Vauvavuoteni tuhosi henkisen ja ruumiillisen terveyteni sekä taloudellisen tilani

Voi, minä niin itkin kun synnyin. Oikein paruin. Tähän maailmaanko minun piti syntyä?

Maailma oli siellä, minua varten. Minua varten?

Ei, minä en ollut sovelias Maailmaan. Vihamieliseen, houkuttelevaan, tuhoavaan Maailmaan, jota kaltaiseni tuhoavat. Missä järki, missä äly? Oi, mikään ei ollut minua varten.

Ystäväni, meitäkö varten on kaikki? Ei, ei meille. Muille. Muilleko? Yhtälailla he sitä tuhoavat.

Itse Maailma. Kaikkien palvoma, yhden tuhoama. Yhden, minun. Sinun. Maailma meitä vihaa, meidät lopulta tuhoaa.

Ei hätää pian aikuistut.

”Kun minä niin mieleni pahoitin kun tänne syntyä jouduin”

Kaikki se kauno. Kulta! Timantit! Oi, rubiinit ja safiirit! Marmori - kylmä kuin ilkeä iho. Ilkeän rakastajan kaunis iho.

Maailman kauno!

6. lapsen äiti kirjoitti:

Ei hätää pian aikuistut.

Toivoo taidetta ymmärtämätön! Minä pahoitin mieleni. Toivoo Runoilija.

Olet keskimääräistä älykkäämpi Ap! Sinunkaltaisesi ainakaan ei kannata lisääntyä. Lisääntymisessä automaattisesti menettää uskottavuus- sekä älykkyyspisteitä. Olisi vääryys siirtää tuo olemisen tuska eteenpäin.

Mutta miksi sinun lapsesi olisi parempi kuin kukaan muu ylväänä epäolevaisuutenaan, oikeutettuna syntymättömyyteen.

Sitten tulee keski-ikä vai onko se jo tullutkin? Mukavuudenhaluisuus kasvaa. Tuleeko sinusta sellainen oikea maailmanparantaja? Älä nyt ainakaan toivoasi menetä tai itsetuhoisin taipumuksin masennu.

Tsemiä!

Minä pidin runoiluistasi. Niissä oli hieno piilohumoristisuus. Olivat parempia kuin Miki Liukkosen konsanaan!

Uskomatonta, galaksien ääret hengästyttävät minut. Uskon! Uskon äärettömään! Minuun, sinuun!

Sinuun

Mihin minä uskoisin, usko? Mitä se on?

Kurtistan vuoden vanhaa otsaani, en ymmärrä!

Jos olet Karim niin moi vaan!

Ystäväni, sinä. Oletko ystäväni?

Yksin galaksissa, ehkä kaksin, ehkä.

Timantit maailman katossa vilkkuvat, meille nauravat. Eivät meille. Eivät ne osaa nauraa. Me osaamme, jos sinä olet minulle ystävä.

Ilmatimantteja näkyy ku sun kanssas hengaa ✨✨✨🌈🌈🌈✨✨✨

Irvistävätkö ne timantit katossa meille ja nauravatko ne? Ovatko ne alitajuinen pelko kilpailukyvyttömyydestämme verrattuna miljonäärituttavaan?

Ystäväni, rakkaani. Minä rakastan sinua! Ole ystäväni!

Kylmä vainoaa minua, vuodet kuluvat. Mitkä vuodet? Maailman vuodet? Vuosien kylmyys ja lämpö.

Ei

Ääri! Ääreen menen.

Onko äärtä? Onko äärtä, josta tulin? Tulin kohtuun, josta maailmaan tulin?

Minä itken ja parun, minä tulin tuntemaan Maailman. Sinut tunsin ja sinä olit ystäväni.

Itken.

Sivelen marmoria, rubiinia. Smaragdia. Matkustan Maailman Kolkkaan, jossa näen Linnunradan. Siellä on Galaksi. Miktä ihmettä?