Työssäkäyvät, sanokaapa rehellisesti, kiinnostaako työnne teitä oikeasti

Ei pahemmin. Työ on kuitenkin ihan ok ja viihdyn töissä ja ei ahdista mennä töihin aamulla. Työni on raskasta ja olen aivan poikki töiden jälkeen. En ole toiveammatissani ja työni ei ole minulle intohimo. Odotan koko viikon perjantaita ja sitten viikonloppuna teen kaikkea, mitä ei arkena jaksa. 

Työn hyvä puoli on mukavat työkaverit ja se, että työ ei seuraa kotiin. Kun suljen iltapäivällä työpaikan oven, ei tarvitse uhrata ajatustakaan koko paikalle ennen seuraavaa aamua. 

Mieluummin kuitenkin teen tätä työtä kuin jään työttömäksi ja joudun ihmisten vihan kohteeksi. Ahdistaa ajatuskin jostain aktiivimallista ja muista rangaistuskeinoista.

Kiinnostaa, mutta kieltämättä työni on raskasta, ja vastuu on ajoittain liian iso.

Jos palkka ei olisi näin hyvä, tuskin työni jaksaisi kiinnostaa.

Joo ja ei. Joskus töissä on hetkiä, kun pääsee sellaiseen flow-tilaan, että ajattelee "hitsi kun mä tykkään tästä hommasta!" Mutta toisaalta, ei sitä kyllä ilman palkkaa tekis.

Pidän työstäni. Matalapalkkainen vähän arvostettu homma, mutta minulle mielekästä ja tärkeää.

Tällä hetkellä vihaan työtäni

Olen sihteerinä sairaalassa. Eihän tässä mitään kiinnostavaa sinällään ole enkä tätä tekisi ilman palkkaa mutta välillä on kiva ajatella että on oikeasti edistämässä sairaiden ihmisten hoitoa, sihteerikin on tärkeä osa hoitopolkua.

No minua kyllä. Oikein odotan, että huomenna pääsen taas töiden kimppuun (vaikka vkl myös kivoja).

Tutkija yliopistolla. Unelmatyöni jo sinänsä & tällä hetkellä saan tehdä todella vapaasti ja hyvillä resursseilla mitä itse haluan.

No, mulla on onni tehdä työtä jota rakastan. Tämä on suorastaan elämäntapa. Tosin en ns. käy töissä, vaan teen töitä omassa yrityksessäni. Tykkään vaihtelusta ja niinpä teenkin oikeastaan kolmea työtä, yhtä teen 3 päivää viikossa, toista 2 päivää ja kolmatta silloin kun ehdin, eli lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. Työ on niin ihanaa, että tuntuu melkein siltä, että harrastan päivät pitkät ja siitä vielä maksetaan. Olen onnellinen, että olen seurannut unelmaani! 

Kiinnostaa ja on usein kivaa. Olen yläkoulun äikänope.

Vähemmistö työtehtävistä on oikeasti kiinnostavia. Tällä hetkellä niitä on juuri meneillään ja odotan pitkästä aikaa innolla huomista työpäivää.

Terveysalalla päivätyö arkisin klo 8-15:45. Pidän nykyisestä työstäni, en tee työtäni rahan vuoksi vaan sen siksi että oikeasti tykkään työstäni. Oma työhuone, saan itse suunnitella päiväni.

Vielä 7vuotta sitten tein työtä jota vihasin ja häpesin, paloin loppuun ja vuoden ajan mietin kotona tätä elämää ja sen mielekkyyttä. Olin tuohon aikaan varma, että hakisin työkyvyttömyyseläkettä ja jäisin kotiin, mutta kotona pötköttely ei sittenkään ollut ratkaisu (ainakaan minulle).

Joka aamu lähden mielelläni töihin ja viihdyn työssäni. Mielestäni olen onnekas.

No oon dösäkuski paikallisliikentees. Palkan takia vääntäydyn joka aamu varikolle

Kyllä kiinnostaa työni ja alani. Opiskelin siihen monta vuotta ja olen ollut tässä työssä yli vuosikymmenen, edelleen tykkään kovasti.  Suoraan sanottuna en pystyisi tekemään työtä, joka ei kiinnostaisi.  Olen ollut monessa eri työssä aiemmin, mutta mitään niistä en olisi voinut jatkaa vuosikaupalla.

Ei kiinnosta. Koitan olla kiinnostunut mutta ei kiinnosta. En saa töissä mitään palautetta tai tunnetta että teen työn hyvin ja oikein. Tuntuu että puurran yksin ilman mitään merkitystä. Se on kai suurin syy miksen tykkää työstäni.

Kiinnostaa kyllä ja jossain määrin nautinkin. Työkaverit ovat myös kivoja.

Mutta kieltämättä työtahti on mennyt jatkuvien yt-neuvotteluiden tuloksena aivan mahdottomaksi. Työtä ei voi tehdä enää laadulla ja se vie mielen matalaksi.

Teen jo nelipäiväistä viikkoa, mutta ei auta.

Ja olen it-alalla kouluttajana.

Ei kiinosta yhtään. Raha on ainut motiivi.

Ei kiinnosta mutta on tää toisaalta ihan ok. Joku hiilikaivos olisi oikeasti kurjaa, tämä on vain tylsää.

Kyllä huvittaa työpaikkailmoitukset, joissa vaaditaan intohimoa tehtävää kohtaan, ovat yllättävän yleisiä. Intohimoa, jessus sentään.

Kiinnosti ennen, mutta ei enää. Ilmapiiri on kireä, on selkään puukottamista, osaamisella ei ole merkitystä... Yritän vaihtaa alaa.

Ei kiinnosta, koska pomo tappaa työinnon. Teen koulutustani vastaavaa työtä ja pidän itse työstä hyvin paljon. Firmamme toimitusjohtaja on kuitenkin hyvin huono johtaja ja osaa tappaa johdonmukaisuudettomalla toiminnallaan työilmapiirin erittäin tehokkaasti. Yhtenä päivänä sanoo jotain ja toisena sanoo toista. Mikäli haluat saada kirjallisen ohjeen menettylytavasta, saat haukut kun eihän toimarilla nyt ole aikaa lähetellä sähköposteja päivänselvistä asioista. Kuitenkin sitten kun olet homman tehnyt, saat haukut siitä kun olet tehnyt asian aivan väärin.

Onneksi sain työpaikan suuremmasta firmasta paljon paremmalla palkalla. Irtisanoutumisaikaa vielä muutama viikko ja sitten nostan kytkintä.

Työni on alipalkattua, aliarvostettua ja naisvaltaista. Uusia toimintatapoja ei voi koittaa, koska "näinhän asiat on aina tehty." Mennään saman kaavan mukaan laput silmillä. Esimiehen persettä nuollaan ja toisista naisista jauhetaan ristiin rastiin paskaa. Joukkoon mahtuu muutamia nipottajia, jotka ottaa homman liian tosissaan. Suurin osa vakkareista korkeintaan amk-tasoisia, harvemmin edes sitä. 

Eli siis en nauti ja en tykkää. Koen tämän olevan minulle suojatyöpaikka, ja lähden ihan viimeistään sitten kun saan käteen KTM-paprut.