Lue keskustelun säännöt.
Mitä minä teen? Odotan vauvaa ja mies uhkaa jättämisellä
16.01.2018 |
Meillä oli tai on vieläkin miehen kanssa riitaa, ja hän sanoi että jättää mut sitä seuraavana päivänä kun vauva on syntynyt. Kysyin häneltä että minkä vuoksi ei sitten nyt, jos hän haluaa lähteä ja hän sanoi että hänen pitää miettiä asiaa. Tosi mukavaa yrittää tässä sitten nyt olla rauhallinen yms. odottaja, kun ei tiedä onko yksinhuoltaja alkaen vauvan ensimmäisestä päivästä maailmassa. Kumminkaan ei halua erota nyt, mikä on ihan kauheaa kidutusta miettiä kumminkin hänen haluamaansa eroa joka päivä. Itkettää jatkuvasti, enkä jaksaisi mennä ees suihkuun, saatika muuta.
Kommentit (21)
Jätä sinä hänet. Et tarvitse tuollaista jos vähänkään arvostat itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää oli 17 vuotta?
Mies on 24
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika ensin.
Näinkö? Pelottaa vaan kauheasti. Miten selviän yksin kaikesta, ketä pyydän avuksi jos tarvitsen?
Sen kun lähdet nyt heti, hommaat kaupungin vuokra-asunnon, sanot hakemuksessa ettei sinulla ole asuntoa lasketun ajan jälkeen. Pärjäät lapsen kanssa paremmin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää oli 17 vuotta?
Mies on 24
Haha. Näin siinä käy kun kakarat alkaa leikkiä kotia.
Jätä se. Erolla uhkailu ja tuollainen löysässä hirressä pitäminen on henkistä väkivaltaa. Kun saat lapsellisen ja mielenvikaisen miehen pois jaloista, voit rauhassa keskittyä raskauteen ja vauvan syntymään. Eikä se yksinhuoltajuus mikään maailmanloppu ole. Suomessa on todella hyvät tukipalvelut lapsiperheille, ettet todellakaan jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säähän teit jo provon, ei sulla mitään miestä ole.
Minusta sinun kannattaa järjestää elämä niin että se on turvattu lapsen syntymän jälkeen. Ei ole reilua, että joutuisit elämään pelko persuuksissa että miten käy. Hanki oma asunto, järjestä asiasi kuntoon ja sure ero ennen vauvan syntymää, niin voit keskittyä pirneen ihmeeseen sen synnyttyä 😊 tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se mies itse ensin.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia tms perusteltu syy pelätä ettet pärjäisi yksin niin puhu asiasta neuvolassa. Yritä vaikka päästä ensikotiin hetkeksi. Voit myös tehdä lastensuojeluilmoituksen itse.
Tosi mukavia kommentteja, aplla on oikeesti varmaan ihan oikea hätä ja jotkut nää kommentit on kyllä ihan peestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just joo. Tietenki etit oman kämpän, haetettä sossusta avustusta uusiin huonekaluihin ja lastentarvikkeisiin ja kuppaat sikamieheltä mahdollisimman suuret elarit. Helpompi alottaa samantien yh:na ku roikkua löysässä hirressä tollasen mulkun takia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kannattaa järjestää elämä niin että se on turvattu lapsen syntymän jälkeen. Ei ole reilua, että joutuisit elämään pelko persuuksissa että miten käy. Hanki oma asunto, järjestä asiasi kuntoon ja sure ero ennen vauvan syntymää, niin voit keskittyä pirneen ihmeeseen sen synnyttyä 😊 tsemppiä!
Kiitos. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille neuvoneille, ajatukset alkaakin pikkuhiljaa pyöriä enemmänkin siinä, miten organisoin kaiken tästä eteenpäin, kuin siinä mitä mies tekee tai aikoo tehdä ja ajatus siitä, että ei tarvii enää kuunnella tai miettiä miehen uhkailuja, tuntuu mukavalle. Se vaan mietityttää, että alkaako hän aiheuttaa mulle ongelmia tahallaan, kun minä kehtaankin lähteä (eikä hän).
No ei tuossa kyllä ikä ole se suurin syy. Itse olin 22 ja mies 25 kun tehtiin esikoinen, ja ihan tarkoituksella tehtiin. Toinen syntyi kun olin 25 ja hänkin tarkoituksella väsätty. Nyt miehen kanssa yhdessä 30 vuotta... Että tässä tapauksessa ei vissiinkään tarkoituksella raskaana. Kyllähän siinä itekin häipyisi jos voisi, mutta kun ei voi. Raskaita päätöksiä. Ei ole kiva tulla äidiksi tai isäksi ns. Yllätysraskauden takia. Toisaalta ei lapsen takia kannata yhdessäkään pysyä. Joskus näissä yllätyksissä sitten kuitenkin kasvetaan asian vaatimalla tavalla. Hae apua neuvolasta tms.
Todennäköisesti mies jatkaa pelejään vielä eron jälkeenkin. Mutta mitäpä sitten! Onneksi sikamaisuus paljastui nyt, eikä vasta sitten kun olet vauvavuoden väsyttämä. Ja puhu asiasta ulkopuolisten kanssa, hae myös rohkeasti apua!
Vierailija kirjoitti:
No ei tuossa kyllä ikä ole se suurin syy. Itse olin 22 ja mies 25 kun tehtiin esikoinen, ja ihan tarkoituksella tehtiin. Toinen syntyi kun olin 25 ja hänkin tarkoituksella väsätty. Nyt miehen kanssa yhdessä 30 vuotta... Että tässä tapauksessa ei vissiinkään tarkoituksella raskaana. Kyllähän siinä itekin häipyisi jos voisi, mutta kun ei voi. Raskaita päätöksiä. Ei ole kiva tulla äidiksi tai isäksi ns. Yllätysraskauden takia. Toisaalta ei lapsen takia kannata yhdessäkään pysyä. Joskus näissä yllätyksissä sitten kuitenkin kasvetaan asian vaatimalla tavalla. Hae apua neuvolasta tms.
Hän kyllä toivoi vauvaa enemmän kuin minä.
Mikä oikeus suhteen toisella osapuolella on sanella päivämääriä, milloin EHKÄ jättää toisen? No ei niin mitään. Sinä voit käskeä häntä tekemään päätöksensä nyt tai tehdä omasi ensin.
Ja ikää oli 17 vuotta?