Lapsi pelkää luistelua (koulun liikuntatunti), apua!

Miksi et ole opettanut jo eskari-ikäisenä luistelemaan? Miksi tämä ”minä en luistimia hanki”?

Nyrjäyttää kinttunsa. Laitat opelle viestiä, että jalka on kipeä, eikä voi luistella.

Kävimme kyllä joskus vuosia sitten luistelua perheen kanssa harjoittelemassa, mutta ei kiinnostanut lasta ollenkaan. Niin ajattelin, että turha se on pakottaa. Kyllä hän oman lajinsa löytää (lahjakas juoksija).

AP

Hiihto ja luistelu on suomalaisen kansalaistaito. Luistelu aloitetaan jo eskarissa, miten poikasi on voinut luistaa hommasta...

Kaipa se nyt on liian myöhäistä, en tiedä oppiiko enää?

Oli aina vaihtoehto harrastaa muita lajeja, jos ei omia luistimia löytynyt. Onneksi nykyään luistelukausi on aika lyhyt etelässä. 

AP

Mitä eikö koululla ole lainaluistimia? 

"Lahjakas juoksija." Juosta nyt osaa kaikki, mutta ihan sinun vikasi että pelkää. Ja sinun tehtäväsi on hommata ne hemmetin luistimet sille lapselle !

Vierailija kirjoitti:

Mitä eikö koululla ole lainaluistimia? 

Siinähän lukee että on mutta ilmeisesti teinille ei kelpaa.

Ei varsinaisesti yllätä että vihaa luistelua, jos joskus kömpelönä pikkulapsena sitä ekan kerran kokeillut ja sen jälkeen aina tylsyneillä, satojen jalkojen hiostamilla lainaluistimilla ja pakosta. Mutta tuossa ei taida nyt olla "pelosta" kyse, vaan siitä, että ei huvita. Nämä on eri asioita. Pelko olisi ongelma, mutta se että joku juttu ei huvita koulussa ei ole mitään uutta kenellekään teinille. Sinnillä vaan läpi tästä luisteluhommastakin, se on hyvää harjoittelua aikuisuutta varten.

Vihasin itsekin aina luistelua, koska pienenä se ei kiinnostanut vaan enemmänkin kynä, paperi ja kirjat. Mutta tässäkin oli kyse pakottamisesta, en edelleenkään tykkää lähes mistään lajeista, koska pakottamisesta jäänyt paha maku suuhun.

Hiihtääkään en osaa, koska sekin oli koulussa pakkopullaa enkä IKINÄ hiihtänyt vanhempien kanssa. Tosin perheemme ei muutenkaan ollut urheilullinen, kun isä kävi aina töissä (oli kyllä aikoinaan intohimoinen jalkapallonpelaaja) ja äiti ei ole urheiluihmisiä kävelyä lukuunottamatta.

Nyt sitten lukion viimeisen liikuntakurssin jälkeen on tullut jonkinlaista kiinnostusta urheiluun. :) Ja kävely on mukavaa.

t. 18v

Vierailija kirjoitti:

"Lahjakas juoksija." Juosta nyt osaa kaikki, mutta ihan sinun vikasi että pelkää. Ja sinun tehtäväsi on hommata ne hemmetin luistimet sille lapselle !

Juosta osaa kaikki, mutta tekniikka on eri asia. Onko luotu juoksemaan, hengittääkö oikein, omistaako sulavan eikä raskasta tömähtävää askelta, onko nopea/kestävä juoksussa?

Pelkääkö poika luistelua vai jääkiekkoa? Itse pelkäsin kiekkoa enkä uskaltanut mennä jäälle muiden poikien kanssa, joten kun koulussa oli luistelua liikunta tunnilla minut päätettiin siirtää tyttöjen luistelu ryhmään. Liikunnan opettaja ei halunnut ottaa kuulemma sitä riskiä että minua olisi jouduttu ambulanssilla kiidättää sydänkohtauksen takia lähimpään keskussairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vihasin itsekin aina luistelua, koska pienenä se ei kiinnostanut vaan enemmänkin kynä, paperi ja kirjat. Mutta tässäkin oli kyse pakottamisesta, en edelleenkään tykkää lähes mistään lajeista, koska pakottamisesta jäänyt paha maku suuhun.

Hiihtääkään en osaa, koska sekin oli koulussa pakkopullaa enkä IKINÄ hiihtänyt vanhempien kanssa. Tosin perheemme ei muutenkaan ollut urheilullinen, kun isä kävi aina töissä (oli kyllä aikoinaan intohimoinen jalkapallonpelaaja) ja äiti ei ole urheiluihmisiä kävelyä lukuunottamatta.

Nyt sitten lukion viimeisen liikuntakurssin jälkeen on tullut jonkinlaista kiinnostusta urheiluun. :) Ja kävely on mukavaa.

t. 18v

Heh, inhosin koululiikuntaa. Opin luistelemaan 12-vuotiaana. Liikunnan arvosana nousi lukiossa kasiin, kun aloin lintsata liikuntatunneilta. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin hiihdän, teen HIIT-jumppaa, käyn pilates-tunneilla, juoksen 10 km lenkkejä, käyn uimassa... ja teen tämän kaiken mielelläni ja vapaaehtoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Hiihto ja luistelu on suomalaisen kansalaistaito. Luistelu aloitetaan jo eskarissa, miten poikasi on voinut luistaa hommasta...

Kaipa se nyt on liian myöhäistä, en tiedä oppiiko enää?

Lisäisin kansalaistaitoihin myös hyvän uimataidon!

Hyh mitä kommentteja. Itsekään en lapsena halunnut ollenkaan luistella (enkä tahdo vieläkään) koska kaikkien luistimien kanssa oli sama ongelma: nilkat vääntyivät jatkuvasti sisään/ulospäin mikä teki kipeää.

En kyllä tykännyt juoksemisestakaan kun toiseen nilkkaan tuli ains vihlova kipu joka sai jalan liikkeen pysähtymään joten lensin naamalleni. Sitäkin tapahtuu yhä.

Mulla kolme lasta ja kukaan ei ole lahjakas luistelussa, vanhin on siinä ihan ok mutta nuorimmat vaan kaatuvat ja loukkaavat itsensä joka kerta ja vihaavat sitä. Itse olen näiden loukkaantumisten myötä alkanut vihaamaan myös koko lajia.

Hiihtämässä käymme koko perhe ja olemme kovia uimareita, jokainen lapsistamme on oppinut uimaan 3-4-vuotiaina. En tajua mikä pakko on luistella.

Kirjoita Wilmaan että ei luistele, koska pelkää, ei osaa, ei uskalla, katsoo kentän laidalla kun muut luistelee.

Onkohan toi osa OPSia? Eli ainetta ei voi arvostella jos kaikkia osia ei ole edes jotenkin suoritettu? Meillä tuli aika kipakka viesti koululta, kun ekalle uimatunnille (niitä oli kaikkiaan kaksi) ei ilmestynyt kuin 10 kasiluokkalaista, että jos seuraavalla tunnilla ei ole paikalla, jää liikunnan numero saamatta kasin kevättodistukseen, kun osa OPSin vaatimuksia on suorittamatta. Ja se vaikuttaa suuresti myös päättötodistuksen liikunnannumeroon. Seuraavalla tunnilla oli kuulemma kaikkien tyttöjenkin menkat sit loppu...

Okei sanon nyt suoraan. Luistelu on syvältä ja samoin siihen pakottaminen koulussa..

Oma luistelu kammoni alkoi siitä kun kaaduin pahasti luistellessa, ja melkein mursin häntäluuni. Siitä asti koulun luistelu tunneilla olen kyllä käynyt mutta pelko on jäänyt niin vahvasti että en oikeastaan ilman tukea ollakkaan.

Opettajani kyllä tästä vaikeudestani tietää ja auttaa minua kyllä välillä. Mutta sitten ensi vuonna kun koulua menen vaihtamaan jossa on uudet opettajat ja oppilaat jotka ei varmastikaan osaa olettaa että 6lk ei osaa luistella ja pelkää sitä. (Luistelu tunneilla luistelu on ainoa vaihtoehto eikä tule kuuloonkaan että menisin vaikka kävelylle)

Omistan kyllä kunnon luistimet (vaikka niitä en kyllä vapaa ajalla käytäkkään) ja käytännössä osaisinkin luistella jos en pelkäisi.

Omatuntoa painaa jos lintsaisin ja vanhemmat eivät Wilma viestiä ei suostu opettajalle laittamaan. Mitä teen?

Minäkin inhosin koulun luistelutunteja, koska tyttöjen piti pelata silloin jääpalloa. Se ei sujunut minulta ollenkaan, en vain pystynyt pystyssä mailan kanssa. Hävetti aina hirveästi. Sitten toinen liikkaope otti minut ja kaverini ohjaukseen ja opetti meille taitoluistelukuvioita. Se oli kivaa ja opin jopa ihan taitavaksi luistelijaksi.