Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaa sinua jaksamaan arjessa? (Lähinnä lasten kanssa elävät)
15.01.2018 |
Kartoitan vähän mielessäni pyörinyttä voimavarakyselyä lähinnä äideille, koska haluaisin vastauksia ihmisiltä jotka tekevät voimaa tuovia asioita lasten asettamien rajojen puitteissa. Itsekin alle 30.v lapsettomana olisin vastannut tähän vähän eri tavalla, joten lähdetään tästä oletuksesta, että olet perheellinen. Yhdessä puolison kanssa taikka yh.
Mikä saa sinun arkesi paranemaan? Mikä saa sinut jaksamaan paremmin? Mitkä asiat tuovat siihen sitä aitoa oikeaa mielihyvää ja onnentunnetta? Onko se onnentunne suuri, pieni, ohimenevä vai jatkuva?
Haluaisin itse saada kahden lapsen äitinä nyt itseni kiskottua ulos tästä epätoivon suosta, jossa ajatus tuntuu jumittuneen negatiiviseen kierteeseen. Olen peruspositiivinen, mutta on tullut vaan nyt vastaan liikaa. Ystävien seura on ihan huuhaata, se lähinnä vaan pahentaa oloa. Heidän juttunsa vaan jäävät soimaan mielessä arvosteluina, enkä nyt saa siitä yhtään voimaa. Kenties seurakin on väärää koska koen noin. Voimaa tällä hetkellä tuo hyvät ruuat, ryhmäliikunnat, ulkoilu lasten kanssa, uusi kiva koti, hyvät yöunet kun niitä vaan malttaa nukkua.
Mikä on sinun voimanlähteesi? Anna toki vinkki ;)
Kommentit (5)
Auts, juuri olin tulossa sanomaan ystävät, mutta tunnistan kyllä tuon, että joidenkin kanssa keskustelu menee enemmän arvosteluun. Siis että tulee olo, että toinen arvostelee esim. kasvatusasioissa. Minulla on onnekseni pari sellaista ystävää, joiden kanssa tällaista oloa ei tule ikinä. Ehkä sinäkin voisit yrittää etsiä sellaisia ihmisiä elämään, joiden kanssa ei tule paha mieli?
Voimaa tuottaa tällä hetkellä:
- omat rauhalliset hetket, jotka minulle tarjoaa joko mies tai lastenohjelmat (kyllä, äitisynti nro. 1)
-kaikki omat projektit, oli se sitten opiskelu tai itsensä sivistämistä klassikkoa lukemalla
-hassuttelu lasten kanssa, siis sellainen rento ja mukava yhdessäolo, jossa ei itsekään nipota
-miehen kanssa jutteleminen/tekeminen lasten mentyä nukkumaan.
-Ylipäätään sellainen tekeminen, mistä tulee tunne, että voin vaikuttaa omaan elämään. Pienten lasten kanssa itselläni on usein olo, että olen voimaton jollain tapaa. Mitään suurempaa siivoustakaan ei voi toteuttaa juuri niin kuin haluaisi. Onneksi satunnaisesti saa kokemuksia siitä, että todella voi vaikuttaa siihen miten jokin asia hoidetaan tms. En kyllä tiedä tajuaako tätä kukaan, en oikein osaa selittää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan arkeani ja olen koettanut järjestää elämäni niin, että viihtyisin siinä suurimman osan ajasta. Kiireitä ja menoja on paljon, mutta otan myös viikoittain "omaa aikaa" itselleni olemalla vaikka röyhkeästi pois luennoilta, jos se sitä vaatii. Harrastan taiteita ja käsitöitä, ja niistä saan paljon voimavaroja. Muita voimaannuttavia asioita ovat rakas taaperoni (jonka kanssa halitaan ja pusutellaan päivittäin), musiikki, tanssiminen, kiinnostavat opinnot, mukava työ ja pari erittäin läheistä ystävää. Eipä mielekäs elämä sen kummempia vaadi. :)
-Pienet omat rauhalliset hetket, juuri vaikka kun mies on isompien lasten kanssa.
-Liikuntaharrastus missä käyn 1krt/vko
-Löhöämistunnit (isompien)lasten mentyä nukkumaan, tv-sarjoja tms.
-Perheen kanssa yhteiset touhut ja retket
-äitiKavereiden kanssa treffailu, yleensä lasten kanssa, joskus harvoin vain "naisten kesken"
-Ystävä- ja sukulaisperheiden kanssa touhuaminen;kyläily, retkeily tms.
-Päikkärit yhdessä lasten kanssa(joskus harvoin kun sattuu onnistumaan)
-Rennot höpsöttelyhetket lasten kanssa
-Lasten juttujen ja leikkien kuuntelu, saa välillä nauraa ihan tosissaan :D
Lapset 3.5v , 2.5v ja 2kk
Arjen saa paranemaan ryhmäliikunra (vaikka vihaan liikuntaa, mutta siellä käyn yksin eikä tarvitse ajatella mitään), sisustaminen, supernintendon pelaaminen miehen kanssa illalla kun lapset nukkuu (😀), leikkitreffit muiden äitien ja lasten kanssa, omien kavereiden näkeminen, päikkärit rivissä lasten kanssa, koko perheenä yhdessä touhuaminen (museo/ravintola/hoplop), perheen miniloma jossain vieraassa kaupungissa ihan täällä koto-Suomessa, ulkomaan reissut tietty mutta näitä on harvoin...
Yleisesti fiilis on positiivinen, olen kotona 3v ja 8kk tyttöjen kanssa. Tämä on kivaa. Ei juuri aikatauluja, voi tehdä mitä aamulla sattuu huvittamaan. Ei yhtään ikävä töihin just nyt. En koe perus leikkipuistoilua ja lautapelailua kuormittavaksi. Välillä hajottaa se, että koko ajan joku tarvitsee mua johonkin. On siis ihanaa päästä johonkin ihan vaan yksin, vaikka vaan makkariin surffaamaan netissä samalla kun mies hoitaa lapsia. Onnentunteita tulee kun lapset oppii ja oivaltaa jotain uutta ja tulee se fiilis että ”onko nää todella mun lapsia!” Lisäksi tulee onnellinen fiilis jossain ison kaveriporukan tapaamisessa kun tuntee kuuluvansa joukkoon, vaikka harvoin nähdään. Miehen kanssa on valitettavan vähän kahdenkeskistä aikaa, käytetään lastenhoitoapua lähinnä yhteisten kavereiden tapaamiseen.