan kestä kovin hyvin.
En usko, että oikein kukaan ruma ja naiseton kykenee olemaan elämässään millään tasolla tyytyväinen. Itsekin olisin tehnyt itsemurhan jo aikapäiviä sitten, mutta kun ei vaan ole uskallusta niin ei vaan ole.
Ahaa. On se jännä, että väestöstä aika isokin osuus elää sinkkuna - ihan omasta halustaa, ilmeisen tyytyväisinä. Sen lisäksi salaisuus: usein sanotaan että kauneus on katsojan silmissä. Mutta niin on rumuuskin. Joka ikinen meistä on jonkun subkektiivisella mittarilla kuvottavan ruma. Me ollaan siis rumia kaikki - kuten myös kauniita, ja kaikkea siltä väeltä.
Minusta sinun kannattaisi kiinnittää huomiota terapiassasi noihin tiettyihin typistyneisiin ja pakkomielteisiin ajatuskuvioihin ja sosiaalisten suhteiden vaikeuteen.
Ei se sinkkuna olo ole se suurin ongelma, vaan se, etten vaan ole naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Tämän puutteen hyväksyminen itsessään on vaan täysin mahdotonta, vaikka olen miten yrittänyt. Elämässä vaan ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä, koska en ole kauniiden tai edes tavistasoisten (en kyllä varmaan läheskään kaikkien rumienkaan) naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Vaikka olen viimeiset 6 vuotta käynyt baareissa varmaan 20-30 krt/vuosi, mutta naiset vaan eivät tee aloitteita melkein koskaan.
Myöskään ennen baari-ikää naiset eivät kiinnostuneet minusta koskaan missään, vaan pikemminkin pitivät vastenmielisenä.
Miksi sulla on niin kiire? Miksei voi ensin olla se suhde, johon sitten liittyisi halu seksiin?
t.kristallikissa
Koska nämä asiat liittyvät elimellisesti toisiinsa. Miten minulla voi olla suhde, johon liittyy halu seksiin, jos naiset eivät lähtökohtaisestikaan pidä minua seksuaalisesti haluttavana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Aha. Mutta kun minun masennukseni ja ahdistukseni, alhainen toimintakykyni sekä alisuoriutumiseni yhteiskunnassa johtuu nimenomaan noista asioista. En minä vielä lapsena tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut. Miksi yhteiskunta ei siis tarjoa minulle eutanasiaa hoitokeinona vaan lähetetään joka helvetin kerta jonnekin psykoterapiaan, joka ei auta minua ongelmissani vähääkään. Lähinnä onnistun vaan riitaantumaan terapeuttien kanssa ja lähden aina vihaisena pois ovet paukkuen, kun kerta hermot ei kestä sitä paskaa.
Ei sinun ahdistus ja masennus noista ongelmista johdu vaan siitä, että sinä et osaa sietää noita ongelmia. On paljon rumia naisettomia, jotka eivät ole ahdistuneita eikä masentuneita, koska he osaavat suhtautua ongelmiinsa siten, että eivät anna ongelmien lannistaa itseään vaan käyttävät elämänsä muuhun kivaan, vaikkapa vuorikiipeilyharrastukseen, ja ovat siksi ihan onnellisia ihmisiä.
Veikkaanpa, että sinä riitaudut herkästi vähän muidenkin ihmisten kuin vain terapeuttien kanssa ja että hermosi eivät muutenkaan kestä kovin hyvin.
En usko, että oikein kukaan ruma ja naiseton kykenee olemaan elämässään millään tasolla tyytyväinen. Itsekin olisin tehnyt itsemurhan jo aikapäiviä sitten, mutta kun ei vaan ole uskallusta niin ei vaan ole.
Ahaa. On se jännä, että väestöstä aika isokin osuus elää sinkkuna - ihan omasta halustaa, ilmeisen tyytyväisinä. Sen lisäksi salaisuus: usein sanotaan että kauneus on katsojan silmissä. Mutta niin on rumuuskin. Joka ikinen meistä on jonkun subkektiivisella mittarilla kuvottavan ruma. Me ollaan siis rumia kaikki - kuten myös kauniita, ja kaikkea siltä väeltä.
Minusta sinun kannattaisi kiinnittää huomiota terapiassasi noihin tiettyihin typistyneisiin ja pakkomielteisiin ajatuskuvioihin ja sosiaalisten suhteiden vaikeuteen.
Ei se sinkkuna olo ole se suurin ongelma, vaan se, etten vaan ole naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Tämän puutteen hyväksyminen itsessään on vaan täysin mahdotonta, vaikka olen miten yrittänyt. Elämässä vaan ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä, koska en ole kauniiden tai edes tavistasoisten (en kyllä varmaan läheskään kaikkien rumienkaan) naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Vaikka olen viimeiset 6 vuotta käynyt baareissa varmaan 20-30 krt/vuosi, mutta naiset vaan eivät tee aloitteita melkein koskaan.
Myöskään ennen baari-ikää naiset eivät kiinnostuneet minusta koskaan missään, vaan pikemminkin pitivät vastenmielisenä.
Onko se suhde naiseen, joka siinä oikeasti pelottaa, ja joka tekee sen, etteivät naiset lähesty? Koska he tajuavat, että jotenkin pelkäät jotain, heitä tai suhdetta heihin? Kunhan mietin, en tunne toki tilannettasi.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Aha. Mutta kun minun masennukseni ja ahdistukseni, alhainen toimintakykyni sekä alisuoriutumiseni yhteiskunnassa johtuu nimenomaan noista asioista. En minä vielä lapsena tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut. Miksi yhteiskunta ei siis tarjoa minulle eutanasiaa hoitokeinona vaan lähetetään joka helvetin kerta jonnekin psykoterapiaan, joka ei auta minua ongelmissani vähääkään. Lähinnä onnistun vaan riitaantumaan terapeuttien kanssa ja lähden aina vihaisena pois ovet paukkuen, kun kerta hermot ei kestä sitä paskaa.
Ei sinun ahdistus ja masennus noista ongelmista johdu vaan siitä, että sinä et osaa sietää noita ongelmia. On paljon rumia naisettomia, jotka eivät ole ahdistuneita eikä masentuneita, koska he osaavat suhtautua ongelmiinsa siten, että eivät anna ongelmien lannistaa itseään vaan käyttävät elämänsä muuhun kivaan, vaikkapa vuorikiipeilyharrastukseen, ja ovat siksi ihan onnellisia ihmisiä.
Veikkaanpa, että sinä riitaudut herkästi vähän muidenkin ihmisten kuin vain terapeuttien kanssa ja että hermosi eivät muutenkaan kestä kovin hyvin.
En usko, että oikein kukaan ruma ja naiseton kykenee olemaan elämässään millään tasolla tyytyväinen. Itsekin olisin tehnyt itsemurhan jo aikapäiviä sitten, mutta kun ei vaan ole uskallusta niin ei vaan ole.
Ahaa. On se jännä, että väestöstä aika isokin osuus elää sinkkuna - ihan omasta halustaa, ilmeisen tyytyväisinä. Sen lisäksi salaisuus: usein sanotaan että kauneus on katsojan silmissä. Mutta niin on rumuuskin. Joka ikinen meistä on jonkun subkektiivisella mittarilla kuvottavan ruma. Me ollaan siis rumia kaikki - kuten myös kauniita, ja kaikkea siltä väeltä.
Minusta sinun kannattaisi kiinnittää huomiota terapiassasi noihin tiettyihin typistyneisiin ja pakkomielteisiin ajatuskuvioihin ja sosiaalisten suhteiden vaikeuteen.
Ei se sinkkuna olo ole se suurin ongelma, vaan se, etten vaan ole naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Tämän puutteen hyväksyminen itsessään on vaan täysin mahdotonta, vaikka olen miten yrittänyt. Elämässä vaan ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä, koska en ole kauniiden tai edes tavistasoisten (en kyllä varmaan läheskään kaikkien rumienkaan) naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Vaikka olen viimeiset 6 vuotta käynyt baareissa varmaan 20-30 krt/vuosi, mutta naiset vaan eivät tee aloitteita melkein koskaan.
Myöskään ennen baari-ikää naiset eivät kiinnostuneet minusta koskaan missään, vaan pikemminkin pitivät vastenmielisenä.
Miksi sulla on niin kiire? Miksei voi ensin olla se suhde, johon sitten liittyisi halu seksiin?
t.kristallikissaKoska nämä asiat liittyvät elimellisesti toisiinsa. Miten minulla voi olla suhde, johon liittyy halu seksiin, jos naiset eivät lähtökohtaisestikaan pidä minua seksuaalisesti haluttavana?
Siten, että halu on asia, joka voi syntyä aivan nollasta vaikka kesken tuttavuuden. Ei sen olemassaololle ole ehtona sen olo sinua kohtaan ensinäkemästä alkaen.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Aha. Mutta kun minun masennukseni ja ahdistukseni, alhainen toimintakykyni sekä alisuoriutumiseni yhteiskunnassa johtuu nimenomaan noista asioista. En minä vielä lapsena tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut. Miksi yhteiskunta ei siis tarjoa minulle eutanasiaa hoitokeinona vaan lähetetään joka helvetin kerta jonnekin psykoterapiaan, joka ei auta minua ongelmissani vähääkään. Lähinnä onnistun vaan riitaantumaan terapeuttien kanssa ja lähden aina vihaisena pois ovet paukkuen, kun kerta hermot ei kestä sitä paskaa.
Ei sinun ahdistus ja masennus noista ongelmista johdu vaan siitä, että sinä et osaa sietää noita ongelmia. On paljon rumia naisettomia, jotka eivät ole ahdistuneita eikä masentuneita, koska he osaavat suhtautua ongelmiinsa siten, että eivät anna ongelmien lannistaa itseään vaan käyttävät elämänsä muuhun kivaan, vaikkapa vuorikiipeilyharrastukseen, ja ovat siksi ihan onnellisia ihmisiä.
Veikkaanpa, että sinä riitaudut herkästi vähän muidenkin ihmisten kuin vain terapeuttien kanssa ja että hermosi eivät muutenkaan kestä kovin hyvin.
En usko, että oikein kukaan ruma ja naiseton kykenee olemaan elämässään millään tasolla tyytyväinen. Itsekin olisin tehnyt itsemurhan jo aikapäiviä sitten, mutta kun ei vaan ole uskallusta niin ei vaan ole.
Ahaa. On se jännä, että väestöstä aika isokin osuus elää sinkkuna - ihan omasta halustaa, ilmeisen tyytyväisinä. Sen lisäksi salaisuus: usein sanotaan että kauneus on katsojan silmissä. Mutta niin on rumuuskin. Joka ikinen meistä on jonkun subkektiivisella mittarilla kuvottavan ruma. Me ollaan siis rumia kaikki - kuten myös kauniita, ja kaikkea siltä väeltä.
Minusta sinun kannattaisi kiinnittää huomiota terapiassasi noihin tiettyihin typistyneisiin ja pakkomielteisiin ajatuskuvioihin ja sosiaalisten suhteiden vaikeuteen.
Ei se sinkkuna olo ole se suurin ongelma, vaan se, etten vaan ole naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Tämän puutteen hyväksyminen itsessään on vaan täysin mahdotonta, vaikka olen miten yrittänyt. Elämässä vaan ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä, koska en ole kauniiden tai edes tavistasoisten (en kyllä varmaan läheskään kaikkien rumienkaan) naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Vaikka olen viimeiset 6 vuotta käynyt baareissa varmaan 20-30 krt/vuosi, mutta naiset vaan eivät tee aloitteita melkein koskaan.
Myöskään ennen baari-ikää naiset eivät kiinnostuneet minusta koskaan missään, vaan pikemminkin pitivät vastenmielisenä.
Miksi sulla on niin kiire? Miksei voi ensin olla se suhde, johon sitten liittyisi halu seksiin?
t.kristallikissaKoska nämä asiat liittyvät elimellisesti toisiinsa. Miten minulla voi olla suhde, johon liittyy halu seksiin, jos naiset eivät lähtökohtaisestikaan pidä minua seksuaalisesti haluttavana?
Siten, että halu on asia, joka voi syntyä aivan nollasta vaikka kesken tuttavuuden. Ei sen olemassaololle ole ehtona sen olo sinua kohtaan ensinäkemästä alkaen.
t.kristallikissa
Jatkan vielä, että tässä on toki riskinä se, ettei halua kehitykään :( Silti itse uskon jonkinlaiseen johdatukseen ja vaistoon...jos on liikkeellä vilpittömin mielin ja haluaa toisille hyvää, ja unohtaa sen, että olen niin huono ja luottaa omaan viehätysvoimaansa, siis luottaa, ei edellytä sen taikaiskusta tehoavan, niin sanoisin, että maailma vain laittaa vastaan jonkun, jolla on se, että tykkää sinusta ja haluaa sinua jos annat itse sille tykkäämisen ja haluamisen kehittymiselle aikaa, eikä prosessia saa itse peukaloida.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on yhdestä humanistisesta puoskarointialasta, joka ei ole auttanut yhdenkään ihmisen ongelmiin koskaan missään.
Mihin faktaan perustuu tämä sinun väite, ettei ole auttanut ketään?
Mitä hyötyä jostain tyhjänpäiväisestä lässytyksestä voi olla, joka ei poista potilaan todellisia ongelmia mitenkään?
Mitä ne todelliset ongelmat sitten esimerkiksi mielestäsi on?
No vaikka naisettomuus, rumuus, koulukiusaamiskokemukset, kykenemättömyys tulla muiden ihmisten kanssa toimeen, ahdistuneisuus, kuolemanpelko, huoli terveydestä, epäonnistuneisuuden tunne, syrjiminen, itsetuhoisuus, motivaation puute, elämänilon puuttuminen jne.
Psykoterapiaa ei koskaan määrätä hoitokeinoksi naisettomuuteen, rumuuteen tai vaikkapa työttömyyteen tms. Ei kukaan kuvittele eikä väitä, että terapialla voisi ratkaista tuollaisia ongelmia. Sitä määrätään hoidoksi vain asioihin, joihin sen tiedetään vaikuttavan kuten ahdistuneisuuteen tai masennukseen.
Aha. Mutta kun minun masennukseni ja ahdistukseni, alhainen toimintakykyni sekä alisuoriutumiseni yhteiskunnassa johtuu nimenomaan noista asioista. En minä vielä lapsena tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut. Miksi yhteiskunta ei siis tarjoa minulle eutanasiaa hoitokeinona vaan lähetetään joka helvetin kerta jonnekin psykoterapiaan, joka ei auta minua ongelmissani vähääkään. Lähinnä onnistun vaan riitaantumaan terapeuttien kanssa ja lähden aina vihaisena pois ovet paukkuen, kun kerta hermot ei kestä sitä paskaa.
Ei sinun ahdistus ja masennus noista ongelmista johdu vaan siitä, että sinä et osaa sietää noita ongelmia. On paljon rumia naisettomia, jotka eivät ole ahdistuneita eikä masentuneita, koska he osaavat suhtautua ongelmiinsa siten, että eivät anna ongelmien lannistaa itseään vaan käyttävät elämänsä muuhun kivaan, vaikkapa vuorikiipeilyharrastukseen, ja ovat siksi ihan onnellisia ihmisiä.
Veikkaanpa, että sinä riitaudut herkästi vähän muidenkin ihmisten kuin vain terapeuttien kanssa ja että hermosi eivät muutenkaan kestä kovin hyvin.
En usko, että oikein kukaan ruma ja naiseton kykenee olemaan elämässään millään tasolla tyytyväinen. Itsekin olisin tehnyt itsemurhan jo aikapäiviä sitten, mutta kun ei vaan ole uskallusta niin ei vaan ole.
Ahaa. On se jännä, että väestöstä aika isokin osuus elää sinkkuna - ihan omasta halustaa, ilmeisen tyytyväisinä. Sen lisäksi salaisuus: usein sanotaan että kauneus on katsojan silmissä. Mutta niin on rumuuskin. Joka ikinen meistä on jonkun subkektiivisella mittarilla kuvottavan ruma. Me ollaan siis rumia kaikki - kuten myös kauniita, ja kaikkea siltä väeltä.
Minusta sinun kannattaisi kiinnittää huomiota terapiassasi noihin tiettyihin typistyneisiin ja pakkomielteisiin ajatuskuvioihin ja sosiaalisten suhteiden vaikeuteen.
Ei se sinkkuna olo ole se suurin ongelma, vaan se, etten vaan ole naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Tämän puutteen hyväksyminen itsessään on vaan täysin mahdotonta, vaikka olen miten yrittänyt. Elämässä vaan ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä, koska en ole kauniiden tai edes tavistasoisten (en kyllä varmaan läheskään kaikkien rumienkaan) naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Vaikka olen viimeiset 6 vuotta käynyt baareissa varmaan 20-30 krt/vuosi, mutta naiset vaan eivät tee aloitteita melkein koskaan.
Myöskään ennen baari-ikää naiset eivät kiinnostuneet minusta koskaan missään, vaan pikemminkin pitivät vastenmielisenä.
Onko se suhde naiseen, joka siinä oikeasti pelottaa, ja joka tekee sen, etteivät naiset lähesty? Koska he tajuavat, että jotenkin pelkäät jotain, heitä tai suhdetta heihin? Kunhan mietin, en tunne toki tilannettasi.
t.kristallikissa
Tuskinpa. Eiköhän se ole ulkonäöstä kiinni, tekevätkö naiset aloitteita vai eivät.
Terapiassa on hyvä asettaa ne tavoitteet omiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, tavoitteea jonkinlainen realismi ja normalisointi. Ap, ajattelusi on kovin mustavalkoista. Olet ikään kuin päättänyt, että terapiasta ei voi olla kenellekään apua ja että naisettomuus on jokaiselle naisettomalle hirveää kärsimystä. Tuo on mustavalkoista ajattelua ja se ei vastaa todellisuutta. Eli sen sijaan, että hakisit terapiasta apua naisettomuuteen, olisi realistista lähteä etsimään omaan ajatteluun tasapainoa sen suhteen ettei sinulla ole naista.
Kuulostat myös kauhean vihaiselta. Onko se käytännössä auttanut sinua noissa ongelmissasi? Luuletko, että vihalla ja itsepäisellä mustavalkoisella ajattelulla saat tulevaisuudessa aikaan toivottua muutosta? En usko niin olevan, vaikken tunne sinua. Anna hyvä mies itsellesi mahdollisuus etsiä jotain rauhallisempaa oloa sieltä mustan ja valkoisen väliltä. Jotenkin ihan rääkkäät itseäsi tuolla uhoamisella ja suljet itseltäsi mahdollisuuden katsoa asioita jostain muusta näkökulmasta. Eristät itsesi pohtimisen mahdollisuudelta.
Viha voi olla hyvä selviytymiskeino silloin, kun joku rikollinen hyökkää kimppuun. Mutta se on onneton selviytymiskeino silloin, kun kyse on olosuhteista joita ei pysty välittömästi muuttamaan.
Porvoossa ollaan ahdistuneita psykoterapiasta, jonne onneton muka muka ap ohjattu, vaikka EI motivaatiota. Edellinen nimittäin pääsykriteeri ykkönen.
Noloa vastailla omaan aloitukseen muuten.
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa ollaan ahdistuneita psykoterapiasta, jonne onneton muka muka ap ohjattu, vaikka EI motivaatiota. Edellinen nimittäin pääsykriteeri ykkönen.
Noloa vastailla omaan aloitukseen muuten.
Noloa vastailla omaan aloitukseensa!!??
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa on hyvä asettaa ne tavoitteet omiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, tavoitteea jonkinlainen realismi ja normalisointi. Ap, ajattelusi on kovin mustavalkoista. Olet ikään kuin päättänyt, että terapiasta ei voi olla kenellekään apua ja että naisettomuus on jokaiselle naisettomalle hirveää kärsimystä. Tuo on mustavalkoista ajattelua ja se ei vastaa todellisuutta. Eli sen sijaan, että hakisit terapiasta apua naisettomuuteen, olisi realistista lähteä etsimään omaan ajatteluun tasapainoa sen suhteen ettei sinulla ole naista.
Kuulostat myös kauhean vihaiselta. Onko se käytännössä auttanut sinua noissa ongelmissasi? Luuletko, että vihalla ja itsepäisellä mustavalkoisella ajattelulla saat tulevaisuudessa aikaan toivottua muutosta? En usko niin olevan, vaikken tunne sinua. Anna hyvä mies itsellesi mahdollisuus etsiä jotain rauhallisempaa oloa sieltä mustan ja valkoisen väliltä. Jotenkin ihan rääkkäät itseäsi tuolla uhoamisella ja suljet itseltäsi mahdollisuuden katsoa asioita jostain muusta näkökulmasta. Eristät itsesi pohtimisen mahdollisuudelta.
Viha voi olla hyvä selviytymiskeino silloin, kun joku rikollinen hyökkää kimppuun. Mutta se on onneton selviytymiskeino silloin, kun kyse on olosuhteista joita ei pysty välittömästi muuttamaan.
Taas joku joka arvostelee toista vihan tunteista, vaikka tajuatko, viha on tunne, pitääkö se sinusta tukahduttaa ja miksi vit*ussa? Arvostelet aiheesta, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta. Sinun vihasi ei ole selkeästi ollut kovin syvää, joten et tiedä, mille aloittajasta tuntuu. En tiedä minäkään, mutta en myöskään luule tietäväni sitä häntä itseään paremmin.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa on hyvä asettaa ne tavoitteet omiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, tavoitteea jonkinlainen realismi ja normalisointi. Ap, ajattelusi on kovin mustavalkoista. Olet ikään kuin päättänyt, että terapiasta ei voi olla kenellekään apua ja että naisettomuus on jokaiselle naisettomalle hirveää kärsimystä. Tuo on mustavalkoista ajattelua ja se ei vastaa todellisuutta. Eli sen sijaan, että hakisit terapiasta apua naisettomuuteen, olisi realistista lähteä etsimään omaan ajatteluun tasapainoa sen suhteen ettei sinulla ole naista.
Kuulostat myös kauhean vihaiselta. Onko se käytännössä auttanut sinua noissa ongelmissasi? Luuletko, että vihalla ja itsepäisellä mustavalkoisella ajattelulla saat tulevaisuudessa aikaan toivottua muutosta? En usko niin olevan, vaikken tunne sinua. Anna hyvä mies itsellesi mahdollisuus etsiä jotain rauhallisempaa oloa sieltä mustan ja valkoisen väliltä. Jotenkin ihan rääkkäät itseäsi tuolla uhoamisella ja suljet itseltäsi mahdollisuuden katsoa asioita jostain muusta näkökulmasta. Eristät itsesi pohtimisen mahdollisuudelta.
Viha voi olla hyvä selviytymiskeino silloin, kun joku rikollinen hyökkää kimppuun. Mutta se on onneton selviytymiskeino silloin, kun kyse on olosuhteista joita ei pysty välittömästi muuttamaan.
Taas joku joka arvostelee toista vihan tunteista, vaikka tajuatko, viha on tunne, pitääkö se sinusta tukahduttaa ja miksi vit*ussa? Arvostelet aiheesta, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta. Sinun vihasi ei ole selkeästi ollut kovin syvää, joten et tiedä, mille aloittajasta tuntuu. En tiedä minäkään, mutta en myöskään luule tietäväni sitä häntä itseään paremmin.
t.kristallikissa
Kannattaa ap hakea apua siihen, että juttelee keskenään vauvalla. Se on nimittäin vakava luonnehäiriöisen merkki😂
Ei se sinkkuna olo ole se suurin ongelma, vaan se, etten vaan ole naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Tämän puutteen hyväksyminen itsessään on vaan täysin mahdotonta, vaikka olen miten yrittänyt. Elämässä vaan ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä, koska en ole kauniiden tai edes tavistasoisten (en kyllä varmaan läheskään kaikkien rumienkaan) naisten silmissä seksuaalisesti haluttava. Vaikka olen viimeiset 6 vuotta käynyt baareissa varmaan 20-30 krt/vuosi, mutta naiset vaan eivät tee aloitteita melkein koskaan.
Myöskään ennen baari-ikää naiset eivät kiinnostuneet minusta koskaan missään, vaan pikemminkin pitivät vastenmielisenä.