Mitä rehellisesti mietitte, kun naapurissa riidellään?

Vierailija kirjoitti:

Että tarviiko mun soittaa poliisit paikalle.

Älä puutu toisten asioihin kyylä!

Tunnen siitä jotain outoa helpostusta. Että onneksi en oo ite siellä ja olen turvassa. Tämä johtuu varmaan siitä, että lapsuuteni oli jokseenkin väkivaltainen ja sillon oli välillä turvaton olo. Kun asuu yksin, on vapautunut siitä. Kun todistaa uhkaavaa käytöstä tai huutoa itsestä tarpeeksi kaukana, niin tulee turvallinen olo, ettei ole itse uhattuna.

Mietin että missä mun korvatulpat olikaan.

Meeneeköhän riehumiseksi? Jos menee niin soitan poliisit.

Aluksi oon yleensä vähän huolissani, mutta yötä myöten alkaa jo ärsyttää. Huonoja äänieristeitä kiroan mielessäni ja mietin, pakkoko on olla yhdessä jos se on noin vaikeeta. Iso kerrostalo ja varmaan jossain aika lähikerroksessa pariskunta karjuu toisilleen kerran kaks viikossa,

joten on se huolikin alkanut vaihtua kyllästymiseen kun eivät osaa olla ihmisiksi. Ilmeisesti käyvät usein viihteellä ja kotona on sitten joka kerta samanlainen loppunäytös.

Normaaleja elämisen ääniä.

Haen naposteltavaa ja toivon että riitely yltyy 🍿

Ihmettelettekö te koskaan esim. riitelyn ajankohtaa? Mä olen kaiken metelin suhteen "avomielisin" viikonloppuiltoina 18-22 aikaan, jotenkin se tuntuu luonnolliselta, että silloin riidellään. 

Olin tosi ihmeissäni eräänä arkiaamupäivänä kun naapurissa hakattiin seinää/ovea ja huudettiin ihan hurjana (ja varmaan vähän päissäänkin) ties mitä "päästä mut sisään" / "en jaksa kuunnella sua enää" jne.

Oisin varmaan ihan että hauskaa, että ne vihaa toisiaan. Ja että onneksi oma liittoni on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen siitä jotain outoa helpostusta. Että onneksi en oo ite siellä ja olen turvassa. Tämä johtuu varmaan siitä, että lapsuuteni oli jokseenkin väkivaltainen ja sillon oli välillä turvaton olo. Kun asuu yksin, on vapautunut siitä. Kun todistaa uhkaavaa käytöstä tai huutoa itsestä tarpeeksi kaukana, niin tulee turvallinen olo, ettei ole itse uhattuna.

Mulla vähän sama. Mulle huudettiin pienenä, niin olen tavallaan vahingoniloinen, että joku siellä saa köniinsä ja turpaansa henkisesti siis, eikä säälitä tippaakaan, koska tiedän, että haukkua kuunteleva on aikuinen, eli voisi vain lähteä pois, jos haluaisi. Eli typerän oma valinta kuunnella pskaa. Toisin kuin mä lapsena, enkä muutenkaan ollut tasaveroinen, he on molemmat aikuisia.

"No niin. Taas. Että ne jaksaa."

Jos on sellaista tavallista riitelyä niin yritän olla kuulematta. Jokaisessa suhteessa riidellään joten sitä ihan tavallisena.

Kunpa sieltä kuuluisi edes riitelyä, mutta selvä naimisen ääni sieltä aina kuuluu. Ei siinäkään muuten mitään, mutta pariskunnan emäntä on miestä ainakin 40 kiloa painavampi ja puoli päätä pidempi. Mielikuva oksettaa!