Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan menee pitkäaikaisesta univajeesta toipumiseen..?
14.01.2018 |
Uni"velkaa" on kertynyt yli kymmenen vuoden ajan posttraumaattisen stressin takia.. Jälkimmäisestä parantumisen eteen olen tehnyt valtavasti töitä ja alan olla tilanteessa, jossa voisin kyllä nukkua univelkoja pois, mutta epätoivo ja pelko vaivaavat..
Koen, että mitä enemmän ja paremmin nukun, sitä väsyneemmäksi tunnen oloni. Vuosien väsymys ikään kuin alkaa vyöryä niskaan, kun uskaltaudun myöntämään uupumuksen ja annan itselleni luvan yrittää korjata sitä. Tuo järisyttävä väsymys tuntuu niin kamalalta, etten uskalla antautua sille, kun sitten en saa mitään asioita hoidettua.. Ja kierre vain jatkuu. Lisäksi ajattelen epätoivoisena, etten kuitenkaan enää ikinä voi voida paremmin, kun uniongelmat kestivät niin pitkään..
Olisiko kenelläkään jakaa aiheesta "menestystarinaa" ja luoda uskoa sekä toivoa..? Kuinka kauan kärsit unettomuudesta ja kuinka pian tilanteen korjauduttua aloit tuntea olosi unien jälkeen oikeasti levänneeksi ja pirteäksi edes hetken ajan, kaatavassa väsymyksessä rämpimisen sijaan..?
Kommentit (15)
En tiedä voiko jatkuvasta univajeesta parantua? Itsellä on paha nukahtamisongelma, unta ei vain saa vaikka väsyttää ihan sairaasti. Söin siihen monta vuotta miedointa 10 mg lääkettä jonka jätin pois kun sen käytöstä syyllistettiin niin tehokkaasti. Puhuttiin väärinkäytöstä vaikka söin niitä reseptin mukaan.
Jatkuva univaje aiheuttaa monia ongelmia. Esimerkiksi hermot on aivan riekaleina. Aivan naurettavat pikkujutut voi aiheuttaa kilareita. Pahimmillaan välttelen ihmisiä etten suutu ja huuda niille. Mä olen usein pyytänyt anteeksi kun hermot prakaa ja suutun. Joskus jopa itken kun vituttaa oma käytös. Univaje on todella perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen nukuin hyvin, sitten aloitin lääkityksen (muista syistä) ja nyt uni ei tule ollenkaan. Ei sitä ennen tajunnut miten terve ja hyväntuulinen oli kun sai kunnolliset yöunet joka yö. Hermot menee nykyään ja kiukuttelen pikkuasioista. Murehdin asioista joille en voi mitään. Hyvät unet ja levonnut mieli on kyllä tavoittelemisen arvoinen tila. Nuku niin paljon kuin nukuttaa, onhan sulla pitkään mennytkin ettet ole kunnolla nukkunut.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko jatkuvasta univajeesta parantua? Itsellä on paha nukahtamisongelma, unta ei vain saa vaikka väsyttää ihan sairaasti. Söin siihen monta vuotta miedointa 10 mg lääkettä jonka jätin pois kun sen käytöstä syyllistettiin niin tehokkaasti. Puhuttiin väärinkäytöstä vaikka söin niitä reseptin mukaan.
Jatkuva univaje aiheuttaa monia ongelmia. Esimerkiksi hermot on aivan riekaleina. Aivan naurettavat pikkujutut voi aiheuttaa kilareita. Pahimmillaan välttelen ihmisiä etten suutu ja huuda niille. Mä olen usein pyytänyt anteeksi kun hermot prakaa ja suutun. Joskus jopa itken kun vituttaa oma käytös. Univaje on todella perseestä.
Sitä se todella on :( Mulle seurauksista kovin pala niellä on ennen niin terävän mieleni palaminen aivan karrelle. Ajatus on puuroutunutta ja kulkee tuskaisen hitaasti, ja unohtelen aivan koko ajan yksinkertaisimpia asioita, kuten mitä olin seuraavaksi tekemässä. Lisäksi kärsin useista fyysisistä oireista, jotka olen myös yhdistänyt univajeeseen: jatkuva huimaus ja päänsärky, pahoinvointi, silmäsärky ja "sähköiskut" näkökentässä, lihasheikkous ja tärinä, sydämen tykytykset ja muljahdukset. Varmaan jatkuvat erinäiset suolistovaivatkin voi tämän piikkiin laittaa, kun muut syyt on suljettu pois ja ruokavalio jo hoidettu kuntoon. Niin paljon kuin olen tehnyt töitä mielenterveytenikin eteen, tämä armoton väsymys sekä kyvyttömyys saada juuri mitään aikaiseksi ihan itsessään vetävät kyllä mielen todella maahan..
"Tsemppiä" kuulostaa niin tyhjältä sanalta tässä kohdassa, kun tiedän tasan tarkkaan, mitä se on, kun on kuolemanväsynyt muttei vain saa nukutuksi.. En siis tsemppiä sinulle nyt toivota, mutta toivon todella, että löydät jonkinlaista apua tilanteeseesi. On kyllä äärettömän vaikea uskoa mihinkään parempaan, kun ongelmat ovat jatkuneet kovin pitkään.. Mutta yritetään.
univajeesta kärsivät nimitellään vain laiskoiksi tässä yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen nukuin hyvin, sitten aloitin lääkityksen (muista syistä) ja nyt uni ei tule ollenkaan. Ei sitä ennen tajunnut miten terve ja hyväntuulinen oli kun sai kunnolliset yöunet joka yö. Hermot menee nykyään ja kiukuttelen pikkuasioista. Murehdin asioista joille en voi mitään. Hyvät unet ja levonnut mieli on kyllä tavoittelemisen arvoinen tila. Nuku niin paljon kuin nukuttaa, onhan sulla pitkään mennytkin ettet ole kunnolla nukkunut.
Kun vielä kärsin siitä, etten kertakaikkiaan saanut nukuttua, mietin jonkin aikaa, pitäisikö pyytää lääkäriltä unilääkeresepti.. En kuitenkaan siihen ratkaisuun koskaan päätynyt, koska olin lukenut, että lääkkeiden tarjoaman unen laatu ei olisi kovin hyvä eikä uni siten kuitenkaan palauttavaa.
Nyt kun olen päässyt PTSD:n kanssa siihen pisteeseen, ettei "taistele tai pakene" -reaktio ole jatkuvasti päällä, unta kyllä tosiaan riittäisi, mutta tuo pelko ja toivottomuuteen vaipuminen ovat halvaannuttaneet.. Täytyy varmaan vain tosiaan nukkua niin paljon kuin mahdollista ja yrittää sisäistää ja hyväksyä, että paradoksaalisesti olo voikin alkuun huonontua, ennen kuin alan voida paremmin.. Yrittää luottaa, että kyllä se uni vain hyvää tekee keholle, vaikkei heti siltä tunnukaan. Kiitos sinulle kannustuksesta <3 Toivottavasti sinäkin löydät jostain apua tilanteeseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko jatkuvasta univajeesta parantua? Itsellä on paha nukahtamisongelma, unta ei vain saa vaikka väsyttää ihan sairaasti. Söin siihen monta vuotta miedointa 10 mg lääkettä jonka jätin pois kun sen käytöstä syyllistettiin niin tehokkaasti. Puhuttiin väärinkäytöstä vaikka söin niitä reseptin mukaan.
Jatkuva univaje aiheuttaa monia ongelmia. Esimerkiksi hermot on aivan riekaleina. Aivan naurettavat pikkujutut voi aiheuttaa kilareita. Pahimmillaan välttelen ihmisiä etten suutu ja huuda niille. Mä olen usein pyytänyt anteeksi kun hermot prakaa ja suutun. Joskus jopa itken kun vituttaa oma käytös. Univaje on todella perseestä.
Sitä se todella on :( Mulle seurauksista kovin pala niellä on ennen niin terävän mieleni palaminen aivan karrelle. Ajatus on puuroutunutta ja kulkee tuskaisen hitaasti, ja unohtelen aivan koko ajan yksinkertaisimpia asioita, kuten mitä olin seuraavaksi tekemässä. Lisäksi kärsin useista fyysisistä oireista, jotka olen myös yhdistänyt univajeeseen: jatkuva huimaus ja päänsärky, pahoinvointi, silmäsärky ja "sähköiskut" näkökentässä, lihasheikkous ja tärinä, sydämen tykytykset ja muljahdukset. Varmaan jatkuvat erinäiset suolistovaivatkin voi tämän piikkiin laittaa, kun muut syyt on suljettu pois ja ruokavalio jo hoidettu kuntoon. Niin paljon kuin olen tehnyt töitä mielenterveytenikin eteen, tämä armoton väsymys sekä kyvyttömyys saada juuri mitään aikaiseksi ihan itsessään vetävät kyllä mielen todella maahan..
"Tsemppiä" kuulostaa niin tyhjältä sanalta tässä kohdassa, kun tiedän tasan tarkkaan, mitä se on, kun on kuolemanväsynyt muttei vain saa nukutuksi.. En siis tsemppiä sinulle nyt toivota, mutta toivon todella, että löydät jonkinlaista apua tilanteeseesi. On kyllä äärettömän vaikea uskoa mihinkään parempaan, kun ongelmat ovat jatkuneet kovin pitkään.. Mutta yritetään.
Univajeen seurauksena tuli tosiaan suolisto vaikeuksia. Melko usein unettoman yön jälkeen tulee ummetus. Ihan kuin se unen puute ei vituttaisi tarpeeksi niin siihen lisäksi tukkoinen olo. Mulla on nukahtamisvaikeus ollut aina. Vasta vähän alle nelikymppisenä menin lääkärille sen takia.
Keväällä tulee kaksi vuotta siihen kun jätin lääkkeen pois. Ongelma on edelleen sama mutta eipä tarvi kuunnella saarnoja lääkkeen käytöstä kun olen ilman. Olen kokeillut kaikki huonotkin neuvot miten nukahtaa. Mikään muu kuin lääke ei ole auttanut.
Puoskarit yritti esim. ketopriiniä mutta sehän on ihan paskaa. Mielummin valvon vaikka loppuikäni kuin otan niitä mömmöjä.
Vierailija kirjoitti:
univajeesta kärsivät nimitellään vain laiskoiksi tässä yhteiskunnassa.
Olen kyllä itsekin välillä miettinyt, olenkohan vain laiska, kun aina on niin vetämätön olo.. Mutta ei. Ennen näitä ongelmia kävin töissä, näin rakkaita ihmisiä, harrastin ja matkustin. Todella, todella paljon mieluummin haluaisin tuon elämän takaisin kuin olla tämä pystyynkuollut muumio. Lisäksi tajusin, että vointini on ihan looginen, väistämätön seuraus siitä, että vuosikaudet sain lähes poikkeuksetta nukuttua hädin tuskin kuusi, useimmiten neljä, pahimmillaan kolme tai vain kaksikin tuntia yössä. Ei sitä kroppa loputtomiin kestä. Näiden ymmärtämisestä sain itselleni "synninpäästön" ja nyt keskityn vain paranemiseen jättäen lynkkaajien mielipiteet omaan arvoonsa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillutunensaantivaikeuksiin melatoniinin tai "väsyttävää" antihistamiinia?
Näihin ei ainakaan tule riippuvuus, teho voi kyllä hävitä jonkin ajan kuluttua.
Itse yritän korjata lyhyemmät univaikeudet noilla.
Jatkuva hämärä sää ei auta asiaa. Nukun paremmin, kun yö ja päivä selvästi eroavat toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen nukuin hyvin, sitten aloitin lääkityksen (muista syistä) ja nyt uni ei tule ollenkaan. Ei sitä ennen tajunnut miten terve ja hyväntuulinen oli kun sai kunnolliset yöunet joka yö. Hermot menee nykyään ja kiukuttelen pikkuasioista. Murehdin asioista joille en voi mitään. Hyvät unet ja levonnut mieli on kyllä tavoittelemisen arvoinen tila. Nuku niin paljon kuin nukuttaa, onhan sulla pitkään mennytkin ettet ole kunnolla nukkunut.
Kun vielä kärsin siitä, etten kertakaikkiaan saanut nukuttua, mietin jonkin aikaa, pitäisikö pyytää lääkäriltä unilääkeresepti.. En kuitenkaan siihen ratkaisuun koskaan päätynyt, koska olin lukenut, että lääkkeiden tarjoaman unen laatu ei olisi kovin hyvä eikä uni siten kuitenkaan palauttavaa.
Nyt kun olen päässyt PTSD:n kanssa siihen pisteeseen, ettei "taistele tai pakene" -reaktio ole jatkuvasti päällä, unta kyllä tosi
Kerro miten pääsit pisteeseen että taistele tai pakene -reaktio ei ole jatkuvasti päällä? Jos vielä olet kuulossa tai joku toinenkin voi vastata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luomuna huonosti nukkumisesta palautumiseen menee viikosta kolmeen viikkoon. Kolmen viikon jälkeen ei tule enää juurikaan mitään edistystä.
Nappuloiden kanssa sekoilu pidentää tuota viikosta kolmeen viikkoon aikaa.
Toki huono nukkuminen tuottaa myös sairauksia joista ei parane koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Luomuna huonosti nukkumisesta palautumiseen menee viikosta kolmeen viikkoon. Kolmen viikon jälkeen ei tule enää juurikaan mitään edistystä.
Nappuloiden kanssa sekoilu pidentää tuota viikosta kolmeen viikkoon aikaa.
Toki huono nukkuminen tuottaa myös sairauksia joista ei parane koskaan.
Ihan mielenkiinnosta. Miksi sä kirjoitat täällä näin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ollut vähän sama, mutta kyllä se palautuminen vie helposti vuosia kun on tullut myös hitaasti. Olen myös edelleen väsynyt burnoutien takia mutta jaksan nyt melko hyvin: Minua on auttanut kuntosali ja liikunta.
13 jatkaa. Älä kiinnitä liikaa huomiota siihen nukkumiseen, säännöllisyys on auttanut itsellä myös paljon eli aina samaan aikaan nukkumaan ja herään itsestään kun ei nukuta noin 6-7 tunnin jälkeen. Olen silti usein väsynyt, mutta kun kiinnittää huomiota muuhun eli alkaa vaan tehdä jotain niin yleensä se väsymys hieman hälvenee. Mielialalääkkeenä on Voxraa vastaava valmiste ja sen annoskokoa on kasvatettu. Kärsivällisyyttä, palautuminen on pitkä prosessi terapian yms kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vuosia ottaa. Minulla taisi mennä kolme vuotta toipumiseen. Itse en palautunut koskaan täysin ennalleni vuosien pahan unettomuuskierteen jälkeen. Voin kuitenkin paremmin ja pystyn olemaan työelämässä.
Kuormitun silti paljon helpommin, varsinkin vaativasta ajatustyöstä, keskittymiskyky on välillä surkea ja jos yritän puskea itseäni liikaa, aivot menee tavallaan "lukkoon". Ajatustyö ei onnistu silloin ollenkaan.
Up