Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylipainosta huomauttelun pohdintaa
Pohdiskelija
15.01.2018 |
Perustiedot ovat selkeät. Olen 170cm pitkä ja tänään mitattuani painan 84,7kg. Olen ylipainoinen. Oma painoni, jossa koen oloni hyväksi, on 70-72kg vaikka internetin mukaan sekin on ylipainoa.
Opinnäytetyön aikana talvella 2014 lihoin stressin, unettomuuden ja tunnesyömisen vuoksi 10 kg alle kahdessa kuukaudessa. Tähän vielä päälle kertyi omaa välinpitämättömyyttäni seitsemän kiloa, pahimmillaan olen painanut 87kg.
Elokuussa 2017 aloin muuttamaan elämäntapojani. Aloitin uimisen ja lenkkeilyn, tarkkailin ruokavaliota. Sain painon hitaasti putoamaan. Paino käväisi 81 kg puolella, mutta marraskuussa tuli takapakkia ja paino nousi nykyiseensä. Olen lisännyt nyt liikuntaa vuodenvaihteen jälkeen uimisen ja lenkkeilyn lisäksi käymällä kerran viikossa kuntosalilla tai harjoittelemalla kotona.
Laihduttamisprojektista 2017 en ole muille puhunut kuin miehelleni, joka on tässä minua yrittänyt kovasti tukea, mutta muistanut mukavasti ulkoasuani kehua. Suuri kiitos siitä.
Nyt tulee se mielenkiintoinen osuus. Kukaan ei huomautellut ylipainostani kun kymmenen kiloa posahti. Kymmenen kiloa + myöhemmin kertyneet seitsemän kiloa, yhteensä 17 kg ovat saaneet olla ihmisten huomauttelujen ulkopuolella. Mutta tämän takapakin jälkeen, huhhuh kylläpä se kolme kiloa nyt tuntuu näkyvän erityisesti!
Terveystarkastuksen muistuttelujen lisäki oma äiti, sisarukset, työkaverit, paras ystävättäreni... nyt tulee ohjetta ja monesta suunnasta!
"Syöt aika paljon nykyään, tarttis alkaa tehdä jotain itse kunkin, tiesitkö että tällä voisi saada ruokahalua hillittyä, oletko ajatellut salilla käymistä, pitäisikö sinun sovittaa noita hiukan isompia housuja, tää paita on minulle aaaaaaivan liian iso ehkä se sopii sinulle?"
Mistä nyt tuulee? Miksi tätä ilkeilyä tulee vasta nyt eikä silloin kun pano todella nousi ja nopeasti? Neuvot ovat hyviä kyllä, mutta rajansa kaikella. Sattuu ja tarttuu kyllä sisuskaluihin tuollainen jatkuva monta kertaa viikossa vihjailu ja nopeasti, varsinkin kun sitä todella yrittämällä yrittää muuttaa elintapojaan.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kuinka pidätte motivaation yllä ilkeilystä huolimatta? Onko ainoana keino saada tämä loppumaan niellä ilkeyden kunnes on laihtunut?(mahdollisesti useita kuukausia)?
Kommentit (4)
Kuittaa takaisin.
Kyllä hoikkien rypyt näkyvät selkämmin. Onpa sinulle ikää kertynyt ja hiusraja noussut. Liikunta tekisi sinulle hyvää. Kiristääpä TUOKIN paita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, olet varmaan ihan oikeassa. Tuntuu vain kovin pahalta nyt tässä kohtaa kun kovasti yrittää. Mutta kiitos vastauksesta, pitää nyt vain olla sitkeä :)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä läheisesi aluksi ajattelivat, että huomaat asian itse ja teet sille jotain. Eivätkä kehdanneet sanoa. Nyt kun tilannetta on jatkunut jo, etkä ole laihtunut ennallesi, he kokevat tarvetta herätellä sinua. Tuskin se 3 kiloa on aasin selkää katkaissut, uskoisin ennemminkin että aika.
Joo, olet varmaan ihan oikeassa. Tuntuu vain kovin pahalta nyt tässä kohtaa kun kovasti yrittää. Mutta kiitos vastauksesta, pitää nyt vain olla sitkeä :)
Alue: Aihe vapaa
Ehkä läheisesi aluksi ajattelivat, että huomaat asian itse ja teet sille jotain. Eivätkä kehdanneet sanoa. Nyt kun tilannetta on jatkunut jo, etkä ole laihtunut ennallesi, he kokevat tarvetta herätellä sinua. Tuskin se 3 kiloa on aasin selkää katkaissut, uskoisin ennemminkin että aika.