Kaikki erityislapset eivät ole häiriköitä !

Ylipäänsä vielä vuonna 2018 tuntuu uskomattomalta että jopa adhd dg:tä voidaan käyttää stigmana ja aseena leimata addi jotenkin huonommaksi kuin muut vaikka asia olisi juuri päinvastoin.

Eivät tietenkään ole. On paljon ihan tavallisia erityislapsia, siis siinä mielessä tavallisia, että he ovat niin kuin muutkin mutta heillä on joku tietty erityinen piirre, joka edellyttää joissakin asioissa erityisiä avustavia toimia.

Ei ole ei, mutta kaikki häiriköt on erityislapsia. Kusipääksi kun ei saa sanoa, kuin aikuista. Monilla vaikea ymmärtää että jos kaikki x on myös y, niin kaikki y ei silti ole x.

Kaikki häiriköt eivät ole "erityislapsia", eikä kaikki erityislapset häiriköitä. Omalta kouluajalta muistan häiriköiden olleen niitä alkkisperheistä tulleita joilla vaatteet haisi tupakalle, tai mielestään trenditietoisia tyttöjä jotka kikatteli ja supatti kaiken aikaa.

Minä ADD olin muiden mielestä opettajien lellikki, kun sain kymppejä todistukseen. Meillä oli sellainen asia kuin kotikasvatus.

Miten ap:lla voi olla aikaa miettiä tuollaista tai suuttua tuollaisesta? Yleensä erityislasten vanhemmat keskittyvät jaksamaan sen lapsensa kanssa eivätkä provosoidu tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten ap:lla voi olla aikaa miettiä tuollaista tai suuttua tuollaisesta? Yleensä erityislasten vanhemmat keskittyvät jaksamaan sen lapsensa kanssa eivätkä provosoidu tuolla tavalla.

No kun meillä kaikilla ei ole mitään kauhean hankalia ja vaikeita erityislapsia.

-dysfasialapsen äiti-

Olen elämässäni tavannut joitakin erityislapsia mutta missään nimessä en mitenkään kattavasti. Silti on pakko sanoa, että nämä erityislapset ovat olleet monessa mielessä vaivalloisia. Yhteiset leikit muiden lasten kanssa ei suju, kaikenlainen ennakointi on hirveän tärkeää, oma tahto erittäin korostunut.

Ja sitten se pahin eli erityislapsen leijonaemo, joka ei tajua, että ne "tavalliset" lapset eivät ole mitään superlapsia vaan nimenomaan tavallisia, kehittyviä, virheellisiä ja ennen kaikkea LAPSIA. Erityislapsen vanhempi olettaa, että muut lapset auttavat, muut lapset hoitavat, muut lapset neuvovat ja jos näin ei olekaan tapahtunut, lapset saavat kauheat haukut.

Meidän naapurustossa on erityislapsi, jonka kanssa ei muut lapset enää oikein halua olla tekemisissä, koska kaikki leikit päättyvät riitaan ja leijonaemon syyllistämisiin. Esim. erityislapsi lyö pettyessään ja kun häntä kielletään, alkaa itkeä, että se toinen lapsi ilmeili ensin (oli innoissaan tehdessään maalin), jonka jälkeen leijonaemo marssii kuin myrskyn merkki tämän lyödyn lapsen luo ja naputtaa ja naputtaa, miten ei saa ilmeillä, miten kaikkien pitää olla hyvä kaveri jne. Onko oikeasti hauska leikkiä tuollaisessa ilmapiirissä? Koko ajan jonkun lapsen ilme, ele, sanat tai huudahdukset tulkitaan ilkeilyksi ja niillä oikeutetaan se erityslapsen harrastama töniminen ja lyöminen.

Kyse on kuitenkin jo 7-vuotiaista eli ihan normaalia se lyöminen ja töniminen ja jatkuva parkuminen ei ole muiden lasten keskuudessa. On hirveän raskasta vahtia tällaista lasta omalla pihallaan. Ja kerran satuin pensasaidan takaa kuulemaan, kun joku lapsi valitti, miten tämä erityislapsi istui alasti hänen pyöränsatulassaan. Leijonaemon mielestä "mitä väliä" riitti hyvin 7-vuotiaalle vastaukseksi tähän. Minusta toisen omaa ei oteta ilman lupaa eikä sitä käytetä ainakaan perse paljaana, oli lapsi miten erityinen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen elämässäni tavannut joitakin erityislapsia mutta missään nimessä en mitenkään kattavasti. Silti on pakko sanoa, että nämä erityislapset ovat olleet monessa mielessä vaivalloisia. Yhteiset leikit muiden lasten kanssa ei suju, kaikenlainen ennakointi on hirveän tärkeää, oma tahto erittäin korostunut.

Ja sitten se pahin eli erityislapsen leijonaemo, joka ei tajua, että ne "tavalliset" lapset eivät ole mitään superlapsia vaan nimenomaan tavallisia, kehittyviä, virheellisiä ja ennen kaikkea LAPSIA. Erityislapsen vanhempi olettaa, että muut lapset auttavat, muut lapset hoitavat, muut lapset neuvovat ja jos näin ei olekaan tapahtunut, lapset saavat kauheat haukut.

Meidän naapurustossa on erityislapsi, jonka kanssa ei muut lapset enää oikein halua olla tekemisissä, koska kaikki leikit päättyvät riitaan ja leijonaemon syyllistämisiin. Esim. erityislapsi lyö pettyessään ja kun häntä kielletään, alkaa itkeä, että se toinen lapsi ilmeili ensin (oli innoissaan tehdessään maalin), jonka jälkeen leijonaemo marssii kuin myrskyn merkki tämän lyödyn lapsen luo ja naputtaa ja naputtaa, miten ei saa ilmeillä, miten kaikkien pitää olla hyvä kaveri jne. Onko oikeasti hauska leikkiä tuollaisessa ilmapiirissä? Koko ajan jonkun lapsen ilme, ele, sanat tai huudahdukset tulkitaan ilkeilyksi ja niillä oikeutetaan se erityslapsen harrastama töniminen ja lyöminen.

Kyse on kuitenkin jo 7-vuotiaista eli ihan normaalia se lyöminen ja töniminen ja jatkuva parkuminen ei ole muiden lasten keskuudessa. On hirveän raskasta vahtia tällaista lasta omalla pihallaan. Ja kerran satuin pensasaidan takaa kuulemaan, kun joku lapsi valitti, miten tämä erityislapsi istui alasti hänen pyöränsatulassaan. Leijonaemon mielestä "mitä väliä" riitti hyvin 7-vuotiaalle vastaukseksi tähän. Minusta toisen omaa ei oteta ilman lupaa eikä sitä käytetä ainakaan perse paljaana, oli lapsi miten erityinen tahansa.

Sen erityislapsen ei pitäisi olla pihan lasten leikeissä mukana. Maassa maan tavalla. Leikkiköön yksin, kunnes pystyy olemaan normaalisti muiden kanssa. Ja äidin ei todellakaan pitäisi päästää erityislasta keskenään muiden kanssa leikkimään. Erityislapsen äidin tulee valvoa lasta joka hetki, leikkitilanteissa erityisesti jottei hän pääse satuttamaan muita lapsia.

Mun veli on mbd, kai nykyään olisi adhd. Opettajan lellikki kansakoulussa. Mutta silloin välitunnilla lapset potkivat palloa ja liikuntaa oli riittävästi sekä liikkui vapaa-ajalla paljon, niin sai purettua energiaa. Oppinut suoraan juoksemaan yksivuotispäivänään kun on ottanut ensi askeliaan. Ei häiriköinyt enää tunnilla. Vaikeudet näkyvät siinä, että tavarat on jatkuvasti hukassa, on hienomotorisesti kömpelö äärimmäisen herkkä ja murrosikä oli kotona vaikea, ei kodin ulkopuolella ollenkaan. sillä tavalla vaikea, että huusi päivittäin äidille kaksi tuntia putkeen ihan toisarvoisista asioista, yleensä niistä itsensä hukkaamista. Mutta häirikkö ei ole ollut koskaan.

Öö.. ei ne ennakkoluulot ihan tyhjästä synny. Mulla on luultavasti ADHD-lapsi ja tosi villi. Ei kaikesta tarvi ottaa itseensä.

Mulla 10v tyttö jolla klassiset add/adhd-oireet.Tuntuu lähes mahdottomalta saada apua kun ei ole koulussa villi.Oliko apn vaikea saada diagnoosi lapselleen?

Erityislapsi voi olla myös vammainen, mongolidi tms.

Tunnen yhden erittäin vilkkaan adhd-lapsen. Hän ei pysty seisomaan paikallaan. Hän on siksi häiriöksi monessa paikassa. Lapsi on kuitenkin käytökseltään kiltti ja empaattinen ja muita ajatteleva. Hän nyt vain kiipeää sinne lyhtypylvääseen tai puun latvaan kaikkien kauhuksi. Siinä hän luottaa itseensä eikä ajattele aiheuttamansa huolta muille.

Mutta varmasti ei kiusaa tai hauku ja aikoo ovet mummoille yms. Hän saa paljon enemmän lokaa niskaansa kuin ikinä antaa muille.

Eivät tietenkään ole. "Erityislapsi" on hyvin laaja käsite ja heillä voi olla vaikka minkälaisia vaikeuksia: oppimisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, tarkkaavaisuudessa...