Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksihän äitiä ei kiinnosta raskauteni?
14.01.2018 |
En ole ikinä ollut mitenkään super läheinen äitini kanssa, mutta tuntuu silti pahalta, kun häntä ei kiinnosta raskauteni. Ei ole itseasiassa tainnut edes onnitella mua... Olen kuitenkin jo aikuinen ihminen ja valmistunut pari vuotta sitten ammattikorkeakoulusta, en siis mikään teiniäiti tms. Meillä ei miehen kanssa ole omistus asuntoa tai mulla vakituista työpaikkaa, ne hänen mielestä olisi pitänyt hankkia ensin, ennen kuin lapsia rupeaa tekemään. Miehen äidille meidän lapsi ei ole edes ensimmäinen lapsenlapsi, mutta hän on silti ihan innoissaan. Tuntuu oudolta, kun oma äiti kerran tainnut kysyä, miten olen voinut. Jouluna käydessä ei kommentoinut mun mahaa tai koko raskaus asiaa millään tapaa. Tekisi mieli sanoa, että hänen käytös loukkaa, mutta en tiedä... Ehkä annan vaan asian olla. En odota, että meille kannettaisiin kassi kaupalla vaatteita tai muuta, mutta jonkin laista kiinnostusta olisi kiva saada.
Kommentit (22)
Osaako muut sanoa, mistä äitini suhtautuminen asiaan voi johtua?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Eipä kiinnostanut minunkin äitiäni raskauteni. Oli tulossa ensimmäinen lapsenlapsi. Kun kerroimme asian, alkoi kyllä itkeä sitä että hän luuli ettei koskaan pääsekään isoäidiksi. Se hämmästytti eikä siihen osannut mitään oikein sanoa.
Ei sittemmin puhunut mitään tai kysynyt. Jos joskus soitin, esim ultran jälkeen että kaikki kunnossa, hymisi vain että aha joo.
Lapsi syntyi. Eka lapsenlapsi. Ei tullut sairaalaan katsomaan. Lähetti terveiset yhteisten kukkien muodossa kun oli ilmoittanut eräälle serkulle en, jota itse tunsin huonosti. Matkaa olisi ollut 40 km. Miehen äiti tuli seuraavana päivänä intopinkeänä, hänellekin eka lapsenlapsi. Itse olin aika huonossa jamassa istukan käsinirrotuksen jälkeen, nukutuksessa. Hemppa oli 92 kun pääsimme pois.
Sitten kun oltiin oltu kotona vauvan kanssa pari tuntia niin ovikello soi ja sitten oltiinkin tulossa. Olihan se pakko vastaanottaa, mutta ihmettelin käytöstään.
Vanhalle yli 90-vuotiaalle äidilleen oli nähtävästi puhunut tyyliin että supervauva tuntuu olevan. Kai minä olin innoissani terveestä ja kauniista lapsesta. Parin kuukauden kuluttua käytiin näyttämässä vauvaa ja mummoni katsahti lasta ja sanoi että ihan tavallinen vauvahan se on. Tyyliin "vettä niskaan". Että älä siinä intoile.
Siihen aikaan vain poikavauvat olivat jotain. Äidilläni oli ensin kolme tyttöä, jonka jälkeen vasta syntyi se poika. Itselleni suotiin kolme poikaa.