Miten Kättärillä on suhtauduttu siihen ettei halua imettää?

Itsellä takana kaksi erittäin huonoa imetyskokemusta, kummallakin kerralla maidon tulo on ollut lähes olematonta ja imetys yhtä tuskaa, kuukauden iässä molemmilla lapsilla olen lopettanut epätoivoiset ja imetysyritykset.

Ja näistä kokemuksista on oikeasti jäänyt niin huonot ja ahdistavat muistot että nyt kun kolmas on syksyllä tulossa olen vakavasti harkinnut mahdollisuutta siirtyä heti alusta kokonaan pulloon.



Haluaisinkin kuulla vielä lisää kokemuksia vastaavan päätöksen tehneiltä. Miten henkilökunta on suhtaunut?



Löytyykö Kanta-Hämeen keskussairaalassa synnyttäneitä ja ei-imettäneitä, se kun on oma synnytyssairaalani? Yksi tässä ketjussa näytti olleen mutta löytyisikö lisää?



Oletteko kertoneet asiasta vasta sairaalassa vai laittaneet maininnan imettämättömyydestä jo esitietolomakkeeseen?

tämä nyt ei ole suora vastaus kysymykseesi.



" Synnytin" K-HKS:ssä 11/05.

Imetys ei sujunut kovin hyvin, maito ei noussut jne.

Ainakin lisämaitoa (luovutettua) sai pyynnöstä, ei siis joutunut ruinaamaan sitä. En kokenut hoitajien osalta ainakaan minkäänlaista " pakotusta" imetykseen.

Olen kuullut tutuiltani samankaltaista palautetta.

Itse olen vahvasti eri mieltä lypsykoneesta.



Esikoisen raskausaikana mulla ruiskusi jo varhaisesta vaiheesta nestettä rinnoista, maito nousi vuorokaudessa sairaalassa rintoihin. Lapsi meni lastenosastolle infektion takia antbioottihoitoon 8vr:ksi ja sain pumpun sairaalasta ja päivät imetin sairaalassa ja yöt kotona heräsin lypsämään kolmen tunnin välein.



Kun lapsi pääsi sairaalasta kotiin lypsytahti sen kuin paheni. Jouduin lypsämään kahden tunnin välein, luovuttamaan maitoa sekä pakastamaan että imettämään koska sitä todella tuli hirveitä määriä. En huomannut lypsykoneen millään tavoin heikentävän maidfon virtausta vaan maitoa ruiskusi silti rinnoista kauheita määriä. Ja kahden tunnin välein ympäri vuorokauden lypäsminen ensimmäiset 4kk oli henbkisesti todella raskasta. Imettäminenkin olis lasten leikkiä siihen verrattuna.

Ymmärrän tunteesi imetyksestä. Imetin esikoistani 8,5kk ja hyvin tuli koko ajan maitoa. Nautin imetyksestä ja sen vaivattomuudesta, mutta ne hormonit! Lapsen ollessa 3kk gynekologini otatutti estrogeeniarvoni ja ne jäivät reilusti alle normaalien eli ns vaihdevuositasolle. Söin hormonikorvausta 3kk, jonka jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Ihmeellinen olotila, kun lopetin imetyksen töihinpaluun takia. Oli aivan oma itsensä:) Tällä kertaa en jaksa hormonikorvauksia. Vauvan takia imetän 3kk, mutta lopetan sitten, jos olotilani niin vaatii. Tuokin oli hyvä neuvo joltakin, että imettää kaksi viikkoa ja katsoo sitten tilanteen.



Uskon, että maitohormonien antama olotila on hyväksi vauvalle. Osaa suhtautua vauvaan suojelevasti, pehmeästi jne. Uskon, että sillä on vaikutusta hyvään vuorovaikutukseen. Mutta jos äiti kärsii liiallisesta herkkyydestä, niin ei sitä kannata sitten esim lääkkeillä tasata. Tämä on yksi syy, miksi haluan kuitenkin yrittää imetystä.



Jokaisesta sairaalasta löytyy maidonnousua estävää lääkettä, jota saa tarvittaessa. Jos ei aio imettää, voi sen pyytää ihan suoraan. tsemppiä teille!



t.mm

Ai että rasittaa nämä äidit jotka harrastavat imetysterroria. Imetyksen epäonnistumiseen tai siihen ettei halua imettää on monia eri syitä. Älä anna painostuksen vaikuttaa omaan mielipiteeseesi. Itse halusin imettää, mutta sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ensimmöisen kohdalla, jolloin lopetin lääkityksen takia (vaikka lääkityksen kanssa voi myös imettää). Toisen kanssa tod. näk. en imetä ollenkaan koska lääkitys aloitetaan synnytyksen jälkeen. Haluan vain sanoa, että kaikkien ihmisten elämät eivät ole niin yksinkertaisia (onneksi) että tarvitsisi ajatella noin mustavalkoisesti. Jos kaikki ei mene niinkuin " pitäisi" , kasvaa onneksi ihmisenä ja oppii ymmärtämään muidenkin ihmisten ratkaisuja.

imettää - siis ylipäätään vai vaan sairaalassa?



Kuka on niin pöhkö, että ei halua imettää?! Se on lapsen tärkein ja parhain ravinto. Ravinnon lisäksi se on seurustelua, tärkeää läheisyyttä ja kontaktia lapsen kanssa. Se on kaikin puolin tärkeä juttu.

..Kuulin tutultani, joka aikoinaan synnytti Yhdysvalloissa, että siellä on paljonkin naisia, jotka eivät halua imettää (siksi kun pelkäävät, että imetys tuhoaa heidän rintansa ulkonäon). Tuttavani kanssa samassa huoneessa synnytyssairaalassa oli ollut pari naista, joille sitten oli annettu ' dry-up medicinia' , jotta maito ei nousisi..

Odotan nyt kolmatta lastani.



Esikoista imetin yli vuoden, maitoa riitti hyvin enkä joutunut antamaan lisämaitoa. Kuopusta täysimetin 3kk, jonka jälkeen maito väheni ja lopetin imetyksen kokonaan kuopuksen ollessa 4kk ikäinen.



Olen molemmilla kerroilla kokenut imetyksen kovin raskaaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minulla on maito yleensä noussut jo sairaalassa (n.2vrk kuluessa synnytyksestä) ja mietinkin nouseeko maito silloinkin jos en imetä vauvaa ollenkaan.



En ajatellut imettää synnytyshuoneessa (enkä huijata kätilöä), mutta kuopuksen synnytyksessä istukka ei meinannut irrota ja käsittääkseni vauvan rinnalla olo jollakin tapaa auttaa siihen.



Joka tapauksessa syy, miksi olen ajatellut vaihtoehtoa olla kokonaan imettämättä, on se että koen imetyksen ahdistavana ja vaikeana.

Lopetettuani kuopuksen imetyksen, olin todella helpottunut ja tunsin vasta silloin voivani kunnolla nauttia vauvasta ja hänen läheisyydestään ilman tuota imetyksen aiheuttamaa ahdistavaa tunnetta. Ajatus " pullo lapsesta" kävi mielessäni jo kuopusta odottaessa.

tuli vaan mieleen, että olisiko helpompaa jos lypsisit maidon pulloon? Ymmärtääkseni maito nousee aina (?) vauvan syntymän jälkeen ja sen jälkeen on todella suuri riski rintatulehdukselle kun maito pakkautuu rintoihin ja tosi kivuliasta myös.

Luulisin, että helpommalla pääsisit jos sairaalassa imettäisit normaalisti ja kotona alkaisitkin lypsämään maidon pulloon. Lypsykone ei myöskään aktivoi rintaa niinpaljon kuin vauvan imu, joten maidontuotanto vähienisi luonnollisesti vähitellen.

Yöllinen imetyshän eniten lisää maidontuloa, joten sitäkään ei kannata tehdä.

Itse varmaan tekisin niin, jos en haluaisi imettää suoraan.

sama juttu niillä jotka tahtoo pelkosektion. Ensin kandeis hoitaa päänuppi kuntoon, niin vois nauttia lapsistakin. Ihme juttu kun nykyaikana kaikki on niin ahistavaa ja ressaavaa...hohhoijaa

Mun on vaikea ymmärtää naisia, jotka eivät halua imettää, vaikka pystyisivät. Mutta joillakin harvoilla hormonit todellakin aiheuttavat pahan olon niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Oksettava olo ja baby blues sen kuin jatkuvat. Eikö tällöin pitäisi ajatella myös vauvan tarvetta terveeseen vuorovaikutukseen ja läheisyyteen? Ravinto on tietysti tärkeää, mutta imetyksessä ei ole järkeä, jos se tapahtuu vauvan ja äidin psyykkisen hyvinvoinnin kustannuksella.

Tottakai voi kieltäytyä ja pitääkin jos voi huonosti kun imettää.Äidin onnellisuus takaa lapsen onnellisuuden ja saahan lapsikin seuraa ja hellyyttä pullollakin,sylissä :)



Näiden ihmisten(äitien? ) takia maailma on paljon ikävämpi paikka.He opettavat ilmeisesti ennakkoluulot lapsillensa ja pitävät sitä absoluuttisena totuutena.

Ikävää että sellaisia ihmisiä vielä on..



Tukea pitäisi,ei mollata.Maailma ei ole mustavalkoinen.

Kyllä elämä opettaa =)