Sukulaiset haluavat että luovumme koiranpennusta :(

Meillä on käyttölinjainen 13vko saksanpaimenkoiran pentu ja sekarotuinen 6v. Pentu on alusta asti ollut todella raskas, ihan eri kaliiperia kuin vanha koira oli. On äärimmäisen aktiivinen (lue, tuhoaa), ei halua jäädä yksin ollenkaan, puree kaikkea (ihmisten pureminen on onneksi vähän vähentynyt hirveällä vaivannäöllä). Ärsyttää vanhempaa koiraa usein nappailemalla kintereisiin ja vanhempi onkin siitä antanut palautetta, hirveän metelin kera... Sisäsiisteys menee ihan ok, osaa pyytää päästä ulos mutta silti tulee aika paljon pissoja ja joskus kakkoja sisälle jos ei heti huomaa viedä.

Meillä on myös 2v puhumaton taapero, joka rakastaa koiria. Pentu on pari kertaa napannut kiinni sukulaisten nähden, ja he ovat nyt alkaneet vihjailemaan että pitäisi koirasta luopua. Pentu on innokas ja leikkiessä välillä näykkii, mutta ei esim. hypi lasta kumoon tms. Olen aika terävästi joutunut sanomaan parille sukulaiselle että helvetti lopettavat kaikki "älä koske koiraan se puree" ja "se syö sut" puheet koska se vaan saa lapsen pelkäämään koiria.

En tajua mikä ihme varsinkin anoppia vaivaa. Hän on ollut mm. huolissaan että mitäs sitten kun koirasta kasvaa aikuinen ja se edelleen puree ja hyppii vasten, ei yhtään huomioi sitä valtavaa edistystä mitä ollaan saatu aikaan. Sukulaiset eivät ole koiraihmisiä eivätkä ymmärrä että pentu ei tee pahaa vaan haluaa leikkiä kun joskus näykkäisee (yleensä pahentavat tilannetta huutamalla ja huitomalla minkä koira tulkitsee leikiksi vaikka ollaan monta kertaa kerrottu miten toimia).

Menee ihan totaalisesti hermo mutta pitää ton lapsen takia kuitenkin sukulaisiakin nähdä vaikka välillä vituttaa oikein urakalla. Miehen sukulaisia varsinkin tuppautuu käymään monta kertaa viikossa ja pelkään myös että he pilaavat pennun koulutusta koska toimivat niin väärin sen kanssa.