Lue keskustelun säännöt.
Aktiivimallista pohdintaa. Minkä ikäisenä pitäisi oikeasti tietää, mitä haluaa elämällään?
16.01.2018 |
Mitä tekisitte, jos olisitte tilanteessa, ettette oikeasti tiedä, mitä haluatte työelämältänne? Jos melkein kaikki työt tuntuvat lähtökohtaisesti pahalta, eikä oikeaa alaa ole löytynyt. Olen itse jo 35, mutta edelleenkään en tiedä, mitä haluan "isona". Käynyt ammatinvalintapsykologit ja ollut ties millä kurssilla, mutta omaa juttua ei ole löytynyt. Yksinkertaisesti motivaatio ei riitä, jos mielekästä hommaa ei löydy.
Vai pitäisikö vain vastaanottaa mikä hyvänsä työ siksi, että ihmisen kuuluu käydä töissä, jotta olisi jotenkin hyvä ihminen?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt, miten aktiivimalli liittyy pohdintoihisi. Aktiivimallissahan ei ole kyse siitä, että olisi mahdollisuus valita, käykö töissä vai ei, vaan siitä, että yrityksistä huolimatta ihmiset eivät pääse töihin.
Mielestäni aktiivimalli "pakottaa" vastaanottamaan myös omaa koulutusta vastaamattomia töitä oman identiteettinsä vastaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma kuin ap:lla. En ole koskaan tiennyt mitä haluaisin tehdä työkseni, opiskelunikin valitsin sen mukaan mikä vaikuttaa vähiten pahalta. Lisäksi Suomi on vielä kärkimaita työpaikkakiusaamisessa joten ei muutakuin töihin vaan:(
Myös nykyinen malli pakottaa hakemaan ja vastaanottamaan töitä, jotka ovat oman identiteetin vastaisia.
Pitää tietää koko ajan entistä nuorempana, mitä haluaa elämällään. Itse sain aikanani 13-vuotiaana seiskaluokkalaisena opinto-ohjaajalta tiuskintaa, kun en tiennyt, mihin haluan yläasteen jälkeen. Opinto-ohjaaja sanoi, että pitäisi tässä vaiheessa alkaa jo tietämään.
Nykyisellään politiikot ovat varmaan salaa ajamassa Suomeen Etelä-Korean mallia, jossa joitakin lapsia aletaan jo 4-vuotiaasta lähtien erilaisilla preppauskursseilla preppaamaan tulevia opintoja ja työelämää varten. Kohta pitää jo alle 5-vuotiaalla olla selvillä, että mitä hän haluaa elämällään tehdä.
Aktiivimalli on oikeasti vain työttömyyspäivärahan leikkaus. Sellaisia työpaikkoja, joissa kolmen kuukauden aikana olisi 18 tuntia töitä, on vieläkin vähemmän kuin avoinna olevia työpaikkoja. Käytännössä ainoa mahdollisuus saada tuollainen työsuhde on mennä vuokratyöfirmojen palkkalistoille. Mutta ei niilläkään ole yks kaks tarjota töitä parille sadalle tuhannelle uudelle työntekijälle. Eikä niille pupuleikkikursseillekaan kaikki mahdu.
Mutta noin muuten kysymykseesi...en mäkään vielä tiedä, mitä haluan tehdä isona. Kaksi hyvin eri alojen tutkintoa olen suorittanut, molemmilla aloilla tehnyt töitä. Vielä olisi - jos taas kerran eläkeikää ei nosteta - 12 vuotta vanhuuseläkkeeseen. En ole ihan varma, haluanko tehdä nykyistä työtäni siihen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva päätyy haluamalleen alalle ja se nyt vaan on elämän realiteetti. Jos mikään ei kiinosta, valitse vähiten huono vaihtoehto ja ala joka työllistää. Kaikilla on velvollisuus elättää itsensä, eikä etsiä itseään muiden rahoilla 35 vuotiaaksi ja itkeä samalla elämän julmuutta.
Aikuisen oikeasti en minäkään tykkää tehdä töitä. Töissä käydään, että saadaan hyödykkeitä: katto pään päälle ja ruokaa pöytään. On ihmisiä, jotka rakastavat työtään ja työntekoa, mutta aika iso osa ihmisistä tosiaan käy töissä, että elättää itsensä ja perheensä. Vastaavasti vapaa-ajalla voi sitten toteuttaa itseään ja tehdä ja harrastaa niitä juttuja joita rakastaa.
Enkä tarkoita sitä, että pitäisi tehdä jotain jota todella inhoaa, mutta kyllä minäkin ihan aikuisen oikeasti mielummin nukkuisin puolille päiville, kävisin kävelyllä, katsoisin netistä sarjoja ja neuloisin villasukkia kuin raahautuisin työpaikalle kahdeksaksi tunniksi. Elämässä kaikki ei vain ole superkivaa. Vastaavasti unelma-ammattini on aivokirurgi, mutta aivokapasiteetti ei riitä siihen, joten tyydytään johonkin muuhun.
En ymmärtänyt, miten aktiivimalli liittyy pohdintoihisi. Aktiivimallissahan ei ole kyse siitä, että olisi mahdollisuus valita, käykö töissä vai ei, vaan siitä, että yrityksistä huolimatta ihmiset eivät pääse töihin.