Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla piittaamattomat vanhemmat, mitä kävi kun toinen kuoli ja toinen jäi leskeksi?
15.01.2018 |
Meillä siis milempien vanhemmat on sellaisia etteivät ole kiinnostuneet lapsistaan tai lapsenlapsistaan. Mitään riitaa ei ole, eikä sinällään huonoja välejä. Nämä vaan eivät välitä eivätkä käy kylässä (vaikka kutsun), eivät ikinä soita, eivät ole tulleet koskaan lasten ristiäisiin, syntyäreille, jouluksi tms. Koskaan eivät ole tietenkään auttaneet tai hoitaneet lapsiamme, mutta tätä en edes odota koska ovat lapsilleventovieraita.
Oma isäni on 9v äitiäni vanhempi eli oletettavasti isä kuolee aiemmin. Anoppi tulee myös oletettavasti leskeyrymään piakkoin, apella paha aivohalvaus ja täysin liikuntakyvytön, lääkärit povailleet että 1-2 v elinaikaa.
Varsinainen kysymys: mitn käy kun jäävät leskeksi? Ovat tottuneet siihen että mies hoitaa kaiken eivätkä ”naisina osaa miesten hommia” mikä tuon ikäisillä tarkoittaa pankki, vakuutus, vero, asumis ym juttuja. Äitini ei osaa edes autoa tankata.
Pelkään että tämä hyysäys kaatuu kontolleni. Ei ole paljoa auttamishalua, mnulla kurja vkivaltalapsuus piittaamattomien vanhempieni kanssa, anoppi ollut aina välinpitämätön ja minkäänlaista välityämistä tai tukea ei ole tullut koskaan.
Tulerko etäisestä leskestä rasittava kiviriippa? Miten muilla käynyt?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Jos leskeytynyt vanhempi sairastuu, tulee varmasti painostusta että pitää alkaa omaishoitajaksi. Koti- saati laitoshoito on niin kallista, sitä ei anneta jos vain joku löytyy hoitamaan.
Tuskinpa moni tuohon nykyään ryhtyy. Pitäisi irtisanoutua työpaikasta, muuttaa toiselle paikkakunnalle, menettää oma eläkekertymä ja alkaa parilla sadalla hoitaa hullua ja hylätä samalla oma perhe. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille voi sanoa, että nyt on aika opetella hoitamaan asiansa itse. Voitte näyttää miten tankataan auto tai maksetaan nettipankissa lasku ja sen jälkeen todeta, että noni jatkossa sitte osaat itse. Niistä tulee kiviriippoja vain, jos antaa tulla.
Miksi ap pelkäät "viranomaisia"? Jos sinulle nyt tulevaisuudessa joku sossu ym soittaa ja ehdottaa että alat hoitamaan vanhempiesi/lesken asioita niin kai osaat sanoa ei. Jos sossu alkaa kyselemään ja jankkaamaan niin lopetet puhelun asiallisesta...kiitos vaan mutta ei kiinnosta ja näkemiin ja luuri kiinni.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten te vihaatte vanhempianne. He ovat teidät kasvattaneet aikuisiksi. Vanhempien rakkaus on pyyteetöntä. Miehestä voi tulla ero mutta vanhemmat pysyvät kuolemaansa asti
Normaalitapauksessa näin on, mutta on olemassa myös häiriintyneitä ihmisiä, jotka eivät kykene rakastamaan omaa lastaan. Tällaisten vanhempien kanssa ihmissuhdedynamiikka voi olla niin vääristynyttä, että lasten on oman hyvinvointinsa takia paras katkaista välit.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten te vihaatte vanhempianne. He ovat teidät kasvattaneet aikuisiksi. Vanhempien rakkaus on pyyteetöntä. Miehestä voi tulla ero mutta vanhemmat pysyvät kuolemaansa asti
Höpö höpö, ensinnäkin ihminen kasvaa aikuiseksi vaikka kuinka surkeissa oloissa, jollei tauti, onnettomuus, eläin tai ihminen tapa häntä. Jotkut kasvavat aikuisiksi vanhemmistaan huolimatta. On pahoinpitelyä, insestiä, nälässä pitämistä jne., mutta sitkeimmät kasvavat aikuisiksi.
Sinä haluat suudella lyövää kättä, se on merkki siitä, että sinut on jo aluistettu niin, ettei sinulla ole omaa tahtoa.
Muut kaltoinkohdellut, lähtekää heti ja hakekaa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten te vihaatte vanhempianne. He ovat teidät kasvattaneet aikuisiksi. Vanhempien rakkaus on pyyteetöntä. Miehestä voi tulla ero mutta vanhemmat pysyvät kuolemaansa asti
Kummallista, että sekoitat vihan siihen, että ihminen haluaa suojella itseään väkivallalta. Väkivaltainen ihminen kokee usein vihaa, ei kohde. Vanhempiaan ei voi muuttaa, mutta aikuinen lapsi voi muuttaa oman elämänsä, ettei suostu väkivallan uhriksi. Eikä väkivaltaisten vanhempien kanssa tarvitse olla tekemisissä. Sinä varmaan olisit?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten te vihaatte vanhempianne. He ovat teidät kasvattaneet aikuisiksi. Vanhempien rakkaus on pyyteetöntä. Miehestä voi tulla ero mutta vanhemmat pysyvät kuolemaansa asti
Vain naiivi ihminen voi ajatella näin. Minua on sadistinen psykopaatti isä hakannut ja pieksänyt koko lapsuuden ja nuoruuden, ilman että olisin tehnyt mitään tuhmaa. Isä purki vain oman stressin lapsen pieksämiseen ja suorstaan nautti kivun tuottamisesta ja lapsen hädän ja kärsimyksen katselusta. Missä tässä nyt on se pyyteetön rakkaus?
Isä on ollessni aikuinen vielä tukistanut minua ja antanut luunapin ruokapöydässä. Katsoo että on oikeutettu edelleen väkivaltaan jos häntä ei tottele tai on eri mieltä jostain. Kerrotko nyt ystävällisesti mikä tässä on pyytetöntä rakkautta isäni taholta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n huolen.
Äitini jäi leskeksi alle nelikymppisenä kun isäni kuoli.
Sen jälkeen minä ja sisarukseni saatiin olla äidilleni puolison asemassa.
Saatiin hoitaa kaikki tekniset asiat ja remontit sun muut mitä äitini "ei osannut".
Saatiin myös itsellemme kaikki isän huonot puolet, joista äiti sitten valitti ja joista meitä moitti.
Me saatiin siis hoidettavaksi kaikki ne asiat, mitkä isä oli kotona hoitanut.
Saatiin myös kuunella ne samat moitteet ja nalkutukset, jotka isä oli saanut kotona kuulla. Niihin moitteisiin ja nalkutuksiin tuli aina lopulause "ihan niinkuin isäsi".
Vieläkin minua ahdistaa, jos äiti sanoo jollekin sisaruksistani "oot niinkuin isäs". Se on aina ollut pahin moite, minkä äidin suusta on voinut kuulla.
Ja sama meno jatkuu vieläkin, vaikka nuorinkin meistä lapsista on jo nelikymppinen ja isä ollut haudassa yli 30 vuotta.
Pakko sanoa, että kyllästyttää tämä lesken tukena ja turvana (ja kaikenpaskanroskasankona) oleminen.
Sen jälkeen kun muutin omilleni, vaatimukset ja tarpeet vain lisääntyivät äidilläni, ja hän soitti jokaisesta asiasta mikä sattui tulemaan mieleen. Ja niitä puheluita tuli paljon, useita joka päivä. Opin pian vihaamaan puhelimen soimista, sitten opin pelkäämään sitä, ja vieläkin ahdistun puhelimen soimisesta.
Siksi olenkin viime vuosina ottanut vähän enemmän etäisyyttä äitiini, ja saanut kuulla olevani hankala ja vaikea ihminen.
Juuri tämä on kauhuskenaario mitä pelkään, sillä äiti ja anoppi ovat molemmat aivan avuttomia koska kaiken on hoitanut mies. No osaa ne ruokaa laittaa mutta yhtäkään viranomaisasiaa e saa hoidetuksi. Äitini myös tekeytyy avuttomaksi ”ei naiset voi tällaisia ymmärtää, jonkun nyt pitää hoitaa tämä puolestani” ja homma menisi juuri niin että se puhelin soisi sata kertaa päivässä :(
Tälle kirjoittajalke kysymys: mitä tekisit toisin jos voisit uudelleen vslita? Olisitko laittanut alkuun jo rajat äidillesi?
Mitä olisin tehnyt toisin?
No, isäni kuollessa olin vielä lapsi, ja tietenkin tein niinkuin äiti toivoi. Vaikeapa sitä toisinkaan olisi ollut valita. Lapsilla ei paljon ole valinnanvapauta eikä kovin suuria mahdollisuuksia vetää rajoja.
Toisin olisin tehnyt sen, että olisin lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, enkä jäänyt kotikaupunkiin. Olin aivan liian helposti tavoitettavissa.
Pari vuotta kävin kyllä opiskelemassa ulkomailla, ja se oli hyvää aikaa. Olisi kannattanut jäädä sinne, tai Suomeen palattuani muuttaa toiseen kaupunkiin, eikä palata siihen vanhaan kotikaupunkiin.
Kotikaupunkiin jääminen, ja myöhemmin sinne palaaminen antoi äidilleni mahdollisuuden alkaa elämään minun elämääni. Se olisi pitänyt estää heti alkuunsa.
Rajojen asettaminen on helpompaa jos sen tekee heti alkuunsa. Totuttuja tapoja on vaikeampi, työläämpi ja kivuliaampi lähteä muuttamaan. Rajattoman ihmisen kanssa se ei välttämättä onnistu lainkaan ellei katkaise välejä kokonaan tai hanki lähestymiskieltoa. Äitini on niitä rajattomia, mutta en ole raaskinut katkaista välejä kokonaan.
Meillä on käynyt niin, että äitini on jäänyt roikkumaan minuun ja sisaruksiini. Hän on kuin perässä laahaava ankkuri jota josta ei pääse eroon vaikka miten yrittää. Vaikka enää en hänen puheluihinsa vastaa, niin silti hänen soittelunsa aiheuttaa ahdistusta.
Äitini suhtautuminen siihen että puheluihinsa ei vastaa on vähintäänkin mielenkiintoinen. Äiti naureskelee, että "Mikähän sillä tytöllä nyt taas on on kun se tolleen mököttää. Aikuinen ihminen."
Kannattaa muuten varautua siihenkin, että se leski yrittää keplotella itsensä asumaan teille tai teidän naapuriin, ja alkaa kontrolloimaan teidän elämäänne. Lähisuvussa olen nähnyt tällaisiakin tapauksia, eivätkä ne ole kaunista katseltavaa. Yksi tapaus on semmoinen, että tytär on kaksi kertaa muuttanut kauemmas äidistään, ja äiti on aina vaan muuttanut perässä naapurustoon asumaan.
Läheisriippuvuus taitaa olla ihan sukuvika tässä suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos leskeytynyt vanhempi sairastuu, tulee varmasti painostusta että pitää alkaa omaishoitajaksi. Koti- saati laitoshoito on niin kallista, sitä ei anneta jos vain joku löytyy hoitamaan.
Tuskinpa moni tuohon nykyään ryhtyy. Pitäisi irtisanoutua työpaikasta, muuttaa toiselle paikkakunnalle, menettää oma eläkekertymä ja alkaa parilla sadalla hoitaa hullua ja hylätä samalla oma perhe. Not.
Minä kävin töissä, mutta oletettiin, että minä olen se, joka aivoinfarktin saaneen äitini hoidan. Vuodeosastolta aiottiin kotiuttaa sillä ajatuksella - ei minulta kysytty, haluanko. "Onneksi" äitini oli kuitenkin liian huonokuntoinen kotiutettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena kotiväkivallan uhri, aikuiselämää hallitsee lapsuudentraumat ja niistä selviäminen, terapiat. Kaikki muu on jäänyt toissijalle. Että sitten pitäisi palata hyysäämään vanhusta ja alistua taas henkiselle väkivallalle, no ei pidä!
Sinä jota isä on vielä aikuisenakin tukistanut ja antanut luunappia etkä kai vieläkään saa olla erimieltä. Miksi suostut tuollaiseen kohteluun? Miksi olet tuon ihmishirviön kanssa missään tekemisissä joka on pilannut lapsuutesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään sairasta läheisriippuvuussuhdetta ei synny jos se toinen osapuoli ei suostu ja alistu!
Aikuisena pitäisi edes pystyä määrittelemään ja pitämään omat rajansa.
Jos ei tee mitään asian hyväksi niin turha valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos leskeytynyt vanhempi sairastuu, tulee varmasti painostusta että pitää alkaa omaishoitajaksi. Koti- saati laitoshoito on niin kallista, sitä ei anneta jos vain joku löytyy hoitamaan.
Tuskinpa moni tuohon nykyään ryhtyy. Pitäisi irtisanoutua työpaikasta, muuttaa toiselle paikkakunnalle, menettää oma eläkekertymä ja alkaa parilla sadalla hoitaa hullua ja hylätä samalla oma perhe. Not.
Minä kävin töissä, mutta oletettiin, että minä olen se, joka aivoinfarktin saaneen äitini hoidan. Vuodeosastolta aiottiin kotiuttaa sillä ajatuksella - ei minulta kysytty, haluanko. "Onneksi" äitini oli kuitenkin liian huonokuntoinen kotiutettavaksi.
Aina voi silti kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt lesken oman onnensa nojaan. Ei kuulu mulle hänestä huolehtiminen.
Soitteliko sinulle leski tai kunta(kotihoito, sostoimi tms)? Tätä siis jotenkin kauhullapelkään että alkaa painostus. Ap
Painostaa voi vain sitä joka suostuu painostettavaksi.
Opettele sanomaan Ei!
Tässä on opettelemista, tiedän. Mutta siinä menee pitkä aika ennenkuin leski onkotihoidon asiakas. Jos jää esim 67v iässä leskeksi niin kotihoito tulee kuvioon vasta 10v tästö eteenpäin. Kuka ne auton tankkaukset, asuntoasiat, pankkiasiat, vakuutukset jne leskelle tuona aikana hoitaa? Ei kukaan. Eli leskelle ainoa keino on alkaa painostaa omia lapsia auttaman. Tämä niin ahdistaa ja kiukuttaa.
Arvasin että moni ei tähän osaa samaistua, ei tietenkään osas jos on rakastavat ihanat vanhemmat. Sellaisia minäkin auttaisin mutta omt vanhempani ovat aivan kamalat ja pilanneet lapsuuteni. En halua siihen samasn paskamyrskyyn enää ikinä takaisin.ap
Jos et ikinä vastaa heille puhelimeen tai mihinkään viesteihin, tai pyydettäessä sanot heti ensimmäisestä kerrasta johdonmukaisesti että et ehdi, sinulla on omat lapsesi ja työsi hoidettavana, niin se on siinä.
Mutta jos yhdenkin kerran teet edes jotain pientä, on ihan varmaa, että painostus jatkuu.
Joten tee itsellesi selväksi se nollatoleranssi. Ja vaikka harjoittele etukäteen ilmaisemaan se. Jos painostusta tulee viranomaistaholta, laita luuri kiinni.
Lain mukaan sinua ei voida syyttää yhtään mistään, joten pidä kiinni oikeuksistasi.
Vierailija kirjoitti:
Sinä jota isä on vielä aikuisenakin tukistanut ja antanut luunappia etkä kai vieläkään saa olla erimieltä. Miksi suostut tuollaiseen kohteluun? Miksi olet tuon ihmishirviön kanssa missään tekemisissä joka on pilannut lapsuutesi?
Olen tekemisissä mahdollisimman vähän ja tapaan max kerta vuoteen. Syy on se että säälin äitiäni, joka on onneton ja avuton ja miehensä pieksämä. Ymmärrän että äiti on osastyllinen - olisi voinut pelastaa minut lapsena ja erota, mutta valitsi kulissien pitämisen ja jäi liittoon ja antoi hullun ukon pieksää koko perhettä.
Luunappi pöydässä tuli tosiaan siitä kun uskalsin olla eri mieltä isän kanssa, ikää mulla 38v. Oli kunnon jysäys luunappi ja tuli oikein sinertävä kuhmu. Pahoinpitelyhän tuo oli :( Mutta isä on siis niin pahasti luonnevikainen että ei hän näe mitään väärää toiminnassaan, oli taannoin käynyt naapuriinkin käsiksi. Luonnevikaisilla kun on jumalainen oikeutus kurittaa ihan kaikkia ihmisiä jotka eivät ole samaa mieltä tai alistu tahtoon.
Mutta joo, se pyyteetön rakkaus -mesottaja oi kokeilla millaista on isäni kanssa, saa pelätä henkensä puolesta...
Miten sairaalat tai tk:t voi kotiuttaa omaisen luo ilman lupaa tai kyselyä ennakkoon? Eikö se ole laitonta? Kysyn siksi että pelkään tätä itsekin. Työkaverille kävi just noin niinkuin aiemmalle vastaajalle. Muistisairas, osittaisen aivohalvauksen saanut lähes liikuntakyvytön mummeli vaan tuotiin sairaalasta tuon tyttären kotiin. Ei kysytty tai soitettu, vasn invataksi pöräytti pihaan ja tunki mummelin ovesta sisään.
Mummo oli valitellut että yksin ei leskenä kotonasn pärjää mutta onhan hänellä se tytär... ja miinpä oli sairaala tilannut taksin ja kotiutti tämän mummon tyttärelleen, joka ei ollut omaishoitaja ja joltaei kysytty mitään. Oli tullut viikkojen tappelu mummon palauttamisesta, mikään taho ei halunnut ottaa muoria hoteisiin.
Kyllä huoli painostuksesta on ihan aiheellinen. Mitäpä teet kun invataksi kaartaa pihaan ja tunkee ilkeän vanhemman kotiutukseen.
Moni kunta, varsinkin pieni (köyhä), yrittää kyllä piilotellulla ja välillä ihan röyhkeälläkin painostuksella saada jonkun omaisen omaishoitajaksi. Kannattaa miettiä kaksi kertaa. Alkuvaiheessa voi olla helppoa, mutta hommasta ei niin vaan pääsekään eroon ja vanhuksen kunnin heiketessä homma käy raskaammaksi ja raskaammaksi.
Eipä monikaan ole asian kanssa ongelmissa, eli voinee päätellä palstalaisten olevan alle kuuskymppisiä.
Alue: Aihe vapaa
Monissa asioissa (en kaikessa) jätin leskiäitini oman onnensa nojaan, koska hän oli tehnyt minulle samoin kun olin lapsi ja nuori. Empatiaa ei jotenkin luonnostaan löytynyt minulta enää. Sitä usein saa mitä tilaa.