Onko exlestadiolainen leskinainen paras valinta kierrätyssinkkumiehelle?

Alle kaksikymppisenä sinkkuna sitä ei ymmärtänyt naisista vielä yhtään mitään. Kaksikymppisenä sen verran, että nopeat syö hitaat. Kolmikymppisenä sitten huomasi sen, että kaikki vapaat kolmikympppiset naiset on vähintäänkin hulluja. Nelikymppisenä sinkkuna käytettyjä naisia alkoi taas vapautua markkinoille, mutta ne oli kaikki rikki, mies pahoinpidellyt tai kytännyt mustasukkaisena tai jos ovat omasta syystään eronneet, niin sitten olivat alkoholiongelmaisia ja enemmän kuin miehen puutteessa olivat psykiatrisen avun tarpeessa. Viisikymppisenä sitten meno on vielä villimpää, kierrätystavara on hankkinut uusia kokemuksia ja kondylooman ja sukupuoliherppeksen ja ratkaisukeskeinen terapia on jäänyt kesken.

Mistä siis nainen kiltille 50 -vuotiaalle miehelle? Oon alkanut miettiä, että sellainen exlestadiolainen yhden miehen nainen, jonka mies on äkillisesti kuollut luonnollisen kuoleman ilman suurta psyykkistä traumaa? Mistä sellaisen löytää? Etsinkö taas vääränlaista naista?