Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksihän äitiä ei kiinnosta raskauteni?
14.01.2018 |
En ole ikinä ollut mitenkään super läheinen äitini kanssa, mutta tuntuu silti pahalta, kun häntä ei kiinnosta raskauteni. Ei ole itseasiassa tainnut edes onnitella mua... Olen kuitenkin jo aikuinen ihminen ja valmistunut pari vuotta sitten ammattikorkeakoulusta, en siis mikään teiniäiti tms. Meillä ei miehen kanssa ole omistus asuntoa tai mulla vakituista työpaikkaa, ne hänen mielestä olisi pitänyt hankkia ensin, ennen kuin lapsia rupeaa tekemään. Miehen äidille meidän lapsi ei ole edes ensimmäinen lapsenlapsi, mutta hän on silti ihan innoissaan. Tuntuu oudolta, kun oma äiti kerran tainnut kysyä, miten olen voinut. Jouluna käydessä ei kommentoinut mun mahaa tai koko raskaus asiaa millään tapaa. Tekisi mieli sanoa, että hänen käytös loukkaa, mutta en tiedä... Ehkä annan vaan asian olla. En odota, että meille kannettaisiin kassi kaupalla vaatteita tai muuta, mutta jonkin laista kiinnostusta olisi kiva saada.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äitisi ollut innoissaan jonkun muun raskaudesta? Mua ei ole koskaan kiinnostanut muiden raskaudet ja olen usein ihmetellyt ihmisiä, jotka tuntuvat olevan innoissaan ihan kaikkien tuntemiensa ihmisten raskauksista. Mulla on kaksi lasta, mutta eivät omatkaan raskausaikani olleet mielestäni mitenkään ihmeellisiä. Ehkä äitisi ei vaan kuulu niihin ihmisiin, jotka intoilevat toisten raskauksista?
Mitä muuta hänen pitäisi tehdä kuin kysyä, kuinka olet voinut?
Musta tulee varmaan tuollainen, jos tytär (17) joskus odottaa. En ole koskaan ollut mikään emoihminen.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole maailman napa.
Kyllä mä tän ymmärrän, mutta jotenkin omalta äidiltä odottaisi jotain muuta, edes sitä onnittelua. Kun kerroin tulevan lapsen sukupuolen, niin totesi aika viileästi, että kyllähän se hänen työkaverilla vielä ehtinyt muuttua...
AP
Minkä ikäinen äitisi on? Avauksesi perusteella oletan, että ainakin nelikymppinen, kun sinäkin olet jo ihan aikuinen. Naisilla voi olla joskus haikeutta ja vähän kateuttakin, kun omat tyttäret aikuistuvat ja saavat omia lapsia. Eihän se kivalta kuulosta, mutta silti voi tuntua, että voi kun oma nuoruus on ohitse, eikä enää saa lapsia. Mutta jos äitisi on aika nuori vielä niin hänestä voi tuntua, että mummiksi on "liian nuori".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta hänen pitäisi tehdä kuin kysyä, kuinka olet voinut?
Musta tulee varmaan tuollainen, jos tytär (17) joskus odottaa. En ole koskaan ollut mikään emoihminen.
Edes sitä onnittelua... Mun työkavereitakin asia on enemmän kiinnostanut. Kyselevät oma-aloitteisesti ja kertovat omista raskauksistaan. Ehkä ihmiset sitten vaan on niin erilaisia. Aluksi hän ei hyväksynyt mun miestä, mutta lopulta taisi tajuta, että en aio vaihtaa, joten hyväksyi hänet... Voiko tällä sitten olla vaikutusta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole maailman napa.
Voi, et olisi turhaan vastannut tuolle...
Kärsii todennäköisesti samasta mt-ongelmasta äitisi kanssa.
Äitisi voi olla kateellinen narsisti tai parhaimmassa tapauksessa vain hieman ahdistunut/peloissaan, eikä uskalla vielä iloita asiasta. Tai sitten hän ei vaan ole kovin empaattinen tai saattaa kärsiä aleksitymiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi on? Avauksesi perusteella oletan, että ainakin nelikymppinen, kun sinäkin olet jo ihan aikuinen. Naisilla voi olla joskus haikeutta ja vähän kateuttakin, kun omat tyttäret aikuistuvat ja saavat omia lapsia. Eihän se kivalta kuulosta, mutta silti voi tuntua, että voi kun oma nuoruus on ohitse, eikä enää saa lapsia. Mutta jos äitisi on aika nuori vielä niin hänestä voi tuntua, että mummiksi on "liian nuori".
Äitini on noin viisikymppinen, itse olen alle 30. Ehkä hänestä vain tuntuu oudolta, että oma lapsi kasvaa ja aikuistuu...
AP
Onpa ikävää että äitisi käyttäytyy noin.
Ei minuakaan muiden raskaudet kauheasti kiinnosta mutta lähipiirin raskaudet kyllä kiinnostaa jo ihan sen takia että sieltä on tulossa uusi ihminen minunkin elämääni. Ap:n äidistä on tulossa mummo, hän on saamassa lapsenlapsen ja asia ei kiinnosta häntä. Tuskin ap:ta haittaa ettei hänen raskautensa säväytä äitiä vaan ajatus siitä että äiti ei olisikaan kiinnostunut tulevasta lapsenlapsestaan.
Mutta ap, äitisi voi innostua kun tulevavauva konkretisoituu. Minun äitini oli innoissaan raskaudestani mutta sekosi täysin kun vauva syntyi. Hän sanoi itsekin että ei oikein muista meidän lasten vauva-ajasta kauheasti eikä oikein tiennyt mitä odottaa mutta kun hän ekan kerran näki lapsemme (ensimmäisen lapsenlapsensa), koko homma jotenkin konkretisoitui ja että lapsemme syntymä oli yksi hänen elämänsä parhaista asioista.
Tilanne voi siis vielä muuttua, anna hänelle aikaa :). Ja tsemppiä raskauteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi on? Avauksesi perusteella oletan, että ainakin nelikymppinen, kun sinäkin olet jo ihan aikuinen. Naisilla voi olla joskus haikeutta ja vähän kateuttakin, kun omat tyttäret aikuistuvat ja saavat omia lapsia. Eihän se kivalta kuulosta, mutta silti voi tuntua, että voi kun oma nuoruus on ohitse, eikä enää saa lapsia. Mutta jos äitisi on aika nuori vielä niin hänestä voi tuntua, että mummiksi on "liian nuori".
Äitini on noin viisikymppinen, itse olen alle 30. Ehkä hänestä vain tuntuu oudolta, että oma lapsi kasvaa ja aikuistuu...
AP
Voi olla tosiaan tuota. Hän ei varmaan enää haikaile itse saada lisää lapsia ikänsäkään puolesta, mutta se kun tytär elää sitä vaihetta joillekin naisille vaikeaa.
Joidenkin mielestä onnittelut kuuluu antaa syntymän jälkeen.
Onko äitisi muuten minkälainen ihminen? Ilmaiseeko spontaanisti tunteitaan? Onko työihminen, jolle tunteet ovat yksityinen sivuasia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi on? Avauksesi perusteella oletan, että ainakin nelikymppinen, kun sinäkin olet jo ihan aikuinen. Naisilla voi olla joskus haikeutta ja vähän kateuttakin, kun omat tyttäret aikuistuvat ja saavat omia lapsia. Eihän se kivalta kuulosta, mutta silti voi tuntua, että voi kun oma nuoruus on ohitse, eikä enää saa lapsia. Mutta jos äitisi on aika nuori vielä niin hänestä voi tuntua, että mummiksi on "liian nuori".
Äitini on noin viisikymppinen, itse olen alle 30. Ehkä hänestä vain tuntuu oudolta, että oma lapsi kasvaa ja aikuistuu...
AP
Tai onhan hän jo lähempänä kuuttakymmentä kun viittäkymmentä. Niin se aika menee vaan nopeasti... Äitini käy vielä töissä, mutta ei musta ole nyt mitenkään erityisen nuori mummoksi.
AP
Välinpitämättömyys ei aina johdu siitä, ettei välittäisi tai olisi vihamielinen, vaan voi olla, ettei henkilö vain osaa ottaa toivottua roolia. Ehkä äitisi on aikoinaan selvinnyt raskauksistaan yksin ja kokee oudoksi ja vaivaannuttavaksi, että siihen pitäisi jotenkin osallistua. Tai joku muu syy. Anna hänelle mahdollisuus olla isoäiti, vaikka se ei sujuisikaan täysin luontevasti. Oli syynä mikä tahansa, äitisi ei enää muutu toisenlaiseksi, mutta sinä voit suhtautua häneen myötätunnolla ja antaa mahdollisuuden olla mukana, kuten raskauden osalta olet jo tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta hänen pitäisi tehdä kuin kysyä, kuinka olet voinut?
Musta tulee varmaan tuollainen, jos tytär (17) joskus odottaa. En ole koskaan ollut mikään emoihminen.Edes sitä onnittelua... Mun työkavereitakin asia on enemmän kiinnostanut. Kyselevät oma-aloitteisesti ja kertovat omista raskauksistaan. Ehkä ihmiset sitten vaan on niin erilaisia. Aluksi hän ei hyväksynyt mun miestä, mutta lopulta taisi tajuta, että en aio vaihtaa, joten hyväksyi hänet... Voiko tällä sitten olla vaikutusta asiaan.
Onnittelu olisi kyllä ollut paikallaan, siinä olet oikeassa.
Minä en enää muista raskaudestani muuta kuin loppumattomat vaivat, niin en odottajaa haluaisi sellaisilla lannistaa. Työkaverit lienevät lähempänä samaa ikää, ehkä vähemmän aikaa sitten odottaneet kuin oma äiti? Olisiko kyse jostain tällaisesta?
Yksi juttu, mikä tuli mieleen, on pelko siitä, että joutuu lapsenhoitoautomaatiksi. En väitä, että äitisi kohdalla olisi kyse siitä, omassa tapauksessani tämä olisi täysin mahdollista. Olen monisairas nelikymppinen ja tytär nepsyoireinen, joten tekemistä on riittänyt, enkä nuoresta iästä huolimatta todella jaksaisi enää pienten kanssa, en omien enkä toisten.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin mielestä onnittelut kuuluu antaa syntymän jälkeen.
Onko äitisi muuten minkälainen ihminen? Ilmaiseeko spontaanisti tunteitaan? Onko työihminen, jolle tunteet ovat yksityinen sivuasia?
Hän ei kyllä juurikaan ilmaise tunteita. En muista esim. että meillä lapsena olisi juurikaan halailtu tai kerrottu rakastavansa toista.
AP
Olette miehesi kanssaaikuisia ja päätätte itse asoistanne. Ei kuulu äidillesi työpaikkasi tai asumismuotonne, ellei hän rahoita elämäänne.
Kurjaa, ettei hän ole innostunut isovanhemmuudesta. Koeta iloita siitä, että toinen isoäiti on iloinen puolestanne ja tulevasta lapsenlapsestaan. Kyllä hän jaksaa, voin vakuuttaa useamman lapsen mummina :) Tsemppiä!
Meillä myös vanhempani tuntuivat välinpitämättömältä. Luulen etteivät uskaltaneet iloita liian aikaisin. Äitini eka raskaus oli mennyt pipariksi loppuvaiheessa... Kun vauva syntyi halusivat välttämättä tulla synnärille ja saivat puhuttua itsensä alueelle jonne vierailijat ei saa tulla. Poikaa hoitavat niin paljon kuin haluatn jne.... Mulle ei tosta äitini kokemasta keskenmenosta koskaan kerrottu...kuulin muualta. Voi teilläkin olla jokin omiin traumoihin liittyvä juttu...
Miten itse ilmaiset tunteitasi, tarpeitasi ja kuulumisiasi äidillesi? Mitä olet kertonut raskaudestasi hänelle? Miten vietätte rentoa aikaa, jolloin luotevaa keskustella? Istutteko vaikka kahvikupposen ääressä tai käytte joskus kävelyllä? Katsotte telkkaria yhdessä? Onko tilaa tällaiselle lähentymiselle? Oletko sinä kysellyt hänen kuulumisiaan? Onko mahdollista keskustella tästä aihesta? mistä se kertoo, että et ole nostanut kissaa pöydälle? Ainakaan ei ihan pikku juttu ole, kirjoitit tännekin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten itse ilmaiset tunteitasi, tarpeitasi ja kuulumisiasi äidillesi? Mitä olet kertonut raskaudestasi hänelle? Miten vietätte rentoa aikaa, jolloin luotevaa keskustella? Istutteko vaikka kahvikupposen ääressä tai käytte joskus kävelyllä? Katsotte telkkaria yhdessä? Onko tilaa tällaiselle lähentymiselle? Oletko sinä kysellyt hänen kuulumisiaan? Onko mahdollista keskustella tästä aihesta? mistä se kertoo, että et ole nostanut kissaa pöydälle? Ainakaan ei ihan pikku juttu ole, kirjoitit tännekin siitä.
Asutaan eri kaupungeissa, muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Joten nähdään noin 5 kertaa vuodessa. Ns vapaalle hengailulle ei ole aikaa/mahdollisuutta. Raskaudesta kerroin puhelimitse, mielummin etukäteen, kun että seuraavan kerran kylään tullessa mulla olisikin iso maha.
AP
Alue: Aihe vapaa
Sinä et ole maailman napa.