Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa treffailua voi paljastaa naiselle että on rikas?
17.01.2018 |
Nyt on sellainen tilanne, että olen pikkuhiljaa taas tutustumassa sinkkumaailmaan 14 avioliittovuoden jälkeen ja mietiskelen hieman deittailukulttuuria koska edelliskerrasta on jo aikaa. Olin pitkään kaukoidässä töissä ja muutamien onnistuneiden liiketoimien ja sijoitusteni ansiosta olen voinut jättää päivätyöt kokonaan, lähinnä vain lueskelen uusista sijoitusmahdollisuuksista tai tarkastelen mitä vanhoille kuuluu. Olen myös tietoinen että voin elättää kumppanin, vaikka moni nainen ei sitä varmasti haluakaan enkä toisaalta halua pelkästään rahasta kiinnostuneita naisia. Missä vaiheessa raha-asiat kannattaa ottaa puheeksi? Ja mitä kannattaa vastata pakollisiin ”Mitä teet työksesi?” -kysymyksiin? Jos kerron että olen sijoittaja niin silloinhan sen jo arvaa, mutta en hirveästi haluaisi valehdellakaan.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa AP:n naisen etsinnässä merkittävimmäksi seikaksi nousee ulkomaat. Kumppanin pitäisi olla kykeneväinen ja halukas muuttamaan suurimmaksi osaksi vuotta AP:n seurassa ulkomaille.
Mikä tuo maa on? Tälläkin varmasti suurta merkitystä.
Rajaa kyllä aika tehokkaasti valikoimaa... on toki ammatteja mitä voi tehdä sijainnista riippumatta. Kielenkääntäjä, kirjailija, yksityissijoittaja, jonkin sortin yrittäjä... samoin mietinnästä varmaan tippuu yksinhuoltajat...
Moni yrittäjä voi tehdä ainakin osan vuodesta etänä, kunhan ei nyt jossain kivijalkamyymälässä ole sentään. Monet ovat perustaneet pikkuyrityksiä ulkomaillakin, mitä olen noita expatien rouvilla tuttavapiirissä seurannut. Heillä ei taida tulospaineetkaan hirveästi painaa koska tuskinpa kukaan tulee kyselemään paljonkos aiot sitä tulosta tänä vuonna tehdä? Taloudellinen vapaus tuo mukanaan vapauden kehittää itseään kiinnostusalueidensa mukaisesti ja aloittaa vaikkapa siltä pohjalta yritystoimintaa.
Mutta kuten sanoin, mikäänhän ei estä minua olemasta Suomessa vuoden ympäri. Avoimin mielin kannattaa olla liikkeellä, puolin ja toisin.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa AP:n naisen etsinnässä merkittävimmäksi seikaksi nousee ulkomaat. Kumppanin pitäisi olla kykeneväinen ja halukas muuttamaan suurimmaksi osaksi vuotta AP:n seurassa ulkomaille.
Mikä tuo maa on? Tälläkin varmasti suurta merkitystä.
Rajaa kyllä aika tehokkaasti valikoimaa... on toki ammatteja mitä voi tehdä sijainnista riippumatta. Kielenkääntäjä, kirjailija, yksityissijoittaja, jonkin sortin yrittäjä... samoin mietinnästä varmaan tippuu yksinhuoltajat...
Moni yrittäjä voi tehdä ainakin osan vuodesta etänä, kunhan ei nyt jossain kivijalkamyymälässä ole sentään. Monet ovat perustaneet pikkuyrityksiä ulkomaillakin, mitä olen noita expatien rouvilla tuttavapiirissä seurannut. Heillä ei taida tulospaineetkaan hirveästi painaa koska tuskinpa kukaan tulee kyselemään paljonkos aiot sitä tulosta tänä vuonna tehdä? Taloudellinen vapaus tuo mukanaan vapauden kehittää itseään kiinnostusalueidensa mukaisesti ja aloittaa vaikkapa siltä pohjalta yritystoimintaa.
Mutta kuten sanoin, mikäänhän ei estä minua olemasta Suomessa vuoden ympäri. Avoimin mielin kannattaa olla liikkeellä, puolin ja toisin.
-ap-
Perheellinen rouva on ihan eri tilanteessa kuin tuore tyttöystävä tai edes muutaman vuoden tuntenut. Itse expatrouvana tiedän, että mies arvostaa myös minun työtäni ja koulutustani, ja vuosikymmenien varrella on kumpaankin suuntaan joustettu. En missään nimessä suosittelisi kenellekään uuden tuttavuuden matkaan lähtöä, enkä ainakaan noilla arvoilla, että raha voisi korvata vaimon uran. Kyllä suomalainen nainen tarvitsee elämäänsä muutakin kuin miehen rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa AP:n naisen etsinnässä merkittävimmäksi seikaksi nousee ulkomaat. Kumppanin pitäisi olla kykeneväinen ja halukas muuttamaan suurimmaksi osaksi vuotta AP:n seurassa ulkomaille.
Mikä tuo maa on? Tälläkin varmasti suurta merkitystä.
Rajaa kyllä aika tehokkaasti valikoimaa... on toki ammatteja mitä voi tehdä sijainnista riippumatta. Kielenkääntäjä, kirjailija, yksityissijoittaja, jonkin sortin yrittäjä... samoin mietinnästä varmaan tippuu yksinhuoltajat...
Moni yrittäjä voi tehdä ainakin osan vuodesta etänä, kunhan ei nyt jossain kivijalkamyymälässä ole sentään. Monet ovat perustaneet pikkuyrityksiä ulkomaillakin, mitä olen noita expatien rouvilla tuttavapiirissä seurannut. Heillä ei taida tulospaineetkaan hirveästi painaa koska tuskinpa kukaan tulee kyselemään paljonkos aiot sitä tulosta tänä vuonna tehdä? Taloudellinen vapaus tuo mukanaan vapauden kehittää itseään kiinnostusalueidensa mukaisesti ja aloittaa vaikkapa siltä pohjalta yritystoimintaa.
Mutta kuten sanoin, mikäänhän ei estä minua olemasta Suomessa vuoden ympäri. Avoimin mielin kannattaa olla liikkeellä, puolin ja toisin.
-ap-Perheellinen rouva on ihan eri tilanteessa kuin tuore tyttöystävä tai edes muutaman vuoden tuntenut. Itse expatrouvana tiedän, että mies arvostaa myös minun työtäni ja koulutustani, ja vuosikymmenien varrella on kumpaankin suuntaan joustettu. En missään nimessä suosittelisi kenellekään uuden tuttavuuden matkaan lähtöä, enkä ainakaan noilla arvoilla, että raha voisi korvata vaimon uran. Kyllä suomalainen nainen tarvitsee elämäänsä muutakin kuin miehen rahat.
Onpas täällä negatiivista väkeä tänään... Kyllä kannattaa joustaa molemmin puolin, kuten monta kertaa sanoin niin voin itsekin jäädä Suomeen. Itse asiassa Suomessa on ollut toistaiseksi ihan hyvät fiilikset, toivottavasti sinullakin olo paranee.
Hyväntekeväisyyttäkin tekee moni, eräs tuttu on käynyt Kamputseassa rakentamassa kokonaisen kylän, vaati monta reissua paikan päälle. Sekään ei tietysti sinulle merkkaa mitään mutta monen mielestä se oli mahtava juttu.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa AP:n naisen etsinnässä merkittävimmäksi seikaksi nousee ulkomaat. Kumppanin pitäisi olla kykeneväinen ja halukas muuttamaan suurimmaksi osaksi vuotta AP:n seurassa ulkomaille.
Mikä tuo maa on? Tälläkin varmasti suurta merkitystä.
Rajaa kyllä aika tehokkaasti valikoimaa... on toki ammatteja mitä voi tehdä sijainnista riippumatta. Kielenkääntäjä, kirjailija, yksityissijoittaja, jonkin sortin yrittäjä... samoin mietinnästä varmaan tippuu yksinhuoltajat...
Moni yrittäjä voi tehdä ainakin osan vuodesta etänä, kunhan ei nyt jossain kivijalkamyymälässä ole sentään. Monet ovat perustaneet pikkuyrityksiä ulkomaillakin, mitä olen noita expatien rouvilla tuttavapiirissä seurannut. Heillä ei taida tulospaineetkaan hirveästi painaa koska tuskinpa kukaan tulee kyselemään paljonkos aiot sitä tulosta tänä vuonna tehdä? Taloudellinen vapaus tuo mukanaan vapauden kehittää itseään kiinnostusalueidensa mukaisesti ja aloittaa vaikkapa siltä pohjalta yritystoimintaa.
Mutta kuten sanoin, mikäänhän ei estä minua olemasta Suomessa vuoden ympäri. Avoimin mielin kannattaa olla liikkeellä, puolin ja toisin.
-ap-Perheellinen rouva on ihan eri tilanteessa kuin tuore tyttöystävä tai edes muutaman vuoden tuntenut. Itse expatrouvana tiedän, että mies arvostaa myös minun työtäni ja koulutustani, ja vuosikymmenien varrella on kumpaankin suuntaan joustettu. En missään nimessä suosittelisi kenellekään uuden tuttavuuden matkaan lähtöä, enkä ainakaan noilla arvoilla, että raha voisi korvata vaimon uran. Kyllä suomalainen nainen tarvitsee elämäänsä muutakin kuin miehen rahat.
Onpas täällä negatiivista väkeä tänään... Kyllä kannattaa joustaa molemmin puolin, kuten monta kertaa sanoin niin voin itsekin jäädä Suomeen. Itse asiassa Suomessa on ollut toistaiseksi ihan hyvät fiilikset, toivottavasti sinullakin olo paranee.
Hyväntekeväisyyttäkin tekee moni, eräs tuttu on käynyt Kamputseassa rakentamassa kokonaisen kylän, vaati monta reissua paikan päälle. Sekään ei tietysti sinulle merkkaa mitään mutta monen mielestä se oli mahtava juttu.
-ap-
Sinä et taida minun hyväntekeväisyyksistäni mitään tietää, mutta jos et ymmärrä mikä ero on lähteä ulkomaankomennukselle vakiintuneessa avioliitossa tai sitten jättää uransa jonkun tuoreen tuttavuuden takia, niin sitten ei. Ja raha ei tosiaan ihmiselle korvaa niitä verkostoja ja onnistumisia, mitä ura tuo. Itse olen aktiivisena ihmisenä löytänyt paljon mielekästä tekemistä ulkomailla, mutta tiedän, että puolison onnettomuus on yleisin syy ulkomaankomennuksen epäonnistumiselle. Joten älä suhtaudu asiaan kepeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa AP:n naisen etsinnässä merkittävimmäksi seikaksi nousee ulkomaat. Kumppanin pitäisi olla kykeneväinen ja halukas muuttamaan suurimmaksi osaksi vuotta AP:n seurassa ulkomaille.
Mikä tuo maa on? Tälläkin varmasti suurta merkitystä.
Rajaa kyllä aika tehokkaasti valikoimaa... on toki ammatteja mitä voi tehdä sijainnista riippumatta. Kielenkääntäjä, kirjailija, yksityissijoittaja, jonkin sortin yrittäjä... samoin mietinnästä varmaan tippuu yksinhuoltajat...
Moni yrittäjä voi tehdä ainakin osan vuodesta etänä, kunhan ei nyt jossain kivijalkamyymälässä ole sentään. Monet ovat perustaneet pikkuyrityksiä ulkomaillakin, mitä olen noita expatien rouvilla tuttavapiirissä seurannut. Heillä ei taida tulospaineetkaan hirveästi painaa koska tuskinpa kukaan tulee kyselemään paljonkos aiot sitä tulosta tänä vuonna tehdä? Taloudellinen vapaus tuo mukanaan vapauden kehittää itseään kiinnostusalueidensa mukaisesti ja aloittaa vaikkapa siltä pohjalta yritystoimintaa.
Mutta kuten sanoin, mikäänhän ei estä minua olemasta Suomessa vuoden ympäri. Avoimin mielin kannattaa olla liikkeellä, puolin ja toisin.
-ap-Perheellinen rouva on ihan eri tilanteessa kuin tuore tyttöystävä tai edes muutaman vuoden tuntenut. Itse expatrouvana tiedän, että mies arvostaa myös minun työtäni ja koulutustani, ja vuosikymmenien varrella on kumpaankin suuntaan joustettu. En missään nimessä suosittelisi kenellekään uuden tuttavuuden matkaan lähtöä, enkä ainakaan noilla arvoilla, että raha voisi korvata vaimon uran. Kyllä suomalainen nainen tarvitsee elämäänsä muutakin kuin miehen rahat.
Onpas täällä negatiivista väkeä tänään... Kyllä kannattaa joustaa molemmin puolin, kuten monta kertaa sanoin niin voin itsekin jäädä Suomeen. Itse asiassa Suomessa on ollut toistaiseksi ihan hyvät fiilikset, toivottavasti sinullakin olo paranee.
Hyväntekeväisyyttäkin tekee moni, eräs tuttu on käynyt Kamputseassa rakentamassa kokonaisen kylän, vaati monta reissua paikan päälle. Sekään ei tietysti sinulle merkkaa mitään mutta monen mielestä se oli mahtava juttu.
-ap-
Sinä et taida minun hyväntekeväisyyksistäni mitään tietää, mutta jos et ymmärrä mikä ero on lähteä ulkomaankomennukselle vakiintuneessa avioliitossa tai sitten jättää uransa jonkun tuoreen tuttavuuden takia, niin sitten ei. Ja raha ei tosiaan ihmiselle korvaa niitä verkostoja ja onnistumisia, mitä ura tuo. Itse olen aktiivisena ihmisenä löytänyt paljon mielekästä tekemistä ulkomailla, mutta tiedän, että puolison onnettomuus on yleisin syy ulkomaankomennuksen epäonnistumiselle. Joten älä suhtaudu asiaan kepeästi.
Tiedän toki nuo kaikki, muista että olen itsekin aloittanut ulkomaankomennuksella. Mutta sinä et nyt sisäistänyt että vaihtoehtoja oli monia eikä vain tuo yksi josta haluat jankuttaa. Lue edes ajatuksella aikaisemmat viestit niin pystyt ehkä positiivisempaan ulosantiin, esimerkiksi tyyliin "olisi parempi jos naisella on jo ura ja yritys jota voisi hoitaa samalla" eikä tuota perusnegatiivisuutta jota viljelet. Ja voihan Suomessakin avioliitolle tapahtua mitä vain, joten en aio jatkaa enää tätä turhaa kinastelua kanssasi.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajaa kyllä aika tehokkaasti valikoimaa... on toki ammatteja mitä voi tehdä sijainnista riippumatta. Kielenkääntäjä, kirjailija, yksityissijoittaja, jonkin sortin yrittäjä... samoin mietinnästä varmaan tippuu yksinhuoltajat...
Vaihtoehtoja on monia. Tuli mieleen yksi pariskunta, jossa tyttöystävä otti vuoden virkavapaata ja kokeili ulkomailla asumista miehensä kanssa. Tykkäsi olla niin paljon että vuoden kuluttua ei enää palannutkaan töihin. Tuossa ne asustelevat vieläkin lähistöllä… Elämässä voi tapahtua paljon kunhan vain uskaltaa. :)
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Ei liian aikaisin. Itseäni alkaisi tympiä jollei olisi vielä ehtinyt kunnolla tutustua ja ihastua sekä vähintään sitoutua toiseen, jos toinen alkaisi vihjailla varakkuudesta. Pakko kai siitä jossain vaiheessa on kertoa, koska jos alkaa tutustuttaa naista omaan tuttavapiiriin niin siellähän kaikki tietävät.
No juuri tämä on huomenna edessä, olen viemässä daamia ensimmäistä kertaa tuttavien kanssa ulos... Olen tapaillut kahta mimmiä mutta tämä on niistä lupaavampi tapaus. Katsotaan mitä tapahtuu, siellä on mukana myös ulkomaantuttaviani jotka ovat nyt Suomessa lomilla. Uskon että heidän jutuistaan käy myös ilmi miten mukavaa elämä siellä on niin tyttökin voisi innostua. Itse en ole asiasta paljon puhunut vaan annan asioiden kehittyä omalla painollaan jos on kehittyäkseen.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ikinä kertoa, koska pääset hengestäsikin pahimmassa tapauksessa. Pidä varallisuus arvo-osuustileillä ja kaikki paperit pankin tallelokerossa. Tee testamentti valmiiksi.
Avioliittoon ei kannata mennä, aviolitto riittää. Lahjoja voi toki rakkaalleen ostaa.
Ei yhtään ylireagoimisen tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Telkkarista tuli vielä vähän aikaa sitten joku Rikkaiden deittipalveluohjelma, jossa oikeasti rikkaat etsivät sopivaa puoliskoa. Rikkailla oli lähes aina kihahtanut pisu päähän ja aika harva osasi olla normaali. Heillä oli myös niin paljon kaikkia vaatimuksia naisille, että ihan nauratti.
Silti niitä naisia tulee todella paljon tarjolle sinne ohjelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka varakas olet.
Kyllä se näkyy osin jo vaatetuksesta, autosta, asunnosta jne. jne.
Etsi samankaltainen. Ei tule ongelmia.
Mulla ei ole Suomessa autoa ja asuntokin on pienehkö, koska olen siellä vain kesäisin. Vaatetus sentään pitäisi olla ok, ainakin mielestäni.
Samankaltaisessa tilanteessa olevia naisia lienee aika vähän, joten niitä ei taida tielleni eksyä.
-ap-
Suomessa pienehkö asunto, jossa olet vain kesäisin? Mihin tarvitset 3 kk ajaksi suomalaisen tyttöystävän? Etsitkö työtöntä seuraa, jolla on rajattomasti vapaa-aikaa läpi vuoden? Töissä käyvillä lomaa on kesällä 4 viikkoa ja talvella 1 viikko.
Kukaan ei estä minua olemasta Suomessa koko vuotta ja ostamasta vaikka minkä kokoista asuntoa. Elämähän on täynnä mahdollisuuksia. Minulle on persoonallisuus tärkeintä eikä naisen työ.
Mielummin tietysti löytäisin jonkun, joka voisi olla ulkomailla kanssani 6kk ja yhden päivän, ihan verotussyistä. Se saattaisi tulla jopa kannattavammaksi molemmille.
-ap-
Oot kumminkin niin köyhä ettei ole varaa maksaa veroja. Ei kai kukaan tollasta huijaria halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka varakas olet.
Kyllä se näkyy osin jo vaatetuksesta, autosta, asunnosta jne. jne.
Etsi samankaltainen. Ei tule ongelmia.
Mulla ei ole Suomessa autoa ja asuntokin on pienehkö, koska olen siellä vain kesäisin. Vaatetus sentään pitäisi olla ok, ainakin mielestäni.
Samankaltaisessa tilanteessa olevia naisia lienee aika vähän, joten niitä ei taida tielleni eksyä.
-ap-
Suomessa pienehkö asunto, jossa olet vain kesäisin? Mihin tarvitset 3 kk ajaksi suomalaisen tyttöystävän? Etsitkö työtöntä seuraa, jolla on rajattomasti vapaa-aikaa läpi vuoden? Töissä käyvillä lomaa on kesällä 4 viikkoa ja talvella 1 viikko.
Kukaan ei estä minua olemasta Suomessa koko vuotta ja ostamasta vaikka minkä kokoista asuntoa. Elämähän on täynnä mahdollisuuksia. Minulle on persoonallisuus tärkeintä eikä naisen työ.
Mielummin tietysti löytäisin jonkun, joka voisi olla ulkomailla kanssani 6kk ja yhden päivän, ihan verotussyistä. Se saattaisi tulla jopa kannattavammaksi molemmille.
-ap-
Miten nainen sitten kykenisi ylläpitämään omaa uraansa?
Ks. esim. viestini 186 tältä sivulta. Ura voi olla paljon muutakin kuin Suomen rajojen sisällä pyörimistä.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka varakas olet.
Kyllä se näkyy osin jo vaatetuksesta, autosta, asunnosta jne. jne.
Etsi samankaltainen. Ei tule ongelmia.
Mulla ei ole Suomessa autoa ja asuntokin on pienehkö, koska olen siellä vain kesäisin. Vaatetus sentään pitäisi olla ok, ainakin mielestäni.
Samankaltaisessa tilanteessa olevia naisia lienee aika vähän, joten niitä ei taida tielleni eksyä.
-ap-
Suomessa pienehkö asunto, jossa olet vain kesäisin? Mihin tarvitset 3 kk ajaksi suomalaisen tyttöystävän? Etsitkö työtöntä seuraa, jolla on rajattomasti vapaa-aikaa läpi vuoden? Töissä käyvillä lomaa on kesällä 4 viikkoa ja talvella 1 viikko.
Kukaan ei estä minua olemasta Suomessa koko vuotta ja ostamasta vaikka minkä kokoista asuntoa. Elämähän on täynnä mahdollisuuksia. Minulle on persoonallisuus tärkeintä eikä naisen työ.
Mielummin tietysti löytäisin jonkun, joka voisi olla ulkomailla kanssani 6kk ja yhden päivän, ihan verotussyistä. Se saattaisi tulla jopa kannattavammaksi molemmille.
-ap-
Oot kumminkin niin köyhä ettei ole varaa maksaa veroja. Ei kai kukaan tollasta huijaria halua.
Onpas täällä kiukkuista ihmistä liikkeellä. :D
Maksan kyllä veroja kohdemaahani ihan niinkuin kuuluukin. Suomen verottaja ei ole enää vuosiin lähettänyt mitään maksulappuja, joten vaikeahan niitä on silloin maksaa.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen miettinyt vähän samaa. Olen nyt tapaillut yhtä tyyppiä n. kuukauden verran ja hän on käynyt kotonani useasti. Musta ei onneksi näy päällepäin että olen ns. varakas, kun en hirveästi piittaa materiasta (auto on 16 vuotta vanha mutta toimii hyvin, telkkari jo 15 vuotta vanha, en viitsi ostaa uusia kun vanhat toimii vielä).
Tapailukumppani on puolestaan tuonut rehellisesti ilmi, että on ns. köyhä, ja olettaa että minäkään en hirveästi ole varoissani. Pitää huolta siitä, että tuo tullessaan aina jotain tuliaisia (viimeksi tuli ihan kelvollista portviiniä ja juustotarjotin, jotka oli mun mielestä hänen budjetilleen ihan ylihintaisia), ja mua on nyt vähän ruvennut hävettämään se, etten paljasta asian todellista laitaa...
Toisaalta taas luulen että kävisi hänen itsetuntonsa päälle, jos yhtäkkiä alkaisin hirveästi makselemaan hänenkin puolestaan. Hmmm.
Vierailija kirjoitti:
Ootko Erik Toivanen?
Joo en ole. :D
-ap-
Enpä tiedä mitään yleispätevää neuvoa antaa. Minua ei hirveästi treffikumppanin varallisuus kiinnosta, ihmisen kanssa minä yleensä treffailen enkä hänen lompakkonsa (tietysti on kiva, jos kaveri joskus tarjoaa) kanssa. Joten mulle olisi ihan sama, missä vaiheesta kertoisit vai kertoisitko ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liian aikaisin. Itseäni alkaisi tympiä jollei olisi vielä ehtinyt kunnolla tutustua ja ihastua sekä vähintään sitoutua toiseen, jos toinen alkaisi vihjailla varakkuudesta. Pakko kai siitä jossain vaiheessa on kertoa, koska jos alkaa tutustuttaa naista omaan tuttavapiiriin niin siellähän kaikki tietävät.
No juuri tämä on huomenna edessä, olen viemässä daamia ensimmäistä kertaa tuttavien kanssa ulos... Olen tapaillut kahta mimmiä mutta tämä on niistä lupaavampi tapaus. Katsotaan mitä tapahtuu, siellä on mukana myös ulkomaantuttaviani jotka ovat nyt Suomessa lomilla. Uskon että heidän jutuistaan käy myös ilmi miten mukavaa elämä siellä on niin tyttökin voisi innostua. Itse en ole asiasta paljon puhunut vaan annan asioiden kehittyä omalla painollaan jos on kehittyäkseen.
-ap-
Juhlat menivät mukavissa merkeissä. Viihdyttiin hyvin ja juttelimme tuttavien kanssa elämästämme ulkomailla, samalla mainitsinkin että kesän jälkeen olisin taas mahdollisesti menossa takaisin. Daami sitten kertoi illalla että haluaisi tulla mukaani käymään ainakin joksikin aikaa, hänen määräaikainen työnsä päättyy kesäkuun lopussa eikä jatkoa ole tällä kertaa luvassa. Olin tietty ihan positiivisissa fiiliksissä mutta sanoin että ehkä hänen kannattaisi kuitenkin siihen saakka hakea vielä duunia ihan varmuuden vuoksi, eihän se mitään ota jos ei annakaan. Tietysti mukavaa jos hän pääsisi sinnekin mukaan katsomaan elämääni ja voisi sitten alkaa miettiä tarkemmin mitä tekee.
-ap-
treffit kirjoitti:
Mä olen miettinyt vähän samaa. Olen nyt tapaillut yhtä tyyppiä n. kuukauden verran ja hän on käynyt kotonani useasti. Musta ei onneksi näy päällepäin että olen ns. varakas, kun en hirveästi piittaa materiasta (auto on 16 vuotta vanha mutta toimii hyvin, telkkari jo 15 vuotta vanha, en viitsi ostaa uusia kun vanhat toimii vielä).
Tapailukumppani on puolestaan tuonut rehellisesti ilmi, että on ns. köyhä, ja olettaa että minäkään en hirveästi ole varoissani. Pitää huolta siitä, että tuo tullessaan aina jotain tuliaisia (viimeksi tuli ihan kelvollista portviiniä ja juustotarjotin, jotka oli mun mielestä hänen budjetilleen ihan ylihintaisia), ja mua on nyt vähän ruvennut hävettämään se, etten paljasta asian todellista laitaa...
Toisaalta taas luulen että kävisi hänen itsetuntonsa päälle, jos yhtäkkiä alkaisin hirveästi makselemaan hänenkin puolestaan. Hmmm.
Määrittele "ns. varakas". Oletko siis keskiluokkainen kohtuuhyvin palkatussa päivätyössä?
Vierailija kirjoitti:
Ootko Erik Toivanen?
Kuka se edes on?
No ei nyt edes tavismiehenkään kannata heti ekoilla treffeillä itsestään kaikkea kertoa. Kun jotain pientä ja uutta kuulee joka kerralla niin se pitää homman mielenkiintoisena pidempään...