Lue keskustelun säännöt.
Introverttinä ei ole aina helppoa.
17.01.2018 |
Miksi ihmeessä se on joillekin ihmisille niin vaikea ymmärtää, että joku haluaa ja tykkää olla yksin omissa oloissaan?
Miksi se on niin paha ja väärin? Miksei saa enää edes päättää milloin on ja kenen kanssa ja onko lainkaan?
Jos sinä olet niin seurallinen ja aina menossa tyyppi niin miksi muidenkin pitäisi olla? Miksi toisen yksinolo on jollekulle suuri ongelma?
Olen saanut kuulla olevani masentunut, syrjäytynyt, synkkä ja omituinen ihminen, koska OMASTA tahdostani vetäydyn pois ihmisten luota omaan rauhaani, koska pidän yksinolosta enemmän kuin muiden ihmisten seurasta. Sellainen olen aina ollut, myös kouluaikoina jolloin viihdyin suurimmaksi osaksi itsekseni, mutta rauhaani häiritsivät opettajien ja terveydenhoitajien lukuisat kuulustelut ja kyselyt miksi olen yksin, miksen mene muiden kanssa, mikä minua painaa eikä sitä koskaan suostuttu uskomaan, että en tahdo olla muiden kanssa.
Olen onnellinen itsekseni. Toisten ihmisten kanssa on raskasta olla. On rasittavaa pitää seuraa enemmän kuin hetken kerrallaan. Oman tilan tarve on suuri.
Mutta tämä on väärin, koska pitää olla niin helkutin sosiaalinen ja aina taipumassa muiden toiveisiin ja pyyntöihin.
En ole masentunut, haluan vain olla yksin ja elää rauhassa pientä elämääni.
Kommentit (10)
Musta tuo ei vaan oo normaalia. Yhdessähän täällä eletään eikä maailma toimis jos kaikki vetäytyis ”omaan rauhaan”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ikinä koulussa ole vetäytynyt omaan rauhaan, aina oon jossain porukassa/parhaan kaverin kanssa aikaa viettäny välkillä yms.
Mutt muutoin oon kanss samanlainen, tykkään olla yksin hiljasuudessa. Sukulaiset aina tulee valittamaan mulle jos oon yksin lukemassa kirjaa kun muut pälättävät olohuoneessa. Mä vaan en jaksa.
Tykkään juosta metsässä kun siellä ei oo niin paljoo vastaantulijoita. Jos nään jonkun tulevan vastaan, saatan usein poiketa polulta tai kääntyä 180 astetta takasin tulosuuntaan. Joskus kyllä mietin, että luuleekohan vastaantuleva (varsinkin, jos kyseessä on mies) että pelkään häntä ja lähden juoksemaan pakoon :D Kerran nimittäin luin jotain ketjua jossa miehet mietti sitä että pelottaako naisia vastaantuleva mies keskellä metsää tai tyyliin
kolmelta yöllä pimeässä keskustassa ja näillä miehillä sitt oli kokemuksia siitä miten jotkut naiset ihan selkeesti pelkää harmittomia miehiä kun lähtevät pakoon.
No, ihan sama vaikka joku luuliskin mun lähtevän pakoon. Tavallaan tietty lähenkin, mutt en sen takii et pelkäisin ihmisiä vaan koska tosissaan yksin ollessani kirjaimellisesti haluan olla yksin ja jotenkin metsässä kun on niin paljon tilaa niin ärsyttää ihan hirveesti jos sielläkin pitäs koko ajan olla tuijottelemassa toisten naamoja.
Musta on kiva pysähtyä kesken kaiken lenkin ja katsella maisemia, metsässä helppoa mutta muualla ihmiset ihmettelee mitä toikin jumittaa. Jos oisin vanhus nii eivät pitäis outona. Mutt joo, pari kertaa kyll ruvennu vituttamaan ku oon metsälenkillä pysähtyny tiiraamaan puuhun/kaivanu maata kepillä ja sitt huomaakin ett joku on ihan siinä vieressä. Jotenkin sitä pelästyy ettei oo huomannu kenenkään tulevan siihen, sitte rupee nolottamaan ku miettii miten pitkään se tyyppi on nähny mun tekevän sitä mitä nyt teenkään ja lopulta siis tosissaan vituttaa ett miks sen piti ängetä ihan siitä mun vierestä kun kyllä metsässä ois tilaa mennä jostai muualta ku ihan toisen vierestä! Lenkkeilen ympäristössä, jossa voi hyvin kulkea polkujen ulkopuolelle, ei siis ole kovin paljoa pensaita tms.
Olit sitten ekstrovertti tai introvertti, et ole tarpeeksi normaali, sopiva, kiva, hyvä jne kaikkien mielestä.
Itse olen introvertti, mutta minulla ei ole koskaan ollut vastaavaa ongelmaa. Oman alan töihin hakeutuu paljon introverttejä, joten siellä ei pahemmin ihmetystä herätä. Sosiaaliset piirini ovat melko pienet, tämä lienee tyypillistä introverteille, joten en yksityiselämässänikään koe esimerkin kaltaisia hankaluuksia.
AV:n introvertti-ihmettelyitä en edes laske mukaan :D
Ap, minä ymmärrän ainakin oikein hyvin, jos KERROT asiasta. Oletko kertonut - vai oletatko kaikkien ymmärtävän, mitä ajattelet?
Pelkkä "olen introvertti, olen mieluummin yksin, kiitos" riittää.
Koska en osaa lukea ajatuksia, saatan ensin miettiä niitä muita vaihtoehtoja, jotka voivat selittää ihan yhtä hyvin sitä, miksi joku vetäytyy syrjään ja on vaisu ja hiljainen.
Ja vaikka sinun kohdallasi nämä selitykset eivät pädekään, niin kyllä: tuollainen käytös VOI johtua ihan yhtä hyvin masentuneisuudesta, kiusaamiskokemuksista tai vaikka siitä, että ko. ihminen nyt vaan on UJO ja ei ole saanut sakista seuraa.
Ujous on tietysti vähän "vanhanaikainen" termi, mutta kyllä: se on hyvin yleistä, eikä ole sama asia kuin introverttiys. Esimerkiksi omista lapsistani toinen on ujo eli arka ottamaan kontaktia - mutta rakastaa porukassa olemista ja ystäviään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ujous on tietysti vähän "vanhanaikainen" termi, mutta kyllä: se on hyvin yleistä, eikä ole sama asia kuin introverttiys. Esimerkiksi omista lapsistani toinen on ujo eli arka ottamaan kontaktia - mutta rakastaa porukassa olemista ja ystäviään!
No kyllä me introvertitkin rakastamme ystäviämme.
Pin kirjoitti:
Olit sitten ekstrovertti tai introvertti, et ole tarpeeksi normaali, sopiva, kiva, hyvä jne kaikkien mielestä.
Tuossahan olikin juuri hyvä luettelo siihen, miksi olen ja miksi aion pysyä introverttina ja miksi pidän kiinni oikeudestani olla introvertti.
En suostu sellaisiin sosiaalisiin peleihin, missä minun täytyisi jotenkin ansaita kaveruus, ystävyys, ihmisten huomio sellaisilla asioilla, jotka eivät ole minua itseäni. En suostu sosiaalisen paineen alla ajattelemaan samoin, en toimimaan samoin, en muuttamaan eleitäni, ilmeitäni tai habitustani sen vuoksi, että ihmiset pitäisivät minusta ja voisin kuulua johonkin porukkaan.
Päinvastoin, jos ihmiset alkavat minulta vaatimaan jotain sellaista, mikä ei ole minua, niin varmasti lähdetään eri suuntiin. Ihmisiltä tuleva paine, joka vaatii muuttumista, saa minut ainakin lujasti puolustamaan olemassaoloni oikeutta ja arvoani ihmisenä ilman, että joku ulkopuolinen määrittää millainen tulisi olla, millaiseksi tulisi pyrkiä muuttumaan.
Mielestäni suurin osa ihmisistä on itsetunnoltaan erittäin heikkoja, vaikka ulkopuolisista tilanne vaikuttaisi aivan päinvastaisesta. Nämä heikkoitsetuntoiset muuttavat persoonaansa ryhmän paineen alla tai juuri sen takia, että on niin kauheaa, jos ei tunne kuuluvansa johonkin ryhmään tai jos sinua ei hyväksytä oikein mihinkään ryhmään.
Itselläni on onneksi läheiset, jotka tuntevat minut perinpohjin, hyväksyvät erilaisuuteni ja erikoisuuteni ja vaikka eivät ajattelisi ollenkaan samalla tavalla, pysyvät silti rinnallani - se riittää ja kantaa pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
Olit sitten ekstrovertti tai introvertti, et ole tarpeeksi normaali, sopiva, kiva, hyvä jne kaikkien mielestä.
Tuossahan olikin juuri hyvä luettelo siihen, miksi olen ja miksi aion pysyä introverttina ja miksi pidän kiinni oikeudestani olla introvertti.
En suostu sellaisiin sosiaalisiin peleihin, missä minun täytyisi jotenkin ansaita kaveruus, ystävyys, ihmisten huomio sellaisilla asioilla, jotka eivät ole minua itseäni. En suostu sosiaalisen paineen alla ajattelemaan samoin, en toimimaan samoin, en muuttamaan eleitäni, ilmeitäni tai habitustani sen vuoksi, että ihmiset pitäisivät minusta ja voisin kuulua johonkin porukkaan.
Päinvastoin, jos ihmiset alkavat minulta vaatimaan jotain sellaista, mikä ei ole minua, niin varmasti lähdetään eri suuntiin. Ihmisiltä tuleva paine, joka vaatii muuttumista, saa minut ainakin lujasti puolustamaan olemassaoloni oikeutta ja arvoani ihmisenä ilman, että joku ulkopuolinen määrittää millainen tulisi olla, millaiseksi tulisi pyrkiä muuttumaan.
Mielestäni suurin osa ihmisistä on itsetunnoltaan erittäin heikkoja, vaikka ulkopuolisista tilanne vaikuttaisi aivan päinvastaisesta. Nämä heikkoitsetuntoiset muuttavat persoonaansa ryhmän paineen alla tai juuri sen takia, että on niin kauheaa, jos ei tunne kuuluvansa johonkin ryhmään tai jos sinua ei hyväksytä oikein mihinkään ryhmään.
Itselläni on onneksi läheiset, jotka tuntevat minut perinpohjin, hyväksyvät erilaisuuteni ja erikoisuuteni ja vaikka eivät ajattelisi ollenkaan samalla tavalla, pysyvät silti rinnallani - se riittää ja kantaa pitkälle.
"En suostu en suostu, en suostu...." -- et sä ole introvertti, vaan pahansisuinen moukka.
En itse viitti introverttinä edes enää selittää sitä ihmisille kun ei kukaan kuitenkaan ymmärrä. Annan mielummin ihmisten pitää outona.
Tosiaan, oma rauha on ihana asia.
Juuri kuulin yhden esimerkin, kun opiskelija on nyt jonkin aikaa vaihdossa jossain päin Eurooppaa. Muaalta tulleet ulkomaalaiset eivät tahdo käsittää sitä, että joku haluaa vetäytyä olemaan yksin. Mutta on siis suomalaisissakin niitä, jotka eivät tahdo käsittää.
Introverttiyden syvyyskin voi vaihdella elämän aikana ja eri tilanteissa. Itse olen viime 7-8 vuoden aikana alkanut "erakoitua" enemmän ja viihdyn enemmän yksinäni. Tarvitsen erittäin paljon omaa tilaa ja aikaa ja onneksi puoliso on samanlainen, vaikka hänellä taitaa olla meneillään vähän ekstrovertimpi kausi.
Ei ole paha eikä väärin haluta olla omissa oloissaan. Jotkut vain eivät tunnu käsittävän.