Parvorokkoisia odottajia?

Minulla ei ole vastaavaa tilannetta päällä, mutta minulta otettiin vakiona vasta-aineet koska työskentelen lasten parissa. Vasta-aineita ei myöskään löytynyt, ja sanoivat että töiden alettua otetaan vasta-aineet2 viikon välein johonkin viikkomäärään olikohan 20 rv) saakka. Ymmärsin, että siihen on keskenmenovaara ja sen jälkeen vauva voi sairastua kohdussa anemiaan :( Toivon sydämestäni, että vauvasi säästyisi vahingoilta!!!



t. myöskin kolmattaan odottava eikkuli rv 12+3

Minulla todettiin huhtikuussa vasta-aine verikokeen perusteella tuore parvorokkoinfektio. Esikoinen sairastui siihen ja sen perusteella myös minä osasin mennä testiin. Minulla tosiaan parvorokko oli oireeton, joten lääkärit eivät pystyneet yhtään arvioimaan, että koska olen sen mahdollisesti sairastanut. Verikoe otettiin rv 18 ja tuloksissa meni kaksi viikkoa ja sitten saman tien polille ultraan.



Siellä minut sitten määrättiinkin 12 vkon seurantaan, eli olen nyt käynyt joka viikko toukokuun alusta ultrassa. Tällä viikolla olisi viimeinen. Ja kaikki on sujunut hyvin. Vauvalla ei ole näkynyt anemian merkkejä tms. Hänhän on voinut rokon sairastaa kohdussa, mutta on sitten parantunut siitä ilman anemiaoireita.



Mulla oli tietty viikkoja enemmän kuin sulla. Ja eipä siinä muuta voi sanoa, kuin että toivotaan parasta! Mä tiedän miltä susta tuntuu! Omituista on mielestäni se, ettet päässyt heti ultraan, vaan vasta yli viikon päästä.. Mä pääsin päivässä, kun oli tällaisesta jutusta kyse.



Jonskuponsku rv 30+3

että mullahan infektio on voinut myös olla vaikka melko alkuraskaudessa, kun lääkärit eivät pystyneet/osanneet sitä mitenkään arvioimaan.



Joten ainakin meidän tapauksessamme kaikki on edelleen kunnossa ja masuasukkia on kasvanut normaaliin malliin jne. :-)

Meillä oli muksut parvorokossa kun olin ihan alkuraskaudessa, eli joskus rv 5-6 paikkeilla. Kävin labrassa verikokeessa, ja tulokset sain ekassa neuvolassa; kuulemma olen sen ilmeisesi joskus sairastanut, mutta silti terkka sanoi, että tarkkaillaan vielä myöhemmin toisella verikokeella, jos oli tuolloin niin tuore, ettei näkynyt.. Ihmettelen tätä vieläkin, että miksi näin, jos olen sen kerran joskus sairastanut, vai onko se sitten ollut vaan tosi lievänä vai mitä.. No, hyvä tietysti, että seurataan, mutta hirvittää vaan minuakin.



Olen myös mietiskellyt, että kun oli noin alussa tuolloin raskaus (minulla oli muuten samat flunssaoireet kuin muksuillakin tuolloin, vaikka ihottumaa ei minulle tullut..), niin jos olisi rokko vauveliin tarttunut, niin olisi varmaan mennyt sitten kesken.. Tai sitten olen pyöritellyt ajatusta, että jos onkin aiheuttanut näköön/kuuloon jotain vammaa (eikös ne kehity jo varhaisessa vaiheessa?)..



No, pitää vaan toivoa parasta!

oltiin eilen kylässä ja siellä lapsella oli kuumetta, äiti epäilee että kyseessä voisi olla vauvarokko, näppyjä ei tosin ollut vielä ilmaantunut. Mahtaakohan se olla vaarallinen? Ja voihan se siltikin olla parvorokkokin... :/

Saakohan tänne laittaa linkkejä.. Sairaslapsi.com -sivuilla on hyvin eri rokoista ja muista sairauksista kerrottu, jos linkki toimii, niin http://www.sairaslapsi.com/frame.cfm/cms/sprog=4/grp=2/menu=1/

Eikkuli: Toivotaan tosiaan, ettet onnistu rokkoa saamaan. Itse en tällä kertaa ehtinyt edes pelätä, rokko yllätti täysin. Vauvarokko ei ole raskaana oleville vaarallinen. Toivotaan, että raskautesi sujuu ongelmitta loppuun asti.



Jonskuponsku: Niin, rokko on vaarallinen vkolle 24 asti, sen jälkeen sikiön punasolut muuttuvat/kehittyvät jotenkin niin, että ovat valmiimpia taistelemaan anemiaa vastaan. Minulla siis pitkä tie vielä edessä. Minä todella myös ihmettelen, että kun parvotapaus, että odotuttavat pari viikkoa, ennen kuin ultraavat! Lähete meni äitipolille jo viime torstaina ja aika on vasta ensi viikon torstaiksi. Minäkin olen ymmärtänyt, että hoitokäytäntö on, että ultrataan viikon välein 8-12 vkoa. Tässä alussahan ei mitään voida tehdä, joten sikäli ei kiirettä ultraan, mutta oman mielenterveyden takia sinne kaipaisin. Myöhemmin sillä sitten onkin merkitystä, sillä jos turvotusta ilmestyy, niin sille voidaan yrittää tehdä jotain vain jos se huomataan ajoissa. Joten todella ihmettelen, että minulle osoitettiin seuraava ultra-aika vasta kuukauden(!) päähän tuosta ekasta ajasta!!! Siitä aion kyllä valittaa, mutta nettikeskusteluista olen huomannut, että hoitokäytännöt vaihtelevat ja lääkäritkin aika tietämättömiä rokosta, kun on niin harvinainen. Mutta luulisi nyt kuuluvan äitipolin vakiokalustoon. Se juuri pelottaa, että jos lääkärit eivät kuuntele eikä saa kunnon seurantaa.



Mutta kiva, että sinulla on mennyt hyvin ja sinä tosiaan olet jo turvallisilla viikoilla. Ja olet onnekas, kun sinua on vahdittu noin hyvin. Miten olet kestänyt viikottaiset ultraukset? Onko ollut stressaavaa?



Niin, olen ymmärtänyt, että vaikka äiti sairastaa rokon, sikiköön se tarttuu vain n. 30%:ssa tapauksista. Ja niistäkin, joihin se tarttuu, vain osa kehittää pahoja oireita (jossain mainittiin lukuja 1-20%, en tiedä miten luotettavia ovat). Että sormet ja varpaat ristissä täällä nyt toivotaan...



Minnikki: Kuulostaa todella oudolta: jos vanhat vasta-aineet kerran löytyivät, niin sinulla ei pitäisi olla mitään hätää, rokon ei voi sairastaa kuin kerran. Olen ymmärtänyt, että uusien ja vanhojen vasta-aineiden välillä on joku numeraalinen ero, mistä näkevät kumpaa lajia on. Olisiko numeroissa voinut olla epäselvyyttä, että onko vanha vai uusi infektio? Minä en omissa tuloksissani mitään numeroita nähnyt, ainostaan selväsanaisen diagnoosin, että kyseessä on tuore infektio. Minulla ei myöskään ole ollut mitään oireita, lapsen oiresta vain kauhistuin.



Periaatteessa parvorokon ei uskota aiheuttavan mitään kehityshäiriöitä, se on joko tai: sikiö menehtyy tai sitten ei. Mutta netistä jotain mainintoja löysin siitä, että yksittäisissä tapauksissa parvorokon on epäilty aiheuttavan lieviä kehityshäiriöitä tai jopa lievää kehitysvammaisuutta, mutta tätä ei ole pystytty näyttämään toteen. Nämä maininnat herättivät minussa kyllä levottomuutta, mutta ehkä paras olla hysterisoitumatta. Toivon kovasti, että sinulla oli jo vanhat vasta-aineet ja vältyt tältä huolelta!



Mikäli samassa tilanteessa olevia kärvistelijöitä löytyy, niin mielelläni vaihtaisin kokemuksia. 12 vkoa on kuitenkin pitkä aika jännäillä.



Hilpsu rv 10+3

Miten olet kestänyt viikottaiset ultraukset? Onko ollut stressaavaa?

Hilpsu rv 10+3

Ihan hyvin on pää kestänyt. Aluksi jännitti aina enemmän, mutta ehkä joskus kesäkuussa alkoi helpottaa. Kyllähän se aina jännittää, kun odottaa vuoroaan polin odotustilassa. Ajoittain joku lääkäri tai kätilö on myös aiheuttanu mielipahaa kommenteilla tyyliin: kun sinä olet täällä niin usein käynyt. Ihan kuin olisin sitä itse halunnut! Mutta pääasia, että kaikki on kuitenkin kunnossa. Aikahan sen sitten näyttää onko vauvelissa jotain vikaa tms. Mutta en ole moisella tässä vaiheessa päätäni vaivannut, koska ei asialle mitään voi.

Jonskuponsku

En tiedä lohduttaako yhtään, mutta törmäsin parvorokko kysymykseen netissä ja tässä lainaus lääkärin vastauksesta:



"Mikäli äiti on varmasti sairastunut parvorokkoon (ts. infektio on todettu vasta-ainetutkimuksella tai äidin oirekuva ja hänen ympäristönsä epidemiatilanne eivät jätä epäilyä asiasta), se tarttuu sikiöön vain vajaassa 10%:ssa tapauksia ja vain alle 1% sikiöistä sairastuu vakavasti.



Parvoviruksen aiheuttama vaikea sikiön tauti puhkeaa yleensä kuukauden kuluessa äidin sairastumisesta, harvemmin enää sen jälkeen. Jos äidin on todettu sairastuneen raskauden aikana parvovirusinfektioon, suositellaan raskauden seurantaa ultraäänitutkimuksin kolmen kuukauden ajan (tai synnytykseen asti) jotta voidaan havainnoida sikiön vointia. Mikäli sikiön voinnissa on poikkeavaa, äiti lähetetään yliopistosairaalan äitiyspoliklinikalle varmistavia tutkimuksia ja tarvittavaa hoitoa varten.



Keinoa estää sikiön infektio ei ole, parvorokkorokotusta ei ole. Parvorokon sikiökaudella sairastaneiden ja siitä toipuneiden lasten kehitysennuste näyttää erinomaiselta!"

Moi!



Mä sairastin kanssa parvon täysin tietämättömänä raskauden alussa! =( Tiedän siis hyvin tunteesi! Jouduin myös olemaan ns epätietoisuudessa TOSI kauan ainakin mielestäni, koska sanottiin että asialle ei mitään voi tehdä. Että useimmin se olis kuulemma jo kesken mennyt, jos olis mennäkseen. noin 1 kk tuloksen jälkeen alkoi utraseurannat. ne taisi olla noin 2 vkon välein, kunnes tuloksen toteamisesta oli kulunut 3 kk. Siinä seurattiin onko sikiö saanut tartuntaa mm. mahdollista turvotusta yms josta voisi havaita anemian merkkejä. Tietty sitä joka kerta pelkäs että jotain löytyy, mutta mitään ei ole ainakaan toistaiseksi löytynyt! Hyvä niin! Eikä asiaa kuulemma enää mun kohdalla tarvii murehtia!?



mutta tietty mietityttää onko kuitenkin voinut aiheuttaa jotain vauvaan, esim jotka havaitaan vasta syntymän jälkeen. mistä sitä voi varmaks tietää!? Ei voi kun toivoa parasta, että kaikki menee hyvin loppuun saakka!



tsemppiä sulle ja vastaan mielellään, jos haluut jotain kysyä!



nallekas rv 35+6

Jonskuponsku: Kiitoksia kokemusten jakamisesta. Inhottavaa, että hoitohenkilökunta ei osaa tuon paremmmin suhtautua, kuka siellä nyt tosiaan vapaaehtoisesti omaksi riemukseen ravaa! Toivotan sinulle oikein paljon onnea jatkoon, mukavaa, että vaara on sinun kohdallasi jo ohitse.



Tutti: Kiitos tsempistä, minäkin tuohon juttuun törmäsin, mutta myös muutamaan muuhun, jossa lueteltiin eri prosenttilukuja. Sen takia en ole aivan varma, mitä prosenttia uskoa. Mutta käsittääkseni on aika harvinaista, että vakavia oireita sikiölle tulee, mutta kun minä tunnun olevan näiden todennäköisyyksien kungingatar, niin pelkään että osuu kohdalle. (Minulla myös hepatoosi, joka vain n. 1%:lla raskaana olevista...)



Nallekas: Harmittelut kohtalotoverille! Mutta kiitos kokemuksista ja tsempeistä, rohkaisevaa lukea, että ainakin jotkut on tilanteesta selvinnyt. Ilmeisesti parvo-tapauksia on niin vähän, että mitään tilastoa ei tunnu löytyvän näistä todennäköisyyksistä. Niin, sinäkin lienet Jonskuponskun tavoin jo turvallisilla vesillä, punasolut osaavat jo taistella anemiaa vastaan. Toivotaan, että mitään jälkioireita vauvalle ei tule, sekin pelko vielä pitäisi jaksaa... Toivottelen onnea loppuodotukseen, olet jo kahdehdittavan lähellä lopputulosta!



).( Olen miettinyt kotidopplerin hankkimista, mutta enpä tiedä. Oireita tuntuu aina välillä, jolloin rohkaistun ja sitten kun ei tunnu, niin masennun. Mutta aika hyvin olen itse asiassa nyt jaksanut asian kanssa. Olen vain jo valmiiksi stressaantunut siitä, että pitää alkaa taistelu ultrista äitipolilla. Minun on aina ollut vaikea sietää epävarmuutta, että ehkä tässä joku nyt haluaa opettaa sitä oikein kovimman kautta...



Hilpsu rv 10+5

Mullakin nimittäin myös hepatoosi! Joskin tässä raskaudessa se ollut tosi lievä. edellinen käynnistettiin rv 37. huomenna olen menossa äpolille, saa nähdä, mitä nyt sanotaan siellä.. ja varmaan taas sitä parvoakin ihmetellään..



se tosiaankin niin harvinaista! muistan kun sain tulokset, niin juuri kukaan ei voinu uskoa todeksi että olen todella saanut sen tartunnan ja vieläpä alkuraskaudessa, kun se NIIN HARVINAISTA!



Muistan että se ensimmäiseen ultraan pääsyn odottaminen oli tuskallisinta, kun raskaus niin alussa vasta eikä liikkeitäkään tunutunut, niin ei voinut yhtään tietää, miten menee.. mutta sitten jotenkin siitä vaan on selvinnyt ja onneks olen jo näin pitkällä. Nyt sitte vaan strsessaan tuon hepatoosin kanssa... kyllä on ollut piinaavaa henkisesti tämä odotus..



voimia sulle! =)



nallekas rv 36+

No sinäkin olet sitten osannut kerätä näitä tauteja, en ole ainoa!



Monesko raskaus sinulla menossa? Minulla kolmas. Ensimmäisessä jouduin sairaalaan, kun maksa-arvot oli katossa, mutta synnytys käynnistyi spontaanisti heti seuraavana yönä, rv 36+3. Toisen kohdalla olin pari viikkoa osastolla korkeiden arvojen takia, pääsin välillä poiskin ja juoksin käyrillä kaksi kertaa päivässä viikon ajan ja tasan rv 38 sitten käynnistettiin. Kaksi tervettä lasta, mutta nyt sitten vielä tämä.



Niin, tasan viikon päästä minulla vasta eka ultra. Ja senkin tekee kätilö, ei lääkäri. Vähän on ajatukset menneet vuoristorataa, mutta tällä hetkellä jotenkin olen toiveikkaana, josko kaikki voisi kuitenkin mennä hyvin. Toinen vaihtoehto tuntuu liian raskaalta ajatella.



Sinä olet tosiaan jo kadehdittavan pitkällä. Koita jaksaa hepatoosin kanssa, kiva jos se on ollut lievempi tässä raskaudessa. Sekin on kyllä sellainen stressin aihe - minua huolettaa myös se, mitä se tekee omalle maksalle, mutta yritän olla ajattelematta sitä.



Kiitos tsempistä, voimia myös sinulle!



Hilpsu rv 10+6

Mulla on 3 raskaus menossa. ensimmäisessä ei ollut mitään ongelmia! Toinen raskaus käynnistettiin hepatoosin takia rv 37+4.



tänään olin äpolilla (36+1) ja ultrattiin jälleen. parvon suhteen pitäisi olla kaiken ok. ja myös hepatoosin, (arvot ok) ainakin tällä hetkellä. itsellä vaan on jotenkin niin epävarma olo. käyn nyt sen hepatoosin takia 1 krt vko verikokeilla. sain seuraavan ajan 38+2. en tiedä suostuvatko käynnistämään, jos arvot ok. itse kyllä toivoisin jo tämän piinaavan odotuksen loppua.. katsotaan nyt kuinka käy..



mulla oli kyllä kaikissa ultrissa lääkäri. Toivottavasti sulla ens kerran on lääkäri, kun siinä katsotaan sitä mahdollista turvotusta sekä virtauksia.. jotenkin lääkäriin luottais enemmän kuin kätilöön. vaikka varmasti kätilökin jos on kokemusta omaava, osaa todella hommansa ja jos yhtään epäilyttää, voihan hänkin kysyä neuvoa lääkäriltä.



vointeja! =)

Pitkästä aikaa, tänään kotiuduttiin mökiltä ja huomenna aamulla sitten sinne ultraan, hui!



Hienoa, että selvisit puhtain paperien parvosta! Hepatoosin suhteen ymmärrän todellakin, että toivot käynnistystä, loppuajan odottelu on hermoja raastavaa. Pidän sinulle kovasti peukkuja! bdbd



Minä jo ekassa neuvolassa terkkarille toitotin, että minä kyllä sitten haluaisin käynnistyksen rv 38+0, saankohan. Terkkari lohdutteli, että kyllä minua varmasti kuunnellaan, mutta olen skeptinen. Viime raskaudessa mukava lääkäri lupasi käynnistyksen. Sovittuna päivänä menin sairaalaan ja odotin sairaalavaatteissa sängyssä lääkärikiertoa. Vihdoin saapuivat ja ylilääkäri (vanha mies) katseli papereitani ja vähän ylimielisenä kyseli, että mikäs kiire tässä on käynistellä, kaikkihan on ihan hyvin jne. Minulla jo nousi kauhunhiki, että kotiinko kehtaavat vielä lähettää. Onneksi sitten kohdunsuu oli jo kypsä, joten sain luvan käynnistykseen. Mutta todella inhottava tilanne, koska minä olin kuvitellut, että homma on selvää pässinlihaa. Tällä kerralla olen kyllä epäluuloisempi.



Juu, minulla tosiaan kätilö tässä ultrassa enkä tiedä poikkeaako tämä mitenkään normaalista nt-ultrasta. Olen varma, että kun alan tivata parvosta ja seuraavasta ultrasta, niin ultraava henkilö ei varmasti tiedä koko asiasta mitään. Pelkään, että minua pompotetaan ympäri sairaalaa eikä kukaan ota vastuuta... Olen siis aika pessimistinen näiden käyntien suhteen, mutta toivotaan, että todellisuus osoittautuu hieman paremmaksi. Onneksi mökillä ollessa oli oireilua (kipeät rinnat), joten aika toiveikkaana olen nyt, että masussa voitaisiin hyvin. Mies pääsee onneksi mukaan, että mikäli pahin toteutuu, ei tarvitse yksin kärsiä.



Jaksamista viimeisille metreille!



Hilpsu