Just nyt antaisin mitä vain, että olisin taas 16v, istuisin siellä lapsuuden kodin sohvalla ja poikaystävä ajaisi mopolla pihaan

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, kuinka hyvä lapsuus ja nuoruus on ollut. Jos taustalla on tunneköyhä lapsuudenkoti ja monen vuoden koulukiusaus, niin tämä keski-ikäisen hyvä, onnellinen ja arjen täyttämä perhe-elämä maistuu niin makealta.

Tai sitten takana voi olla kiva lapsuus ja on tyytyväinen nykytilanteeseen, niin ei tarvi haikailla menneitä.

Toit Ap ihanat muistot mieleen. Poikaystävälläni oli tosin kevari.

Kuinka monta teillä käyttää vessaa , jos joka päivä mies tarvitsee lisää paperia takapuolen pyyhitään? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, kuinka hyvä lapsuus ja nuoruus on ollut. Jos taustalla on tunneköyhä lapsuudenkoti ja monen vuoden koulukiusaus, niin tämä keski-ikäisen hyvä, onnellinen ja arjen täyttämä perhe-elämä maistuu niin makealta.

Voi nyt saa*ana, apn aloitus koski mukavan nuoruuden muistelua. Mistä teitäkin saivartelijoita löytää aina joka paikkaan?

Vierailija kirjoitti:

Toit Ap ihanat muistot mieleen. Poikaystävälläni oli tosin kevari.

Mun poikaystävällä oli auto. Ja mun miehellä on auto nyt ja mulla on auto myös nyt. Onpa ”erilaista” tää elämä tosiaan ku olin 16 ja nyt olen 34..

Olen 26 ja tähän asti on ollu huoletonta sinkkuna ja perheettömänä opiskelijana.

Haaveilen siitä ihanasta ajasta kun oli täysin luonnollista käyttää rahat viimeistä penniä myöten vaikkapa Interreiliin tai kapakkakierrokseen ja silti oli varmuus siitä että kyllä elämä kantaa. Nyt panen toivoni siihen että pääsen joskus eläkkeelle ja osaan sitten nauttia vapaudesta. Mutta voiko olla vapaa jos omistaa kodin ja mökin? Voiko olla vapaa jos omistaa juuri mitään..  

ei vaan käsitä kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt näitä "taustapeiliin tuijottajia". Miksi haikailla pieneen peräpäiliin ja menneisyyteen, kun edessä on suuri tuulilasi täynnä tulevaisuutta uusia asiota?

Luulisin ettei tässä ole haikailtu takaisin mitään muuta kuin tietynlaista olotilaa. Se voi odottaa tulevaisuudessakin jossain yllättävässä uudessa muodossa. Mutta nyt-hetki on välillä juuri sellainen kuin ap kuvaa. Kuva on pysähtynyt, sitten se taas liikahtaa. Jotain hyvää tapahtuu, vaikka pientäkin. Minä luiskahdin muistelemaan miten mukavaa oli 12-vuotiaana kesällä - istua mökillä saunan jälkeen omissa maailmoissa, lukemassa, limpparipullo kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi estänyt sinua lähtemästä pojan luokse, kenties omalla mopolla?

Ei siihen aikaan ollut tytöillä mopoja. Paitsi ihan tosi harvalla poikatytöllä. Pojat haki tytöt mopoillaan jos jonnekin mentiin.

Paitsi että lapsena et oikeastaan voinut vaikuttaa omaan elämääsi mitenkään. 16-vuotiaana isoimmat päätökset ovat olleet lähinnä parisuhde ja opiskelupaikka. Aikuisena voi vaikuttaa omaan elämänlaatuun paljon enemmän.

Yleensä ne vanhemmat kuitenkin haluavat lastensa parasta, jolloin lapsen elämänlaatuun on oikein hyvä, vaikka isot päätökset tekeekin aikuiset.

Voih, kyllä minäkin kaipaan lapsuuttani ja nuoruuttani. Velvollisuutena oli lähinnä menestyä koulussa. Illat olivat vapaat tehdä kaikkea mukavaa. (jos läksyjenluvulta ehti)

Itsekin mietin jotain samantapaista, koska minulla ei ole ollut lomaa vuosiin. Pätkätöitä siellä täällä, palkattomia vapaita ja lomaa max. viikko vuodessa. Seuraava loma sentään taitaa olla kesällä, jopa 3 vkoa, ja mukavasti palkallista. Siihenkin on vielä puoli vuotta ja olen hajoillut jo pari kuukautta lomattomuutta...

Vierailija kirjoitti:

En mä oikeasti vihaa elämää, mutta aargh! Eikö teitä koskaan väsytä tämä vastuullinen ja ankean harmaa aikuismainen elämä? Kun kaikki on niin rutiinimaista ja järkevää ja suunniteltua ja kukaan ei innostu enää mistään. Paitsi niistä sävy sävyyn olevista lautasliinoista.

Ap.

Sen takia olen päättänyt että en aikuistu koskaan. Ja olen 26v nainen.

Te, ketkä haikailette nuoruuttanne, oletteko alta 30? Mulla oli toi olo kolmenkympin kriisissä, sen jälkeen olen vain ollut todella tyytyväinen ikääni ja aikuistumiseeni.

ei vaan käsitä kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt näitä "taustapeiliin tuijottajia". Miksi haikailla pieneen peräpäiliin ja menneisyyteen, kun edessä on suuri tuulilasi täynnä tulevaisuutta uusia asiota?

Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän katsoo myös peräpeiliin.

Vierailija kirjoitti:

ukko huutaa vessasta lisää paskapaperia.

*totaaliREPS*

Sädetän sulle jaksamista.

M

Elämä on sitä mitä teet siitä.

- Fintelligens 2004

Ja tottahan toi on. Jos teet päämäärätietoista työtä saavuttaaksesi tavoitteesi, pääset siihen varmemmin, kuin jos vain istut ja odottelet, että joku kysyy mitä haluat.

Jos avaat haarasi, joka jannulle nuorena. On erittäin todennäköistä, että olet YH 25vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

ei vaan käsitä kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt näitä "taustapeiliin tuijottajia". Miksi haikailla pieneen peräpäiliin ja menneisyyteen, kun edessä on suuri tuulilasi täynnä tulevaisuutta uusia asiota?

Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän katsoo myös peräpeiliin.

Ei pidä paikkaansa - ainakaan mun kohdallani.

t: 62vee

Elämä on minusta ihan kivaa näin aikuisenakin. En missään nimessä vihaa tätä.

Joskus kuitenkin tulee pieni kaipuu varsinkin 90-luvun teiniaikoja kohtaan. Olin itse teininä vielä niin lapsellinen ja ujo, että jäin kotiin, kun isosiskoni lähti kaupungille poikaystävän pärisevän mopon kyydissä. Jäin perjantai-iltaisinkin nuorempien sisarusteni kanssa katselemaan videovuokraamosta haettuja Disney-elokuvia ja syömään karkkia. Vanhempamme pelasivat keittiössä Trivial Pursuitia viinilasillisten äärellä. Se oli kyllä kieltämättä aika turvallista ja mukavaa :')

Minäkin olen sattumalta viime aikoina muistellut jonkinlaisella haikeudella sitä aikaa, kun olin 16-vuotias. En kuitenkaan allekirjoita aloittajan ajatuksia. En asunut 16-vuotiaana enää kotona, vaan opiskelin ja asuin koulun asuntolassa. Viikonloput ja lomat vietin vanhempieni luona. Kulkuyhteydet eivät olleet kovin hyvät, mutta riittävät. Jouduin joka perjantai lähtemään koulusta ennen koulupäivän loppumista. Jouduin vaihtamaan matkan aikana linja-autoa, ja odottamaan linja-autoasemalla tuntikaudet. Maanantaina en kertaakaan ollut koulun alkaessa paikalla, koska matkustamiseen meni niin kauan. Taas tuntikausien odottelu asemilla. Jatkuva matkustaminen ja odottelu oli rasittavaa.

Pyykkiä pesin 16-vuotiaana ihan yhtä paljon kuin nytkin. Poikaystävää ei ollut, eikä ole nytkään. Laskuja maksan enemmän kuin 16-vuotiaana, mutta en koe sitä minkäänlaiseksi rasitteeksi.

Kaljanjuonnista ja tupakanpoltosta sai paremmat kiksit. Muuten oli aikalailla perseestä.

Mä en niinkään kaipaa teiniaikoja, mutta parikymppisen huoletonta sinkkuelämää kyllä..

Vuosi -94 oli kyllä sellainen vuosi että huh, sen kun saisi elää uudelleen :-)

Ei ollut mitään kännisekoiluja tai yhden illan juttuja, mutta kaikkea muuta kivaa.

Toki näin perheellisenäkin saan mennä keikoille ja puolison kanssa ollaan tehty kesäisin yöuinteja yms, reissujakin kahdestaan, mutta se huolettomuus ja tietynlainen vastuuttomuus (toki laskut ja vuokrat sekä työt hoidettiin) oli kivaa...

Nykyään joutuu miettimään, että ensin lapset ja sitten kaikki muu...

Rakastan kyllä lapsiani ja puolisoani yli kaiken, siitä ei ole kyse...