Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla piittaamattomat vanhemmat, mitä kävi kun toinen kuoli ja toinen jäi leskeksi?
15.01.2018 |
Meillä siis milempien vanhemmat on sellaisia etteivät ole kiinnostuneet lapsistaan tai lapsenlapsistaan. Mitään riitaa ei ole, eikä sinällään huonoja välejä. Nämä vaan eivät välitä eivätkä käy kylässä (vaikka kutsun), eivät ikinä soita, eivät ole tulleet koskaan lasten ristiäisiin, syntyäreille, jouluksi tms. Koskaan eivät ole tietenkään auttaneet tai hoitaneet lapsiamme, mutta tätä en edes odota koska ovat lapsilleventovieraita.
Oma isäni on 9v äitiäni vanhempi eli oletettavasti isä kuolee aiemmin. Anoppi tulee myös oletettavasti leskeyrymään piakkoin, apella paha aivohalvaus ja täysin liikuntakyvytön, lääkärit povailleet että 1-2 v elinaikaa.
Varsinainen kysymys: mitn käy kun jäävät leskeksi? Ovat tottuneet siihen että mies hoitaa kaiken eivätkä ”naisina osaa miesten hommia” mikä tuon ikäisillä tarkoittaa pankki, vakuutus, vero, asumis ym juttuja. Äitini ei osaa edes autoa tankata.
Pelkään että tämä hyysäys kaatuu kontolleni. Ei ole paljoa auttamishalua, mnulla kurja vkivaltalapsuus piittaamattomien vanhempieni kanssa, anoppi ollut aina välinpitämätön ja minkäänlaista välityämistä tai tukea ei ole tullut koskaan.
Tulerko etäisestä leskestä rasittava kiviriippa? Miten muilla käynyt?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset voivat myös ihan omalla rahalla ostaa palveluita. Rahalla saa veroilmoitusten täytöt jne.
Ei niitä ole lasten pakko ottaa hoitaakseen.
Vanha ihminen voi myös mennä vaikka verotoimistoon papereidensa kanssa ja pyytää siellä apua ilmoituksen täyttämiseen jos on tarvetta. Virkailijat siellä kyllä neuvovat ihan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt lesken oman onnensa nojaan. Ei kuulu mulle hänestä huolehtiminen.
Soitteliko sinulle leski tai kunta(kotihoito, sostoimi tms)? Tätä siis jotenkin kauhullapelkään että alkaa painostus. Ap
Painostaa voi vain sitä joka suostuu painostettavaksi.
Opettele sanomaan Ei!
Tässä on opettelemista, tiedän. Mutta siinä menee pitkä aika ennenkuin leski onkotihoidon asiakas. Jos jää esim 67v iässä leskeksi niin kotihoito tulee kuvioon vasta 10v tästö eteenpäin. Kuka ne auton tankkaukset, asuntoasiat, pankkiasiat, vakuutukset jne leskelle tuona aikana hoitaa? Ei kukaan. Eli leskelle ainoa keino on alkaa painostaa omia lapsia auttaman. Tämä niin ahdistaa ja kiukuttaa.
Arvasin että moni ei tähän osaa samaistua, ei tietenkään osas jos on rakastavat ihanat vanhemmat. Sellaisia minäkin auttaisin mutta omt vanhempani ovat aivan kamalat ja pilanneet lapsuuteni. En halua siihen samasn paskamyrskyyn enää ikinä takaisin.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt lesken oman onnensa nojaan. Ei kuulu mulle hänestä huolehtiminen.
Soitteliko sinulle leski tai kunta(kotihoito, sostoimi tms)? Tätä siis jotenkin kauhullapelkään että alkaa painostus. Ap
Painostaa voi vain sitä joka suostuu painostettavaksi.
Opettele sanomaan Ei!
Tässä on opettelemista, tiedän. Mutta siinä menee pitkä aika ennenkuin leski onkotihoidon asiakas. Jos jää esim 67v iässä leskeksi niin kotihoito tulee kuvioon vasta 10v tästö eteenpäin. Kuka ne auton tankkaukset, asuntoasiat, pankkiasiat, vakuutukset jne leskelle tuona aikana hoitaa? Ei kukaan. Eli leskelle ainoa keino on alkaa painostaa omia lapsia auttaman. Tämä niin ahdistaa ja kiukuttaa.
Arvasin että moni ei tähän osaa samaistua, ei tietenkään osas jos on rakastavat ihanat vanhemmat. Sellaisia minäkin auttaisin mutta omt vanhempani ovat aivan kamalat ja pilanneet lapsuuteni. En halua siihen samasn paskamyrskyyn enää ikinä takaisin.ap
Eikö sun kannattaisi jo nyt ilmoittaa isällesi, että ei aio aikanaan auttaa äitiäsi ja siksi isäsi olisi nyt syytä opettaa äitisi hoitamaan omia asioitaan?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n huolen.
Äitini jäi leskeksi alle nelikymppisenä kun isäni kuoli.
Sen jälkeen minä ja sisarukseni saatiin olla äidilleni puolison asemassa.
Saatiin hoitaa kaikki tekniset asiat ja remontit sun muut mitä äitini "ei osannut".
Saatiin myös itsellemme kaikki isän huonot puolet, joista äiti sitten valitti ja joista meitä moitti.
Me saatiin siis hoidettavaksi kaikki ne asiat, mitkä isä oli kotona hoitanut.
Saatiin myös kuunella ne samat moitteet ja nalkutukset, jotka isä oli saanut kotona kuulla. Niihin moitteisiin ja nalkutuksiin tuli aina lopulause "ihan niinkuin isäsi".
Vieläkin minua ahdistaa, jos äiti sanoo jollekin sisaruksistani "oot niinkuin isäs". Se on aina ollut pahin moite, minkä äidin suusta on voinut kuulla.
Ja sama meno jatkuu vieläkin, vaikka nuorinkin meistä lapsista on jo nelikymppinen ja isä ollut haudassa yli 30 vuotta.
Pakko sanoa, että kyllästyttää tämä lesken tukena ja turvana (ja kaikenpaskanroskasankona) oleminen.
Sen jälkeen kun muutin omilleni, vaatimukset ja tarpeet vain lisääntyivät äidilläni, ja hän soitti jokaisesta asiasta mikä sattui tulemaan mieleen. Ja niitä puheluita tuli paljon, useita joka päivä. Opin pian vihaamaan puhelimen soimista, sitten opin pelkäämään sitä, ja vieläkin ahdistun puhelimen soimisesta.
Siksi olenkin viime vuosina ottanut vähän enemmän etäisyyttä äitiini, ja saanut kuulla olevani hankala ja vaikea ihminen.
Juuri tämä on kauhuskenaario mitä pelkään, sillä äiti ja anoppi ovat molemmat aivan avuttomia koska kaiken on hoitanut mies. No osaa ne ruokaa laittaa mutta yhtäkään viranomaisasiaa e saa hoidetuksi. Äitini myös tekeytyy avuttomaksi ”ei naiset voi tällaisia ymmärtää, jonkun nyt pitää hoitaa tämä puolestani” ja homma menisi juuri niin että se puhelin soisi sata kertaa päivässä :(
Tälle kirjoittajalke kysymys: mitä tekisit toisin jos voisit uudelleen vslita? Olisitko laittanut alkuun jo rajat äidillesi?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n huolen.
Äitini jäi leskeksi alle nelikymppisenä kun isäni kuoli.
Sen jälkeen minä ja sisarukseni saatiin olla äidilleni puolison asemassa.
Saatiin hoitaa kaikki tekniset asiat ja remontit sun muut mitä äitini "ei osannut".
Saatiin myös itsellemme kaikki isän huonot puolet, joista äiti sitten valitti ja joista meitä moitti.
Me saatiin siis hoidettavaksi kaikki ne asiat, mitkä isä oli kotona hoitanut.
Saatiin myös kuunella ne samat moitteet ja nalkutukset, jotka isä oli saanut kotona kuulla. Niihin moitteisiin ja nalkutuksiin tuli aina lopulause "ihan niinkuin isäsi".
Vieläkin minua ahdistaa, jos äiti sanoo jollekin sisaruksistani "oot niinkuin isäs". Se on aina ollut pahin moite, minkä äidin suusta on voinut kuulla.
Ja sama meno jatkuu vieläkin, vaikka nuorinkin meistä lapsista on jo nelikymppinen ja isä ollut haudassa yli 30 vuotta.
Pakko sanoa, että kyllästyttää tämä lesken tukena ja turvana (ja kaikenpaskanroskasankona) oleminen.
Sen jälkeen kun muutin omilleni, vaatimukset ja tarpeet vain lisääntyivät äidilläni, ja hän soitti jokaisesta asiasta mikä sattui tulemaan mieleen. Ja niitä puheluita tuli paljon, useita joka päivä. Opin pian vihaamaan puhelimen soimista, sitten opin pelkäämään sitä, ja vieläkin ahdistun puhelimen soimisesta.
Siksi olenkin viime vuosina ottanut vähän enemmän etäisyyttä äitiini, ja saanut kuulla olevani hankala ja vaikea ihminen.
Vinkki, puhelimeen saa eston sille numerolle, josta ei halua vastaanottaa puheluita. Minä en kuuntelisi hetkeäkään moista äitiä. Ilmoittakaa koko sisarusparvi, että päätätte jättää äitinne rauhaan, ei tarvitse katsella lapsiaan jotka ovat "yhtä huonoja kuin isänsä".
Te itse annatte hänelle vallan kohdella teitä huonosti, ei sitä tarvitse sietää. Sama asia kuin usein lähipiiri mahdollistaa alkoholistin juopottelun, paapomalla, sietämällä ja peittelemällä. Napanuora katki ja se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sepä se kun sen napanuoran saisi katki. Kaltoinkohdellut lapset on vaan niin sisäsyntyisesti manipuloitu ja syyllistetty, että sitä samaa paskaa niskasn saa aikuisenakin mitä koko lapsuus piti jo kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä on kauhuskenaario mitä pelkään, sillä äiti ja anoppi ovat molemmat aivan avuttomia koska kaiken on hoitanut mies. No osaa ne ruokaa laittaa mutta yhtäkään viranomaisasiaa e saa hoidetuksi. Äitini myös tekeytyy avuttomaksi ”ei naiset voi tällaisia ymmärtää, jonkun nyt pitää hoitaa tämä puolestani” ja homma menisi juuri niin että se puhelin soisi sata kertaa päivässä :(
Tälle kirjoittajalke kysymys: mitä tekisit toisin jos voisit uudelleen vslita? Olisitko laittanut alkuun jo rajat äidillesi?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta vastaisin äidilleni, ettei onnistu, koska en naisena voi ymmärtää toisten viranomaisasioita.
Tai no en varmaan tekisi niinkään. Minulla on yksi lapsenhakkaajavanhempi, enkä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Niin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaisi kiillottaa kärsimyskruunuaan hoivaamalla veemäistä leskeytynyttä vanhempaansa. Entä jos leski ei kaipaakaan apua? Outoa on, että vanhemmat ovat edelleen elossa ja nyt jo tanssitaan haudalla.
Mitä hittoa, onko sisälukutaito huono vai kirjoitinko jotenkin epäselvästi. Missään olosuhteissa EN halua hoitaa vittumaisia vanhempiani enkä kyllä anoppianikaan. En tod aio mitään marttyyrikruunua ottaa itselleni. Mutta en nyt voi heitteillejättöäkään tehdä näiden osalta... eli oletan että johonkin joutunen osallistumaan. Ap
Ei sun ole mikään pakko osallistua mihinkään. Johan se on sanottu monesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt lesken oman onnensa nojaan. Ei kuulu mulle hänestä huolehtiminen.
Soitteliko sinulle leski tai kunta(kotihoito, sostoimi tms)? Tätä siis jotenkin kauhullapelkään että alkaa painostus. Ap
Painostaa voi vain sitä joka suostuu painostettavaksi.
Opettele sanomaan Ei!
Tässä on opettelemista, tiedän. Mutta siinä menee pitkä aika ennenkuin leski onkotihoidon asiakas. Jos jää esim 67v iässä leskeksi niin kotihoito tulee kuvioon vasta 10v tästö eteenpäin. Kuka ne auton tankkaukset, asuntoasiat, pankkiasiat, vakuutukset jne leskelle tuona aikana hoitaa? Ei kukaan. Eli leskelle ainoa keino on alkaa painostaa omia lapsia auttaman. Tämä niin ahdistaa ja kiukuttaa.
Arvasin että moni ei tähän osaa samaistua, ei tietenkään osas jos on rakastavat ihanat vanhemmat. Sellaisia minäkin auttaisin mutta omt vanhempani ovat aivan kamalat ja pilanneet lapsuuteni. En halua siihen samasn paskamyrskyyn enää ikinä takaisin.ap
Voit myös tehdä niin että neuvot eteen päin. Mene/soita sinne ja sinne, sieltä osaavat neuvoa. Auton tankkauksen voit kerran selittää esim puhelimessa, ja sanoa vaikka että opit sen kyn muutkin on oppineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä imbesilleinä te oikein aikuisia ihmisiä pidätte? Esimerkiksi auton tankkaaminen on aivan nopeasti ja helposti opeteltavissa oleva taito. Jos te aina teette toisten puolesta kaikki "vaikeat" hommat he taantuvat älyllisesti ja aivojen toiminta oikeasti heikkenee.
Älä passaa eläkeläistä koska se heikentää hänen selviytymistään pitkällä tähtäimellä. Pakota opettelemaan uutta. Aikuisen täysjärkisen ihmisen voi tässä suhteessa jättää heitteille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole mitään laillista velvollisuutta hoitaa ikääntyviä vanhempiaan. Se saattaa olla valitettavaa, mutta sinut se vapauttaa kaikesta siitä, mitä et halua tehdä.
Kuka hoitaa lesken pankki, vakuutus ym asiat? Asunnot, vaatteet jne? Ei kotihoito sellaista tee.
Mikäli mummo on täysivaltainen ihminen, niin itse vain opettelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein voi ymmärtää näitä vanhemmilleen katkeria ihmisiä. He saattavat oikeasti olla itse esim psykopaatteja, jotka eivät muista välitä.
Onhan ne vanhemmat kuitenkin teitä lähes aina kykynsä mukaan teitä rakastaneet ja hoivanneet, vaikka näemmä ette siitä kiitollisia olekaan.
Onko hakkaajavanhempi antanut fyysistä kuritusta ihan vaan siksi, että se ennen vanhaan oli yleinen tapa. "Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa" sanottiin.
Mieheni sai remmistä. Ei vihannut isäänsä. Itse sain vitsaa (ei juuri edes sattunut). Se oli sitä aikaa.
Jos leskeytynyt vanhempi sairastuu, tulee varmasti painostusta että pitää alkaa omaishoitajaksi. Koti- saati laitoshoito on niin kallista, sitä ei anneta jos vain joku löytyy hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein voi ymmärtää näitä vanhemmilleen katkeria ihmisiä. He saattavat oikeasti olla itse esim psykopaatteja, jotka eivät muista välitä.
Onhan ne vanhemmat kuitenkin teitä lähes aina kykynsä mukaan teitä rakastaneet ja hoivanneet, vaikka näemmä ette siitä kiitollisia olekaan.
Onko hakkaajavanhempi antanut fyysistä kuritusta ihan vaan siksi, että se ennen vanhaan oli yleinen tapa. "Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa" sanottiin.
Mieheni sai remmistä. Ei vihannut isäänsä. Itse sain vitsaa (ei juuri edes sattunut). Se oli sitä aikaa.
Et voikaan ymmärtää, jos et ole kokenut samaa.
Tajuatteko, että nytkin on av:llä ihmisiä kirjoittamassa, jotka ovat sitten aikuisena lastensa vihaamia.
Vierailija kirjoitti:
En oikein voi ymmärtää näitä vanhemmilleen katkeria ihmisiä. He saattavat oikeasti olla itse esim psykopaatteja, jotka eivät muista välitä.
Onhan ne vanhemmat kuitenkin teitä lähes aina kykynsä mukaan teitä rakastaneet ja hoivanneet, vaikka näemmä ette siitä kiitollisia olekaan.
Onko hakkaajavanhempi antanut fyysistä kuritusta ihan vaan siksi, että se ennen vanhaan oli yleinen tapa. "Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa" sanottiin.
Mieheni sai remmistä. Ei vihannut isäänsä. Itse sain vitsaa (ei juuri edes sattunut). Se oli sitä aikaa.
Sepä hienoa, että on vain annettu vitsaa ja remmiä. On sentään välillä rakastettu ja hoivattu, kaikissa kodeissa ei näin ole.
Ap, sinuna olisin pitänyt välit täysin poikki jo aiemmin.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta auttaa tuollaisia ihmisiä.
Älä pidä mitään yhteyttä äläkä vastaa puhelimeen jos äitisi soittaa.
Jos joku viranomaistaho soittaa niin sano, että teillä on intiimeistä perhesyistä välit täysin poikki etkä aio osallistua mitenkään ja sinuun on turha ottaa enää yhteyttä. Suostut virkaholhoojan määräämiseen jos sellaista tarvitaan. Sama vastaus jos ottavat yhteyttä uudelleen.
Anopin kanssa jättäisin asiat miehen huolehdittaviksi.
En ymmärrä, miten te vihaatte vanhempianne. He ovat teidät kasvattaneet aikuisiksi. Vanhempien rakkaus on pyyteetöntä. Miehestä voi tulla ero mutta vanhemmat pysyvät kuolemaansa asti
Eikö muka vihaa Anne vanhemmat koskaan tehneet eteenne yhtään mitään?
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän ap:n huolen.
Äitini jäi leskeksi alle nelikymppisenä kun isäni kuoli.
Sen jälkeen minä ja sisarukseni saatiin olla äidilleni puolison asemassa.
Saatiin hoitaa kaikki tekniset asiat ja remontit sun muut mitä äitini "ei osannut".
Saatiin myös itsellemme kaikki isän huonot puolet, joista äiti sitten valitti ja joista meitä moitti.
Me saatiin siis hoidettavaksi kaikki ne asiat, mitkä isä oli kotona hoitanut.
Saatiin myös kuunella ne samat moitteet ja nalkutukset, jotka isä oli saanut kotona kuulla. Niihin moitteisiin ja nalkutuksiin tuli aina lopulause "ihan niinkuin isäsi".
Vieläkin minua ahdistaa, jos äiti sanoo jollekin sisaruksistani "oot niinkuin isäs". Se on aina ollut pahin moite, minkä äidin suusta on voinut kuulla.
Ja sama meno jatkuu vieläkin, vaikka nuorinkin meistä lapsista on jo nelikymppinen ja isä ollut haudassa yli 30 vuotta.
Pakko sanoa, että kyllästyttää tämä lesken tukena ja turvana (ja kaikenpaskanroskasankona) oleminen.
Sen jälkeen kun muutin omilleni, vaatimukset ja tarpeet vain lisääntyivät äidilläni, ja hän soitti jokaisesta asiasta mikä sattui tulemaan mieleen. Ja niitä puheluita tuli paljon, useita joka päivä. Opin pian vihaamaan puhelimen soimista, sitten opin pelkäämään sitä, ja vieläkin ahdistun puhelimen soimisesta.
Siksi olenkin viime vuosina ottanut vähän enemmän etäisyyttä äitiini, ja saanut kuulla olevani hankala ja vaikea ihminen.