Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoitin juur äidilleni viestin missä kerroin etten ota enää yhteyttä
14.04.2006 |
Äitini ei ole koskaan välittänyt minusta eikä lapsestani. Viimeksi haukkui mua idiootiksi kun tottelin eräässä lasta koskevassa asiassa lääkäreitä enkä häntä. Hän pitää mua tyhmänä ja kyvyttömänä. Hän ei soita ikinä (ihan oikeesti) eikä kysy kuulumisia. Olen niin pettynyt. Kunpa joku ottaisi syliin, halaisi. Kunpa jostain saisi oikean äidin, sellaisen joka rakastaa. Äitini tunnekylmyys kalvaa sisintäni, isäni hakkasi meitä lapsina. Minut on hylätty henkisesti jo lapsena. Oma lapseni ei halua nähdä mun puolen isovanhempiaan koska kai jotenkin kokee sen tunnekylmyyden. Tosin isälleni kiitosta on se, että leikkii vähän lapsen kanssa. Joudun jättämään äitini pois elämästämme sillä henkinen sietokyky on loppu- en pysty tapaamaan häntä enää. Yksipuolisesti. Mulla ei ole äitiä.
Kommentit (11)
Usko vaan, että tulet pitkän prosessin kautta eheytymään. Sinä et ole syyllinen äitisi kylmään suhtautumiseen. Nyt anna hänelle aikaa miettiä tekojaan, kyllä hänellekin tulee olevaan kova taakka tyttären " eroilmoitus"
Voimia ja jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipeää varmasti tekee mutta ei kannata tuollaisia energiaa vieviä ihmissuhteita pitää yllä jo itses takia . Hän siinä loppujen lopuksi menettää
Sinä sen päätät. Äitisi ehkä pilasi lapsuutesi, mutta sinä itse pilaat oman aikuisikäsi.
Viesti olisi voinut jäädä kirjoittamatta, se vain todistaa, ettet ole vieläkään päässyt irti menneisyyden haamusta.
Ei sinun tarvitse tehdä muuta kuin alkaa elää omaa elämääsi ja antaa äitisi elää omaansa. Ei se siitä miksikään muutu.
ja sori, kun luin avauksesi ensin pikasilmäyksellä.
Mummoni piinasi äitiäni ja meitä lapsiakin, oli tosi tiukka ja kylmäkiskoinen, samantyylinen kun äitini mutta vielä paljon nipompi. Äitini on myös kärsinyt lapsuudessaan, enemmän kun me varmaan mutta ei sitä tarttis eteenpäin viedä! Ei jaksa, olen henkisesti tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että minulla ei ole äitiä vaikka onkin.
lapsuus oli ihan jees mutta nykyään (viimeiseen reiluun 5 vuoteen) äitiä ei ole oikeesti kiinnostanut minun asiat.
hän on yhteydessä vain jos tarvii jotain apua tms. mutta häneltä ei apua esim. lastenhoidossa heru.
noh, onneksi mulla on nyt ihana mies, oma perhe. mutta on se todella surullista ettei lapsella ole mummia minun puolelta...
olenkin ajatellut että antaa olla, en jaksa enää yrittää.
Ja ei päivääkään ole mennyt, ettei äiti ole ollut mielessäni mutta periksi en anna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mummoni piinasi äitiäni ja meitä lapsiakin, oli tosi tiukka ja kylmäkiskoinen, samantyylinen kun äitini mutta vielä paljon nipompi. Äitini on myös kärsinyt lapsuudessaan, enemmän kun me varmaan mutta ei sitä tarttis eteenpäin viedä! Ei jaksa, olen henkisesti tyhjä.
Siitähän se kiikastaa: ei ihminen OSAA viedä eteenpäin muuta kuin sen, minkä on itse oppinut... Jos ei ole ollut rakastavan äidin mallia, ei osaa itsekään sellainen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljään vuoteen ja näillä näkymin en tule koskaan hänen kanssaan välejäni korjaamaan...
Syy on hyvin yksinkertainen hän on alkoholisti ja viina menee kaiken edelle... rankinta mulla on ollut näin pyhien aikaan kun esikoinen kyselee miksi ei mennä toista mummoa virpomaan jne. mutta olen vain hänelle selittänyt että toinen mummo on sen verran sairas ettei hänen luonaan voi käydä, kunhan lapset joskus kasvaa ja ymmärtää vähän paremmin kerron sitten totuuden...
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti äitisi nyt vihdoin havahtuisi huomaamaan mitä on menettämässä.
Voimia