Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Terveisketjun mukaan ihastumista on vain kaikki johon kuuluu seksuaalinen himo, kaikki muu on ystävyyttä ja platonista ihastumista ei ole olemassa.

Ketjulaisten mukaan ystävyyteen kuuluu aina alkuvaiheessa se että mennään vähän sekaisin toisten seurasta, hullaannutaan ja kyhnätään jatkuvasti yhdessä ja janotaan toisten seuraa. He ovat myös sitä mieltä että jos jollain ei ole kokemusta tuollaisesta todellisesta, syvästä ja rakkaudellisesta ystävyydestä, niin sitä saattaa silloin kutsua ihastumiseksi.

Ystävyyttä on siis ketjulaisten mukaan myös jo se jos välittää jostain ihmisestä todella paljon jo miltei ensinäkemältä, vaikkei edes tunne koko ihmistä. Jos hän siitä huolimatta pyörii mielessä lähes koko ajan ja aina odottaa näkemistä. Hänen seuransa saa hymyilemään sisäisesti tai oikeastaan jo pelkkä näkeminen. Jos hänen kanssaan juttelee paljon mielummin kuin kenenkään muun kanssa ja kokee että elämä on valoisaa kun hän on osa sitä. Se on kuulemma vain ystävyyden alkuvaihetta, normaalia, ei mitään platonista ihastumista.

Heidän mielestään on surullista että ystävyyskin on niin harvinaista ettei sitä tunnisteta, vaan luullaan ihastumiseksi.

Joten päätinpä kysyä että miten te palstalaiset yleisesti koette tämän. Onko todellista ystävää kohden aina heti alussa voimakkaita tunteita, vaikkei vielä edes tunneta? Kuuluuko ystävyyteen aina alussa se että hullaannutaan toisista, mennään sekaisin toisten seurasta, kyhnätään yhdessä ja janotaan toisten seuraa? Onko platonista ihastumista teistä olemassa ja mikä sen erottaa ystävyydestä?

  • ylös 8
  • alas 3

Kommentit (15)

Vierailija

No en kyllä ainakaan itse ole koskaan noin innoissani halunnut nähdä ketään vain ystävyysmielessä. Ehkä joku muu on? En tiedä, mutta kuulostaa oudolta.

  • ylös 14
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kyllä ihastumisessa on aina mukana se himo myös, eli ei ole platonista ihastumista.

Vierailija

Kyllä on olemassa, ilman muuta. Miksei olisi, ei se silti tarkoita mitään jatkuvaa kyhnäämistä yhdessä eikä älytöntä hullaantumista. Minulla on ystävä, miespuolinen, johon olen ihastunut mutta joka on kuitenkin vain ystävä, rakas sellainen ja olemme tosi kiintyneitä toisiimme, mitään seksuaalista ei ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan, suhteemme on syvää ystävyyttä ja kiintymystä toisiimme eli ilmeisesti sitten ns.platonista rakkautta. Olen siis nainen.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Hyvä kysymys.

Minä olen pyöritellyt noita asioita mielessäni. Minusta tämä on enemmän kuin vain ystävyyttä, sillä tässä ihmissuhteessa oleminen on hyvin samanlaista kuin parisuhteessa. Mutta seksuaalisuus puuttuu. Tosin minun puoleltani ei täysin, mutta kuitenkaan aina minullakaan ei niitä ajatuksia ole. Toinen osapuoli ei koe seksuaalisia tunteita. Silti hänkään ei tätä suhdetta ystävyydeksi kutsu. Ja parisuhde tämä ei todellakaan ole.

Minusta siis tuo platoninen rakkaus on ihan hyvä vaihtoehto ja se on käynyt mielessäni. Mutta en ole sitä kovin syvällisesti mietiskellyt, kun ei ole ollut sellaista tarvetta.

Vierailija

Oon samoilla linjoilla sun kanssa. Tunnistan tuon hullaantumisen, jota kuvaat. Minulla on erittäin hyviä ystäviä, mutta eivät ne suhteet ole tuolla tavalla alkaneet. Toki rakastan ystäviäni, mutta eivät he mitään perhosia vatsaan yleensä saa.

Sitten on näitä ihastuksia, jotka saa tunteet pintaan. Tähän tunteeseen ei aina liity seksuaalista halua. Olen heterona ollut tällä tavoin myös naiseen ihastunut. En todellakaan halunnut fyysistä läheisyyttä häneltä, vaan henkistä sisaruutta enemmänkin ja halusin itselleni hänen ominaisuuksiaan jne...

Lunamaria

Itse olen kyllä kokenut tällaisen platonisen ihastumisen. Tämä ihminen oli mielestäni järkyttävän ihana ja olisin tahtonut olla hänen seurassaan koko ajan. Hänen kanssaan keskusteleminen oli aina päiväni kohokohta. Olin siis syvästi ihastunut, tunteeni ei ollut ainoastaan ystävyyttä. Mitään eroottista vetoa en kyseiseen mieheen kuitenkaan tuntenut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oon samoilla linjoilla sun kanssa. Tunnistan tuon hullaantumisen, jota kuvaat. Minulla on erittäin hyviä ystäviä, mutta eivät ne suhteet ole tuolla tavalla alkaneet. Toki rakastan ystäviäni, mutta eivät he mitään perhosia vatsaan yleensä saa.

Sitten on näitä ihastuksia, jotka saa tunteet pintaan. Tähän tunteeseen ei aina liity seksuaalista halua. Olen heterona ollut tällä tavoin myös naiseen ihastunut. En todellakaan halunnut fyysistä läheisyyttä häneltä, vaan henkistä sisaruutta enemmänkin ja halusin itselleni hänen ominaisuuksiaan jne...


Creepyä. Olet kyllä ihan helvetin syvällä kaapissa.

Vierailija

Munkin mielestä hyvä kysymys ja kyllä mä koen että on. Mulle on tullut muutamankin kerran sellainen tosi ihastunut olo jostain ihmisestä mut pienen itsetutkiskelun jälkeen oon tajunnut ettei se ole kuitenkaan romanttista, vaan pelkästään viehtymystä sen ihmisen älyyn/persoonaan tms. Eli ei fyysistä tai seksuaalista sinällään. Ehkä tää vois olla sitä platonista ihastumista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon samoilla linjoilla sun kanssa. Tunnistan tuon hullaantumisen, jota kuvaat. Minulla on erittäin hyviä ystäviä, mutta eivät ne suhteet ole tuolla tavalla alkaneet. Toki rakastan ystäviäni, mutta eivät he mitään perhosia vatsaan yleensä saa.

Sitten on näitä ihastuksia, jotka saa tunteet pintaan. Tähän tunteeseen ei aina liity seksuaalista halua. Olen heterona ollut tällä tavoin myös naiseen ihastunut. En todellakaan halunnut fyysistä läheisyyttä häneltä, vaan henkistä sisaruutta enemmänkin ja halusin itselleni hänen ominaisuuksiaan jne...


Creepyä. Olet kyllä ihan helvetin syvällä kaapissa.
Eipä tuo kaapissa oloa ole mitenkään. Lesbot ja biseksuaalit tuntee nimenomaan sitä seksuaalista vetoa samaa sukupuolta kohtaan, tuo kirjoittajahan kirjoitti että ei tuntenut fyysistä vetoa. Luehan tarkemmin

-ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon samoilla linjoilla sun kanssa. Tunnistan tuon hullaantumisen, jota kuvaat. Minulla on erittäin hyviä ystäviä, mutta eivät ne suhteet ole tuolla tavalla alkaneet. Toki rakastan ystäviäni, mutta eivät he mitään perhosia vatsaan yleensä saa.

Sitten on näitä ihastuksia, jotka saa tunteet pintaan. Tähän tunteeseen ei aina liity seksuaalista halua. Olen heterona ollut tällä tavoin myös naiseen ihastunut. En todellakaan halunnut fyysistä läheisyyttä häneltä, vaan henkistä sisaruutta enemmänkin ja halusin itselleni hänen ominaisuuksiaan jne...


Creepyä. Olet kyllä ihan helvetin syvällä kaapissa.

Hah! Mikäs sinä olet määrittelemään mikä on creepyä ja mikä on normaalia tai mikä on minun identiteettini. En ole kuin sinä, mutta olenpahan rikkaasta tunne-elämästäni onnellinen.

Vierailija

On olemassa. En nelikymppiseksi asti koskaan tuntenut himoa yhteenkään mieheen (enkä naiseen) mutta rakastunut kyllä olin ja ihastunut. Rakkauden ja ystävyyden erottaa sitoutuminen, ei seksi. Ystäviin en sitoudu, mutta rakkaudenkohteisiin haluan sitoutua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla