Miten Kättärillä on suhtauduttu siihen ettei halua imettää?

Mielestäni imettää ei tarvitse jos se tuntuu epämiellyttävältä henkisesti. Varmasti kätilöt ymmärtävät osastolla kantasi hyvin koska olet muuten jo kokenut äiti ja tiedät itse miltä sinusta tuntuu.



Itse kuitenkin vastaavassa tilanteessa imettäisin muutaman ekan kerran, jotta vauva saisi sen kaikista tärkeimmän kolostrumin (jossa on hirmuisesti vasta-aineita)... samalla kohtu supistuisi ja jälkivuoto olisi pienempää heti synnytyksen jälkeen jonka jälkeen sitten lopettelisin antamalla pullosta korviketta ja lypsämällä vain sen pahimman pingotuksen pois. Kannattaa myös kysyä sitä lääkettä. Imettämisen lopettaminen ei luulisi olevan kauhean vaikea homma ensimmäisen viikon aikana, kun niin monilla se muutenkin menee mönkään kun maito ei nousekaan jne.

lyyty mitenkään tohon kättäriin mutta kun täällä nyt niin kovasti puhutaan siitä imetyksestäniin oma mielipiteeni on jos nyt ketään kiinostaa että voihan sitä välillä imettää niin ettei maidon tulo tyrehdy ja lypsää pulloon ja syöttää siitä vai??

Tuolta vauva puolelta sain käyttökelpoisen vinkin jota päätin kokeilla...



Eli päätin imettää vauvaa 2 viikkoa ja sen jälkeen teen jatko päätöksen muutamaksi päiväksi kerrallaan ja jos siitäkin huolimatta alkaa tuntua liian vaikealta, siirryn lypsämiseen vielä joksikin aikaa.



Kiitos asiallisista vastauksista ja hyvää vappua!!

Mun kielteinen asenne siihen, että joku ei halua imettää, vaikka maitoa olisi, johtuu mun omista kokemuksista. Jouduin pakosta antamaan korviketta, vaikka se pahensi lapsen koliikkia. Eli itkusilmässä annoin Nan-maitoa, ja odottelin koska huuto taas alkaisi. Tuntui, kun olisin juottanut lapselle myrkkyä.



Sen neuvon kyllä antaisin, että ennen kuin täysin alasajaa oman maidontuotantonsa, on tosi hyvä juttu tarkistaa, että korvike sopii lapsen vatsalle. Muuten on vaarassa joutua siihen suohon, missä itse olin, ja siihen verrattuna imetyksen vaivalloisuus on kuulkaa pulmista pienin.

Toisen kohdalla ilmoitin heti sairaalaan päästyäni etten aio ollenkaan imettää. Se lisättiin tietoihini ja osastolla (siis lapsivuode) kätilö tuli tarjoamaan lääkettä jolla estetään maidon nousu. Siitä kun voi tulla todella huono-olo, jätin lääkkeen ottamatta. Maito nousi 4. päivänä synnytyksestä ja pumppailin pois sen verran että olo helpottui (tämä oli osaston kätilön ohje. Näin maidon tulo vähenee nopeasti). Tyhjäksi asti ei siis missään tapauksessa saa pumpata jos ei halua pitkään jatkaa! Viikon ajan täytyi pumpata. Maitoa kyllä tuli kun suihkussa lypsin. Sitä kesti reilun kuukauden ainakin (tarkkaan en muista). Nyt ei enään mitään tule vaikka kuinka yrittäisi:) Poika on pian 3kk.

vastaan vaikka olen synnyttänyt hämeenlinnassa.mä en ole imettänyt kertaakaan(kolme lasta) mutta vasta nyt kolmannella kerralaa uskalsin(kehtasin)tuoda asian rehellisesti esiin heti pojan synnyttyä,kyllä ne suhtautui ihan kivasti(tai sit ei vaan näyttäneet..) ,eikä kukaan tuputtanut imetys ym hommaa,alusta asti saanut pulloa..mulla on omat syyni miksi en imetä mutta en tässä ala kertomaan(kuitenkaan ei mitkään kauneus -syyt) jokainen lapseni on kuitenki saanut aluksi äidinmaito koska olen pumpannut..Ja treveitä poikia minulla vaikka enimmäkseen olleetkin korvikkeilla =)

Kirjoitan vaan mielipiteeni. Itselläni on yksi lapsi ja toista odotan. Tuota ekaa imetin vuoden ja toistakin aion pyrkiä ainakin imettämään sen vuoden mutta jos ei onnistu niin sitten täytyy antaa korviketta.Ekan kanssa en tarvinnut ollenkaan korviketta joten toivon kovasti etten toisenkaan kanssa tarvitse. Koin itse myös imetyksen raskaaksi ja tunsin olen väsyneeksi,mutta ei se tuntunut pahalta kuin hieman alussa ja tiesin sen olen lapselle parasta. En voi ymmärtää niitä ketkä ei halua imettää.Tunnen pari sellaista ja eräälläkin olis maitoa tois hyvin kuulema tullut mutta ketään lapsistansa ei imettänyt vaan heti sairaalasta pullolle.Kyllä sen vuoden jaksaa.Kannattaa myös ajatella että tekee lapsia sen verran kun edes jaksaa yrittää imettää.Kuitenkin jos imetys ei onnistu todellakaan ja kaikkensa on tehnyt niin korvike on oikein hyvä mutta kun on niitä just ketkä ei ees yritä tai ketkä luovuttaa heti kun vastoinkäymisiä tulee.Tietysti jokaisen oma asia mutta itse koen että imetys on hyväksi äidille sekä lapselle vaikka onhan se aika häsläämistä ja kun on muitakin lapsia niin voi olla aika paljon haasteellisempaa.

Taas on tarve joillakin superäideillä päteä täällä imetyksellään..(huoh)



Ap-kirjoittajalle: Itse en pidä imetystä yhtään miellyttävänä. Imetin alle 1kk esikoista. Se on oma päätöksesi ja toivottavasti myös sairaalassa sitä kunnioittavat! Ja tiedoksi vain kaikille että nyt 1 v 6kk ikäinen lapseni on ollut tasan KERRAN sairaana. Ja kaverini lapsi jota imetetty yli 1v on JATKUVASTI kipeenä.

esikoistani juuri kuvaamasi ahdistuksen takia. Sain tabletin, joka esti maidonnousun täysin. Kaikki suhtautuivat sairaalassa ihan myönteisesti. Tosin aloin sitten imettää vauvaani sen ollessa kolmiviikkoinen, mutta se onkin jo sitten toinen tarina.

Kannattaa muistaa, että allergioiden puhkeamiseen tarvitaan myös geneettinen alttius. Ympäristötekijät eivät yksin allergioita aiheuta. Eli imetys ei ole mitenkään sataprosenttinen tae sille, ettei tule allergioita. Ketään ei mielestäni tulisi syyllistää siitä imettääkö vai ei lastansa. Se on jokaisen oma asia. Tärkeintä on, että lapsi saa ravintoa ja äitikin on onnellinen. Koska silloin myös vauva on onnellinen. Oma hyvä ystäväni koki itsensä todella huonoksi äidiksi koska joutui lopettamaan imetyksen vakavan sairauden lääkityksen takia. Kumpiko on tärkeämpää, imetys vaiko äiti, joka pystyy lääkityksen avulla olemaan täysipainoisesti äiti? Häntäkin " syyllisti" eräs tuttava, jonka mielestä Imetyksen tuki ry:n opit ovat ainoita oikeita. Hän ei tiennyt ystäväni sairaudesta. Joten te jotka " neuvotte" äitejä, jotka syystä tai toisesta imetyksen lopettavat tai eivät imetä ollenkaan, pitäkää suunne kiinni. Imettäkää rauhassa omat lapsenne vaikka 18-vuotiaiksi ja antakaa toisten tehdä niin kuin parhaaksi näkevät. Taustalla voi ehkäpä olla valintaan ihan käypä syy.

Synnytin tossa 10.7 pienen tytön,kesti 21 tuntia ja pääsin vasta 4 aikaan aamuyöllä huoneeseen,olin tosi väsynyt ja toivoin,että olisin saanut yhden yön vaun nukkua,eikä mitä,minulle sanottiin että nyt imetetään! Olin huonossa kunnossa ja heräsin aina siihen,että vauva nostettiin viereen syömään.koko kättärillä olo ajan jouduin imettämään! Ei siinä mitään,mutta synnytyksen jälkeen olin vain halunnut nukkua. Maito nousi heti synnytyssalissa,jossa imetin enkan kerran.

Nyt tulee varmaan huonon äidin leima otsaan ja kakkaa niskaan, mutta vastaan silläkin uhalla...



Syy miksi ei joku halua imettää, niitä voi olla monia. Tällä palstalla kenenkään ei kannata omaa täydellisyyttään korostaa. lapsen ruokkiminen kai on se pääasia. Tuleeko se maito pullosta vai rinnasta on jokaisen oma asia, jota ei mielestäni kenenkään tarvitse muille ihmisille perustella. Kokemukseni mukaan molemmilla tavoin ruokituista lapsista kasvaa ihan normaaleja ihmisiä.



Joskus syynä pulloruokintaan voi olla lääketieteelliset syyt joskus taas ihan psykologiset. Minuun suhtauduttiin Porvoossa ihan ihmisenä ja annettiin tabletti joka esti maidonnousun rintoihin, ilmoitettuani, etten HALUA imettää. Syy oli että tunnen imetyksen ahdistavana, esikon kanssa kaikki meni pieleen.. sen paremmin asiaa selittelemättä....



Jos imetys ei suju, aiheuttaa ahdistusta, ei tunnu siltä omalta jutulta....mitä sitä kärsimään.... korvikekkeellakin kasvaa terveitä lapsia.....

Itselläni on vain yksi lapsi, ja imetys takkusi niin maan perhanasti. Maito ei riittänyt ei sitten millään, itkin, luin imetystukipalstan ohjeita ja väsytin itseni melkein hengiltä. Kaksi viikkoa pojan syntymän jälkeen painoin jo vähemmän kuin ennen koko raskautta, ja siitä mentiin sitten vielä roimasti alaspäin. Tuon ajan valokuvissa katsoo ihan " nälkämaan äiti" , niin riutuneen näköinen, että ihan pahaa tekee vieläkin.



MUTTA: kun sinulla maitoa on ollut tarpeeksi, minun on hirveän vaikeaa ymmärtää, että et halua imettää. Olisin itse aikoinani ollut aivan ikionnellinen, jos olisin voinut päästä eroon pullojen steriloimisesta ja yöllisistä mikroilla käynneistä. Lisäksi korvike saattaa aiheuttaa vatsanväänteitä, jotka voivat tehdä lapsen tosi levottomaksi, unet saattaa jäädä kymmenen minuutin pätkiin. Kun lapsi on korvikkeella myös matkustaminen vaikeutuu kovasti. Monet äidit voivat viedä lapsensa kaikkialle, minulla piti aina olla korvikkeet ja tuttipullot messissä eikä korviketta voi joka paikassa lämmittääkään.



Imetyksen vuoksi toki on kovin kiinni lapsessa, mutta maitoa voi pumpata, kuten joku sanoikin ja lähteä omille teilleen. Huomasin lisäksi sen, että kun lapsi puolivuotiaana sairastui ekaan flunssaansa, paraneminen tapahtui tosi nopeasti, kun lapsi sai kuitenkin äidinmaitoakin. Sairaana lapsi olikin rinnalla useammin kuin muulloin. Nyt imetyksen jo loputtua, paraneminen kestää kauemmin.



Oletko muuten ihan varma, ettet syytä niin sanotusti väärää puuta? Ehk ä olet vain kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joka ei liitykään imetykseen? Olisiko hyvä käydä esim. neuvolapsykologin juttusilla? Häneltä saisit ainakin ammattilaisen näkökannan.



Imettää ei kumminkaan nykytutkimusten vuoksi tarvitse puolta vuotta kauempaa. Tai siis puoli vuotta kestäneellä imetyksellä lapsi saa saman suojan allergioilta kuin pitemmälläkin imetyksellä. Jos itse siihen ensi kerralla pystyn, teen sen kyllä vaikka mikä olisi. Puoli vuotta on pieni kiusa verrattuna siihen, mitä allergialapsen hoito pahimmassa tapauksessa on, ja sitä kestääkin sitten vuosikaudet. On toki totta, että imetys ei välttämättä suojaa allergialta, mutta ainakin itselle jäisi semmoinen tunne, että on tehnyt sen, mitä voi. Esim. astmaattinen lapsi voi vaatia niin steriilin kodin, ettei siivouksesta tule käytännössä koskaan loppua.

Imettäisin sairaalassa muutamia kertoja ja olisin kätilöiden silmissä " imettävä äiti" . Kotiin päästyä aloittaisin pulloruokinnan. Aivan varmasti maidon tulo ehtyisi viikon-parin kuluessa jos ei imetä vaikkei söisikään mitään lääkettä. Aluksi täytyy varmaan tyhjentää vähän rintoja pumpulla tai käsin, mutta kyllä se maidontulo loppuu.



Edellisten vastaajien kannattaa huomata, että ap:lla oli jo kaksikin imetettyä lasta, joten hän varmastikin tietää, mistä puhuu, jos kertoo imetyksen tuottaneen ongelmia (=huonoa oloa äidille).



(minäkin harkitsin toisen lapsen kohdalla pulloruokintaa alusta asti, mutta se vaan jotenkin jäi...)

CecilyHenry:lle:

Minä hyvin ymmärrän, miten imetyksen aikana voidaan huonosti erityisen fyysisesti ja myös psyykkisesti. Minulla oli koko imetyksen aikana 6 kk koko kropassa kipuja nivelten kohdalla. Gynekologi oli sitä mieltä, että niin kauan kun oksitociini-hormoonin(se tukee maidon muodostamista) pitoisuus on koholla, nivelet ja muut paikat ovat tosi löysillä. Ehkä jotkut naiset ovat vähemmän kärsineet tästä ilmiöstä kuin minä. Mutta käsitän myöskin, että imettäminen on hyvin tärkeä vauvalle hänen ei vaan fyysisen, vaan myös psyykkisen kehityksen kannalta. Englantilainen pediatri ja psykiatri Winnicott 60-90 luvuilla on seurannut lapsia joita ei ole ollut imetetty ja ne jotka saivat rintaruokimntaa. Hän oli sitä mieltä, että jotkut aivojen osat eivät vaan " herää" . eivät aktivoitu, jos lapsi ei ole ollut imetetty. Nämä aivojen osat vastaavat luovuudesta ja sen kautta luonteesta Eli ei-imettävistä kasvaa fyysisesti terveitä, mutta enemmän " latteita" henkilöitä, kun näistä imetettävistä. Joten ajattelen, että edes jonkun verran, olisi fiksua imettää-edes 1-2 kk?

Jollet halua imettää, sanot sen ja saat lääkkeen, joka estää maidon nousemisen. Tuon istukan irtoamisen avittamiseksi sinulle voidaan pistää oksitosiinia (sama hormoni, jota imetys tuottaa) pistoksena, antaa nenäsuihkeena tai suoraan suoneen (jos suoniyhteys on muutenkin auki).



Itse synnytin PHKS:ssä ja osastolla oli kanssani samaan aikaan äiti, joka ei halunnut imettää. Siellä ei sitä ainakaan kukaan ihmetellyt.



Mun imetys takkusi ja oli elämäni kamalampia kokemuksia (nyt jo harmittaa etten jaksanut yrittää kauempaa) ja jo laitoksella sanoin lopettavani eikä kukaan sanonut siihen yhtään mitään. Asia oli sillä selvä.



Mun mielestä on ihan turha nostattaa maitoa rintoihin, mikäli ei aio imettää. Imettämättä jättäminen synnytyksen jälkeen ei estä maidonnousua, sillä istukan irtoaminen saa sen aikaan (ja tämän hormonaalisen prosessin tuo lääke estää). Toki se voi hidastaa maidonnousua.

Miksi joillakin on aina tarve opettaa ja valistaa eikä ollenkaan vastata siihen kysymykseen joka kysytään ???

EI kysynyt, miten tällä palstalla on suhtauduttu.

Meni vähän aiheen vierestä.

Käsittääkseni asian ei pitäisi olla mikään ongelma sairaalassa. Hyvät asiantuntijat tietävät ja heidän kanssa kannattaa neuvotella, jolloin tulee otettua kaikkia asianhaarat mukaan päätökseen ja ehkä huomaat, että he saattavat olla kanssasi samaa mieltä. Ei siis ole vain mielipidepohjalla koko homma. Toisaalta, jos et halua, sinun ei tarvitse asiaa kenellekään sen enempää selittää. Mielestäni se ei kuulu kenellekään muulle. Joskus elettiin aikoja, jolloin oikeasti tieteellisesti oltiin varmoja, että imettämisestä on haittaa lapselle.

Itselläni imetys onnistui hyvin, mutta aiheutti pitkittyneen hormonihäiriön. Jatkoin imetystä, vaikka lääkärit suosittelivat lopettamista ja häiriön satoa korjasin monta vuotta myöhemmin. Kyse ei aina ole vain siitä, tuleeko maitoa vai ei. Meille kullekin sopii erilaiset hormonaaliset tilat eri tavalla. Ja todella väärää puuta on vaikea syyttää, kun suurin tekijä esim. synnytyksen jälkeisessä masennuksessa tai muissa puhjenneissa sairauksissa on taustalla hormonaalinen muutos tai jumitustila (estrogeeni eli naishormonihan pysyy alhaalla, kuten vaihdevuosissa koko imetyksen ajan) eli kaikki siis otta huomioon OMAN tilansa, joka on lopulta KAIKKIEN parhaaksi.

...ennen synnytystä on annettu tukea imettämättömyyteen tai imetykseen, päätös on oma ja sitä kunnioitetaan. Itse olin aika vakaa että en imettäisi toista lastani, ja sen kerroin myös Kättärillä, ja se kirjattiin ylös. Kätilöt suhtautuivat ihan ammattilaisen hienosti, ja sitten kun lopulta ITSE kuitenkin olin monen mietinnän kautta päätynyt yrittämään imettämistä, niin tukivat sitäkin, eikä pahaa sanaa siis tullut kertaakaan mistään suunnalta siellä.



Pikemmin ymmärsivät edellisen lapsen imetyksen tuskaani, ja tukivat, ja neuvoivat, että päivä kerrallaan tätä toista, kun nyt päätin kerran aloittaa. Ja jos ei suju, niin sitten saa aina myös sen maidontulon lopettavan lääkkeen tarvitessaan neuvolalääkäriltä, jos ei muuten pääsisi imetyksestä eroon. Ja tosiaan, itselläni ei toisesta (pelkosektio) meinannut kohtu supistua, ja sen takiakin se imetys alussa - edes pari kertaa, tai päivää - oli kannattavaa, ja lopultakin, täysimetyksellä menikin monta kuukautta ja nyt vieläkään (6.5kk) ei korviketta mene, vaan imetän maidot mitä tarvisee ja lisäksi kiinteitä...



Ja on ollut muuten aika lailla kyllä toista tässä minulla toisesta, ehkä oma asennekin on toinen? Niin, ei tämä kyllä vaivatontakaan siis ole ollut, todellakaan. Ja nivelkivut vaivaavat, huimaus, heikotus, pyörrytys, hirveä nälkä, todella inhottavan isot rinnat, suihkutissit, jne.. mutta joku juttu tässä on, joka kannustaa jatkamaan, ja vauvalla maitoallergiaepäilytkin alun puoli vuotta...eikä pullokaan ole kelvannut, tänään vasta eka kertaa osasi juoda ihan oikeasti (vettä) pullosta. Pumppaaminenkin on tuntunut vaikealta, ja en siis ole missään vielä käynyt niin, että olis tarvinnut välissä ruokkia vauva... Eipä ole tarvettakaan ollut kyllä jotenkaan, jo pelkästään vauvan kanssa liikkeellepääseminen on tosi helppoa verrattuna kahden kanssa liikkumiseen.. Pullottelu tuntuisi kyllä helpottavalle, mutta toisaalta, ei tämä nyt taas tunnu niin sitovalle, kun kesällä voi imettää ulkonakin. Ja jos joskus saisi aikaan pumpata, niin vois käydä jossain yksin rauhassa.. hmm.. ihan äkkiä en keksi vieläkään paikkaa johon tarvis mennä pidemmäksi aikaa - muttei kuitenkaan päiväkausiksi - yksin/kaksin miehen kanssa...



Mieti kunnolla, mitkä ovat syysi, ja tee rauhassa päätös imettääkö vai ei, Kättärillä sitä kyllä kunnioitetaan ja saat varmasti sen maidontuloa estävän lääkkeenkin, ellet sitten todellakin päätä imettää esimerkiksi vain sairaalassa ja sitten kotona ala siirtyä korvikkeelle pikkuhiljaa - näin elimistösi saisi ne tarvittavat hormoninsa palautuakseen, lapsi saisi sitä tärkeää ensimaitoa, ja lopultakin kaikki menisi " luonnonmukaisesti" vaikka ei lasta montaa päivää (tai viikkoa?) imetettäisikään...



Maidonnousu imetyksen alussa oli kyllä minusta ikävintä molemmista lapsistani, ja sikäli, siitä kun on selvinnyt, niin mikäs siinä jatkaessakaan...

En osaa sanoa suhtautumisesta, mutta kuulemma esim.Ranskassa kysytään sairaalassa, että tahtooko imettää. Jos ei, niin annetaan lääkettä, joka vaikuttaa maidontuloa estävästi. Minulle tuli kyllä mieleen, että olisiko sinulla taustalla ollut aiemmin esim. synnytyksen jälkeistä masennusta tms.? Eli tällä kertaahan imetys voi sujuakin mukavasti. Kannattaisiko kokeilla? Voihan imetyksen sitten lopetella, jos ei tunnu hyvältä. Vähän pumppailee liikoja maitoja pois ja antaa lapselle enemmän pullosta niin kyllä se maidontulo siitä tyrehtyy vähitellen.



Ei kai se pullorumbakaan ole mitään helppoa, kaikki äidit, sekä imettävät että pullosta ruokkivat, ovat varmasti väsyneitä vauvan ensikuukaudet-ensimmäisen vuoden.



Tsemppiä, valitsit niin tai näin.