Vanhemmat veivät tietokoneen. Mielestäni asia ei ole okei, mitään tehtävissä?

Vierailija kirjoitti:

No kylläpä kaikki nyt keskittyvät vain halkomaan hiuksia omaisuuden määrittämisessä. Ok, kone on sinun ja olet toki oikeutettu saamaan sen takaisin jossain vaiheessa, mutta olet kuitenkin alaikäinen vanhempiesi holhouksen alainen lapsi. Heillä on oikeus määrittää se, miten sinua rajoittavat niin kauan kuin ovat sinusta vastuussa sekä oikeus koettaa opettaa sinulle elämäntaitoja nyt kun siihen on vielä heidän kattonsa alla mahdollisuus. Vaikka kuinka hoitaisit koulun hyvin, mikä on tietenkin hienoa ja arvostettavaa, niin se ei toki ole ainoa asia, jonka eteen joudut näkemään elämässä vaivaa. Vanhempasi varmaan haluaisivat, että ymmärrät muunkin olemisen merkityksen, kuten miten siivotaan, miten huolehditaan kunnosta, miten saadaan ja pidetään yllä hyviä ihmissuhteita jne. Voin kokemuksesta kertoa, että poikaystävä, jolle kone on tärkeämpi kuin rakkaansa seura, on hyvin nopeasti entinen poikaystävä. Noin esimerkiksi. Nämä ovat vain asioita, jotka täytyy saada balanssiin. Ei pelaamisessa mitään pahaa ole, mutta ei myöskään siinä, että vanhemmat koettavat ohjata järkevämmille käyttöasteille sitä. Olethan kuitenkin vielä nuori, joka opettelee elämää. Myöhäistä se on kolmekymppistä aikuista enää opettaa tavoille.

Mieti asiaa ja keskustele kompromissista vanhempiesi kanssa. Eiköhän se kone sieltä takaisin tule.

En mielestäni elä mitenkään erityisen sotkuisesti. Imuroin kyllä huoneeni säännöllisesti. Ja mitä ihmissuhteisiin tulee, yritin kyllä. Yritin oikeasti, mutta päädyin sosiaaliseksi hylkiöksi. Pelit nimenomaan vapauttavat minut sikäli, että koska saan niistä sisältöä elämääni, en tarvitse muita ihmisiä. Vietin jokin vuosi sitten paljon aikaa surressani muiden ihmisten mielipiteitä minusta. Enää minun ei tarvitse ajatella heidän mielipiteitään. Tämä ei tietenkään tarkoita että alkaisin kusipääksi, vaan vain sitä, että minun ei tarvitse mielistellä ihmisiä vain jotta saisin heidän hyväksyntäänsä. Entisaikaan yhteisöstä pois heitto oli kuolemantuomio, siksi ihmiset pelkäävät sitä vieläkin niin paljon, vaikka ei tarvitsisi. Kavereista on toki iloa, mutta jos en saanut niitä olemalla normaalisti niin antaa olla. Kun ne nauravat minulle, niin minä nauran mielessäni takaisin, koska sillä ei ole väliä. Mutta vain, jos voin täyttää elämäni jollain muulla. -AP