Mitäpä jos nämä aktiivimalli nurisijat kouluttautuisivat uudelleen alalle jossa töitä??

Vierailija kirjoitti:

Esim. Sairaanhoitajaksi, lähihoitajaksi, hammashoitajaksi, opettajaksi kouluun tai lto. Kyllä muuten töitä riittää. Sekin on parempi että tienaat esim. Lähihoitajana 2t kuussa, kun että olet jokaa sortin maisteri ja miljoona korkeaa koulutusta taskussa, etkä ikinä työllisty. Joskus on vasm laskettava rimaa ja mentävä matalemman palkan töihin.

Entä jos aktiivimallista nurisija on jo töissä, vaikka sitten opettajana tai lähihoitajana?

Kaikki mainitsemasi ammatit ovat hoiva-alan ns. kutsumusammatteja, ei niihin voi kuka tahansa kouluttautua. Esim. minä, epäsosiaalinen introvertti en taatusti tulisi hyväksytyksi koulutukseen, saati että voisin toimia ko. työssä. Palkkahan noissa on mielestäni oikein hyvä, ainakin sairaanhoitajalla ja opettajalla.

Miksi alistua porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen?

Vierailija kirjoitti:

Esim. Sairaanhoitajaksi, lähihoitajaksi, hammashoitajaksi, opettajaksi kouluun tai lto. Kyllä muuten töitä riittää. Sekin on parempi että tienaat esim. Lähihoitajana 2t kuussa, kun että olet jokaa sortin maisteri ja miljoona korkeaa koulutusta taskussa, etkä ikinä työllisty. Joskus on vasm laskettava rimaa ja mentävä matalemman palkan töihin.

Hahhaa, opettajalleko muka töitä :)))

No joo, kouluttauduin edellistä kertaa työttömänä ollessani miksipä muuksikaan kuin juuri opettajaksi, ammatilliselle puolelle. Piti olla paljon töitä tiedossa kun entiset opettajat jäävät eläkkeelle.

Tuntiakaan sitä duunia en ole saanut tehdäkseni.

Nyt on arvioitu, että lähäreitä koulutetaan jo liikaa.

Sen opin tuosta opettajankoulutuksesta, että ammatillisen koulutuksen sisäänottomäärien suunnittelu on kovin hidas hallinnollinen prosessi, ja laahaa vuosia perässä siitä mitä työelämä tarvitsisi. Eli jos nyt on tarjolla paljon koulutusta alalle A, voi olla melkein varma siitä, että ala A ei ole kovin hyvä työllistäjä siinä vaiheessa kun valmistut.

Uudelleenkouluttautuminen on myös toisinaan tosi vaikeaa, koska ensinnäkin pitäisi päästä koulutukseen ja jos pääsee, niin pitäisi elättää itsensä jollakin. Kaikki eivät ole oikeutettuja mihinkään tukiin ja jos opinnot ovat päiväopintoja, niin kaikki illat ja viikonloput on tehtävä töitä (jos niitä edes mistään saa!). Se ehkä onnistuu lapsettomalta opiskelijalta, mut mites perheelliset. Myös tuet ovat sen verran pieniä, että perheelliset ovat pulassa. Perheettömillä helpompaa. Opintojen rankkuudesta riippuen myös jatkuva töiden teko ohessa on raskasta, nimim. burn out oli lähellä. Elämäntilanteesta, tukimahdollisuuksista jne. riippuen uudelleenkouluttautuminen ei ole ihan läpihuutojuttu.

Miksi edes vastasin provoon...

Joskus kävin sairaanhoitajakoulutuksen pääsykokeissa. Ei tällainen insinööriluonne sinne sovi, kirjallisesta kokeesta hyvät pisteet mutta soveltuvuudesta nollat.

Ja opettajaksiko pitäisi vääntäytyä jos ei siedä lapsia ja teinejä?

Mihin ammattiin 60v tulisi opiskella?

Niin ja lähihoitajakoulutukseenkin on psykologiset testit. Ja sinnekin on hakijoita,  ei sinne kaikki pääse vaikka kuinka tahtoisi. Kuten ei mihinkään muuhunkaan kouluun. Tuttavani lapsi kirjoitti viime keväänä ja ei päässyt opiskelemaan haluamalleen alalle. Yritti lähihoitajakoulutukseen nyt vuoden alusta. Ei tärpännyt. Ja hän kirjoitti ihan hyvillä papereilla. Ärsyttää ihmiset jotka luulevat, että lähihoitajakoulutukseen mennään jos mitään muutakaan ei ole tarjolla. Ja en ole itse lähihoitaja, mutta tuttavapiirissäni on aika monta

Minä olen jo töissä. 

Allekirjoitin kansalaisaloitteen koska aktiivimalli on:

-epätasa-arvoinen alueellisesti

-epätasa-arvoinen jo valmiiksi aktiivisten työttömien ja elämäntapatyöttömien välillä

-miten aktiivimalli vaikuttaa siihen, että meillä on puoli miljoonaa työtöntä ja muutama kymmentuhatta avointa työpaikkaa?

Koulutus ei lisää työpaikkoja, mutta sillä voi mennä toisen edelle työn jonoissa. Kapitalismia parhaimmillaan.

Ne joilla töitä on, kilpailee muita vastaan, jolloin ei kannata luoda sosiaalisia siteitä ihmiseen jota vastaan kilpailee. Skitsoa, mutta tuottavaa pillerin myyjille.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kävin sairaanhoitajakoulutuksen pääsykokeissa. Ei tällainen insinööriluonne sinne sovi, kirjallisesta kokeesta hyvät pisteet mutta soveltuvuudesta nollat.

Ja opettajaksiko pitäisi vääntäytyä jos ei siedä lapsia ja teinejä?

Näinpä, itsekin kouluttautuin tekniselle alalle, jotta ikinä ei tarvitsisi hoitaa ketään.

Mutta ehkä se on tulevaisuutta se, että hoitotyötä tekee alalle täysin soveltumattomat, kun muutakaan toimeentuloa ei ole tarjolla. Ehkä minäkin vielä vaihdan aloittajan vaipat hoitolaitoksessa, johon hän joutuu. Todellakaan en tee sitä hellävaraisesti ja empaattisesti, vaan naamallani on tasan niin vittuuntunut ilme kuin mitä olonikin on.

Aloittaja luetteli aloja, joissa osassa voi vielä olla hyvät työllisyysnäkymät, mutta mikä tilanne on 5-10 vuoden kuluttua? Aloittaja ei myöskään maininnut insinöörejä ja kaivosmiehiä, miksi? Heitähän koulutettiin runsaasti viime vuosikymmenenä paikkaamaan työvoimapulaa.

Nuorilla, vielä perheettömillä työttömillä tulisi olla enemmän rohkeutta lähteä suomesta muualle eurooppaan työnhakuun. Töitä löytyy täysin kouluttamattomalle suomea puhuvalle henkilölle keski- ja itäeuroopasta, firmoihin (suomalaisiin sellaisiin!) pääsee heittämällä sisään. Sairaanhoitajaksi ei suomessa kannata kouluttautua, palkkaus ja työolot paljon parempia muualla.

Siskoni on työtön sairaanhoitaja.

Koulutukseenkin pitää pyrkiä ja tulla hyväksytyksi, ei sinne niin vain mennä.

Kuten joku jo totesi, hoiva-ammatit ovat kutsumusammatteja. Minusta ei olisi niihin. Minua ällöttää haavat ym. joten en soveltuisi ollenkaan hoitajaksi. Itselläni on kolme lasta, joiden pikkulapsiaika oli helvettiä - yksi kauhistuttavimmista ammateista minulle olisi Lto tai lastenhoitaja. Joka päivä vuodesta toiseen niiden kitisijöiden kanssa! Hammashoitaja - en ymmärrä miten kukaan voi haluta tonkimaan toisten suita huonolla palkalla.

Olet vähän kuin ukkini, joka oli sitä mieltä, ettei minun pitäisi peruskoulun jälkeen enää opiskella vaan jäädä äitini avuksi hoitamaan lehmänkantturoita. Kun kerroin meneväni lukioon, ukki totesi "mää sitten johonkin opettajaksi". Ukin maailmassa vain mäntiin ihan kuten ap:n maailmassakin.

Ja minä olen töissä käyvä konttorirotta, joka vastustaa aktiivimallia.

Vierailija kirjoitti:

Esim. Sairaanhoitajaksi, lähihoitajaksi, hammashoitajaksi, opettajaksi kouluun tai lto. Kyllä muuten töitä riittää. Sekin on parempi että tienaat esim. Lähihoitajana 2t kuussa, kun että olet jokaa sortin maisteri ja miljoona korkeaa koulutusta taskussa, etkä ikinä työllisty. Joskus on vasm laskettava rimaa ja mentävä matalemman palkan töihin.

Kaikki  mainitsemasi  ammatit ovat julkisella puolella ja sen kasvattaminen vain lisää veronmaksajien verotaakkaa.Mieluummin voisivat koittaa kehittää ja myydä uusia  tuotteita ulkomaille jotta vienti vetäisi.

500 000 lähihoitajaa ratkaiseekin työvoimapulan. Edes 50 000 olisi aivan traaginen määrä, ja se vähintään triplaisi hoitoalan verokuorman yhteiskunnalle ja sitä kautta nostaisi veroastetta tai valtion alijäämää. Hoitotyö kun ei ikävä kyllä tuota yhteiskuntaan mitään nettolisäarvoa vaan sen ainoa epäsuora hyöty on mahdollisesti parempaa hoitoa saavien ihmisten parempi työkyky ja vähentyneet sairaslomat, mutta siinäkin ero olisi todella marginaalinen, ehkä tuhannesosa aiheutuneisiin kustannuksiin nähtynä. Monin paikoin hoitotyöstä on jo ylitarjontaa koska sitä on käytetty viimeiset 10 vuotta jonkinlaisena matalan kynnyksen takaovena jonne työnnetään kaikki työtä ja koulutusta vailla olevat.

Juuri AP:n kaltaisten ihmisten takia yhteiskunnassa tehdään helvetin typeriä päätöksiä, kun avainrooleissa voi olla ihmisiä joilla ei ole mitään käsitystä talouden mekanismeista. Ainoastaan sellaisesta työstä on hyötyä työllisyyden hoidossa joka oikeasti tuottaisi lisäarvoa yhteiskunnalle. Ihmisten laittaminen risusavottaan toisi vain lisäkustannuksia työn järjestämisestä koituvien kulujen ja työperäisen rasituksen ja sairastavuuden kautta. Yhteiskunnalle vähemmän kallista on maksaa sohvalle rahaa kuin työllistää johonkin näennäistyöhön.

Lähihoitajaksi haki yli 10 vuotta sitten mun luokalta kaikki pissikset yms. joilla ei paljoa koulumestystä ollut, ja pääsivät kouluun. Enää se ei taida olla niin yksinkertaista.

Joo, no meidän paikkakunnalla voi opiskella lähäriksi, ei mitään muuta vikaa, mutta epäilen, että en jaksaisi kovin pitkään, olen jo 50 v. Lisäksi mulla on jo nyt kulumia niskassa, pullistuma selässä ja välillä kipeät lonkat ja polvet, en voisi varmaan olla esim. vanhusten tai lasten hoidossa. Myöskään vuorotyö ei sovi, koska kärsin valmiiksi unettomuudesta ja nukun parhaiten, jos saan nukkua klo 22-06 välillä. Jos en nuku, olen ihan töttöröö ja verenpaine nousee, saan migreenin. Ja sitten vielä, mulla ei ole autoa enkä ole ollenkaan hoitajatyyppiä. Olisin huono hoitaja. 

Opettajaksi liian pitkä koulutusaika tän ikäiselle ja lto-koulutuskin on jossain satojen kilometrien päässä. Millä rahalla mä sinne lähtisin? Asuntolainaa on ja miehellä täällä työ, kolme teiniä koulussa ja mulla iäkäs äiti huollettavana. Ei tästä niin vaan lähdetä. 

Tällä hetkellä suunnittelen yrityken perustamista, koska jotainhan tässä on keksittävä. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. Sairaanhoitajaksi, lähihoitajaksi, hammashoitajaksi, opettajaksi kouluun tai lto. Kyllä muuten töitä riittää. Sekin on parempi että tienaat esim. Lähihoitajana 2t kuussa, kun että olet jokaa sortin maisteri ja miljoona korkeaa koulutusta taskussa, etkä ikinä työllisty. Joskus on vasm laskettava rimaa ja mentävä matalemman palkan töihin.

Ei riitä töitä.

Eikä kaikilla ole rahaa opiskella, te-toimisto kun ei salli, vaikka esim Orpo kävi ykkösaamussa väittämässä muuta.

Kouluta AP itseäsi uudelleen, että ymmärtäisit mitä uutisissa sanotaan.

Ei lähihoitajaksikaan kuka tahansa sovellu. Se on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta työtä. Otan esimerkiksi itseni: jos minun pitäisi taluttaa jotain tuhdimmanpuoleista, huonojalkaista mummoa vessaan tai suihkuun ja mummo hieman horjahtaisi, niin minun voimillani ei meitä molempia pystyssä pidettäisi. Muutenkin lähihoitajan työhön kuuluu paljon nostelua ja kannattelua ja mikäli voimat pettää, voi sekä nostajalle että nostettavalle käydä huonosti.