Lue keskustelun säännöt.
Millainen vanhempi antaa nuoren lähteä opiskelemaan esim. siivoojaksi tai tarjoilijaksi?
12.01.2018 |
Siis ensimmäisenä tutkintonaan? Ettei edes yritä jotain järkevämpää ensin. Voihan sitä opintojen ohessa tai kesäisin tehdä sit noita hommia ja kokeilla mitä se on. Aika moni ei kuitenkaan sitten haluakaan lopulta, kun näkee mitä se on.
En voi kuin ihmetellä niitä vanhempia, jotka antavat normaaliälyisen- ja taitoisen lapsensa lähteä kouluttautumaan johonkin hanttihomma-ammattiin. Kaksoistutkinto on aivan ok, se on eri asia. Ja kun tarkoituksena tehdä se ammattitutkinto, jotta voi sitten opiskellessaan tehdä esim. kesät töitä.
Tuttavani antoi 16-vuotiaan tyttönsä lähteä opiskelemaan tarjoilijaksi. Ei kaksoistutkintoa, pelkkä amis. Tyttöparka. Toisen tytär taas laitoshuoltajaksi. Vaikea on ymmärtää.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Siis ensimmäisenä tutkintonaan? Ettei edes yritä jotain järkevämpää ensin. Voihan sitä opintojen ohessa tai kesäisin tehdä sit noita hommia ja kokeilla mitä se on. Aika moni ei kuitenkaan sitten haluakaan lopulta, kun näkee mitä se on.
En voi kuin ihmetellä niitä vanhempia, jotka antavat normaaliälyisen- ja taitoisen lapsensa lähteä kouluttautumaan johonkin hanttihomma-ammattiin. Kaksoistutkinto on aivan ok, se on eri asia. Ja kun tarkoituksena tehdä se ammattitutkinto, jotta voi sitten opiskellessaan tehdä esim. kesät töitä.
Tuttavani antoi 16-vuotiaan tyttönsä lähteä opiskelemaan tarjoilijaksi. Ei kaksoistutkintoa, pelkkä amis. Tyttöparka. Toisen tytär taas laitoshuoltajaksi. Vaikea on ymmärtää.
En pidä noiden opiskelua kovinkaan järkevänä, mutta sata kertaa järkevempää se on opiskella siivoojaksi kun esimerkiksi humanistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ilman matalapalkkatöitä,miltähän meno näyttäisi? Kaikki eivät halua stressiä vaativasta työstä.
Kuinkahan moni 16v teini tietää vielä mitä haluaa ja miten tämä maailma makaa?
Minä en toivoisi lapseni ehdoin tahdoin lähtevän ensimmäisenä valintanaan siivoojaksi tai tarjoilemaan matalapalkka-alalle, joka on raskasta ja jolla ei nykyään kunnolla edes elätä itseään.
Pakottaa ei voi, mutta toivon todella, että olisin onnistunut kylvämään lapseeni innostuksen kouluttautumiseen ja uteliaisuuden kokeilla mahdollisuuksiaan, pyrkiä eteen päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen vanhempi, joka on itsekin duunari ja duunariperheestä? Haluaa antaa lapsensa itse valita? Kannattaa nopeaa kouluttautumista työllistävälle alalle?
Meillä molemmat vanhemmat duunareita, mutta ei olisi tullut kysymykseenkään lähteä amikseen. Lukioon oli pakko mennä, kun ihan hyvin pärjäsin koulussa, ja hyvä niin. Myöhemmin olisin varmasti katunut, jos olisin lähtenyt ammattikouluun.
Mut riippuu varmaan lapsesta. Jos nuori on huono koulussa eikä halua/kyvyt ei riitä lukioon, amiksessa joku ala kiinnostaa, niin miksi pakottaa. Silloin amis paras.
Jos taas nuori pärjää hyvin koulussa, mutta jokin amisala kiinnostaa, niin silloin ehdottomasti kaksoistutkinto tai lukio.Mitä jos on hyvä koulussa mutta ei halua lukioon? Eikö olisi jo aika luopua tästä harhasta,että amikseen menevät olisivat jotenkin vähä-älyisiä tai eivät kykenisi muuhun. Näin on ehkä ollut, ei ole enää. Monille amisaloille on vaikeampi päästä kuin lukioon eikä yliopistotutkinto ole enää mikään tae työllistymisestä tai kohtuullisesta elintasosta.
Niinpä. Sitä paitsi, kolmevuotinen ammatillinen perustutkintokin antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden kolmannelle asteelle, lukio ei ole ollut enää pitkään aikaan edellytys korkeakouluopiskelulle.
No kyllä se käytännössä vain on, ainakin yliopistoon. AMK:ssa voi ehkä pärjätäkin pelkällä amistaustalla, etenkin jos ala on sama.
Jaa. Itse olen opikellut parikin ammattia ja EI ole töitä. Välillä pääsee töihin muutamaksi kuukaudeski määräaikaiseksi. Loppujen lopuksi päädyin 30-vuotiaana siivoojaksi, siis ilman alan koulutusta. Siivoojan työ sopii minulle (yllättäen) erittäin hyvin.
Jos opiskelee esim. siivoojaksi, työllistyy 100% varmuudella alan töihin. Jos olisin itse tajunnut opiskella siivoojaksi heti peruskoulun jälkeen, olisin saannut heti töitä valmistumisen jälkeen, eikä olisi tarvinnut olla työttömänä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen vanhempi, joka on itsekin duunari ja duunariperheestä? Haluaa antaa lapsensa itse valita? Kannattaa nopeaa kouluttautumista työllistävälle alalle?
Meillä molemmat vanhemmat duunareita, mutta ei olisi tullut kysymykseenkään lähteä amikseen. Lukioon oli pakko mennä, kun ihan hyvin pärjäsin koulussa, ja hyvä niin. Myöhemmin olisin varmasti katunut, jos olisin lähtenyt ammattikouluun.
Mut riippuu varmaan lapsesta. Jos nuori on huono koulussa eikä halua/kyvyt ei riitä lukioon, amiksessa joku ala kiinnostaa, niin miksi pakottaa. Silloin amis paras.
Jos taas nuori pärjää hyvin koulussa, mutta jokin amisala kiinnostaa, niin silloin ehdottomasti kaksoistutkinto tai lukio.Mitä jos on hyvä koulussa mutta ei halua lukioon? Eikö olisi jo aika luopua tästä harhasta,että amikseen menevät olisivat jotenkin vähä-älyisiä tai eivät kykenisi muuhun. Näin on ehkä ollut, ei ole enää. Monille amisaloille on vaikeampi päästä kuin lukioon eikä yliopistotutkinto ole enää mikään tae työllistymisestä tai kohtuullisesta elintasosta.
Niinpä. Sitä paitsi, kolmevuotinen ammatillinen perustutkintokin antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden kolmannelle asteelle, lukio ei ole ollut enää pitkään aikaan edellytys korkeakouluopiskelulle.
No kyllä se käytännössä vain on, ainakin yliopistoon. AMK:ssa voi ehkä pärjätäkin pelkällä amistaustalla, etenkin jos ala on sama.
Ja harvalla edes on kiinnostus yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ilman matalapalkkatöitä,miltähän meno näyttäisi? Kaikki eivät halua stressiä vaativasta työstä.
Kuinkahan moni 16v teini tietää vielä mitä haluaa ja miten tämä maailma makaa?
Minä en toivoisi lapseni ehdoin tahdoin lähtevän ensimmäisenä valintanaan siivoojaksi tai tarjoilemaan matalapalkka-alalle, joka on raskasta ja jolla ei nykyään kunnolla edes elätä itseään.
Pakottaa ei voi, mutta toivon todella, että olisin onnistunut kylvämään lapseeni innostuksen kouluttautumiseen ja uteliaisuuden kokeilla mahdollisuuksiaan, pyrkiä eteen päin.
Kuten tässäkin ketjussa on useampaan otteeseen todettu, mikään 15-16-vuotiaana tehty valinta ei sulje ovia myöhemmässä elämässä, aina voi vaihtaa alaa tai kouluttautua lisää. Ovatko ihmiset jotenkin jämähtäneet entisiin aikoihin, kun tälläkin palstalla monet tuntuvat luulevan, että alaikäisenä tehty valinta määrittäisi koko tulevaisuuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen vanhempi, joka on itsekin duunari ja duunariperheestä? Haluaa antaa lapsensa itse valita? Kannattaa nopeaa kouluttautumista työllistävälle alalle?
Meillä molemmat vanhemmat duunareita, mutta ei olisi tullut kysymykseenkään lähteä amikseen. Lukioon oli pakko mennä, kun ihan hyvin pärjäsin koulussa, ja hyvä niin. Myöhemmin olisin varmasti katunut, jos olisin lähtenyt ammattikouluun.
Mut riippuu varmaan lapsesta. Jos nuori on huono koulussa eikä halua/kyvyt ei riitä lukioon, amiksessa joku ala kiinnostaa, niin miksi pakottaa. Silloin amis paras.
Jos taas nuori pärjää hyvin koulussa, mutta jokin amisala kiinnostaa, niin silloin ehdottomasti kaksoistutkinto tai lukio.Mitä jos on hyvä koulussa mutta ei halua lukioon? Eikö olisi jo aika luopua tästä harhasta,että amikseen menevät olisivat jotenkin vähä-älyisiä tai eivät kykenisi muuhun. Näin on ehkä ollut, ei ole enää. Monille amisaloille on vaikeampi päästä kuin lukioon eikä yliopistotutkinto ole enää mikään tae työllistymisestä tai kohtuullisesta elintasosta.
Niinpä. Sitä paitsi, kolmevuotinen ammatillinen perustutkintokin antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden kolmannelle asteelle, lukio ei ole ollut enää pitkään aikaan edellytys korkeakouluopiskelulle.
Muodollisen hakukelpoisuuden kyllä, mutta pääsykokeissa pärjääminen onkin sitten asia erikseen.
Amispohjalta voi olla hankalaa lähteä muodostamaan halutunlaista referaattia, esseevastausta, saati derivoimaan tai integroimaan. Lisäksi pelkällä amistutkinnolla ainoa mahdollisuutesi päästä sisään on pääsykoekiintiö. Lukiopohjalla arvosanat saattavat jeesata sisäänpääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sullakin naama venähtäisi jos kukaan ei siivoaisi pariin päivään työpaikallasi tai rappukäytävät jäisivät siivoamatta. Tai kukas tuo lattesi tai muodikkaan fuusioannoksesi pöytään ellei tarjoilija? Lyhyellä ammattitutkinnolla pääsee työelämään ja opintorahaa säästyy jos haluaa myöhemmin opiskella jotain muuta. Tai voihan perustaa vaikka oman yrityksen. Ei kaikista tarvitse väkisin leipoa akateemisia tai tunkea jälkikasvua ammattikorkeaan (jälkimmäinen suoraan sanottuna entinen keskiaste). t. maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Siis ensimmäisenä tutkintonaan? Ettei edes yritä jotain järkevämpää ensin. Voihan sitä opintojen ohessa tai kesäisin tehdä sit noita hommia ja kokeilla mitä se on. Aika moni ei kuitenkaan sitten haluakaan lopulta, kun näkee mitä se on.
En voi kuin ihmetellä niitä vanhempia, jotka antavat normaaliälyisen- ja taitoisen lapsensa lähteä kouluttautumaan johonkin hanttihomma-ammattiin. Kaksoistutkinto on aivan ok, se on eri asia. Ja kun tarkoituksena tehdä se ammattitutkinto, jotta voi sitten opiskellessaan tehdä esim. kesät töitä.
Tuttavani antoi 16-vuotiaan tyttönsä lähteä opiskelemaan tarjoilijaksi. Ei kaksoistutkintoa, pelkkä amis. Tyttöparka. Toisen tytär taas laitoshuoltajaksi. Vaikea on ymmärtää.
Mitä vikaa on olla tarjoilija tai laitoshuoltaja? Outo ajatusmaailma joillain!? Aika moni kuitenkin haluaa, että ravintolassa tarjoillaan ja yleiset paikat ovat siistinä!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
retro kirjoitti:
Siivojan työ on yksi rankimmista ja elimistöä kuluttavimmista töistä ja palkka on surkea, kiertäkää kaukaa.Jos erehdytte esim.kesätöihin jää merkintä viranomaisten rekistereihin ja arvatkaa pakotetaanko takaisin jos ei muuta ole.VÄLTTÄKÄÄ,VÄLTTÄKÄÄ JA KERTOKAA ETEENPÄIN.
Kiitos tästä tiedosta
Vierailija kirjoitti:
Siis ensimmäisenä tutkintonaan? Ettei edes yritä jotain järkevämpää ensin. Voihan sitä opintojen ohessa tai kesäisin tehdä sit noita hommia ja kokeilla mitä se on. Aika moni ei kuitenkaan sitten haluakaan lopulta, kun näkee mitä se on.
En voi kuin ihmetellä niitä vanhempia, jotka antavat normaaliälyisen- ja taitoisen lapsensa lähteä kouluttautumaan johonkin hanttihomma-ammattiin. Kaksoistutkinto on aivan ok, se on eri asia. Ja kun tarkoituksena tehdä se ammattitutkinto, jotta voi sitten opiskellessaan tehdä esim. kesät töitä.
Tuttavani antoi 16-vuotiaan tyttönsä lähteä opiskelemaan tarjoilijaksi. Ei kaksoistutkintoa, pelkkä amis. Tyttöparka. Toisen tytär taas laitoshuoltajaksi. Vaikea on ymmärtää.
Olen onnellinen että et ole minun äiti tai isä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ilman matalapalkkatöitä,miltähän meno näyttäisi? Kaikki eivät halua stressiä vaativasta työstä.
Kuinkahan moni 16v teini tietää vielä mitä haluaa ja miten tämä maailma makaa?
Minä en toivoisi lapseni ehdoin tahdoin lähtevän ensimmäisenä valintanaan siivoojaksi tai tarjoilemaan matalapalkka-alalle, joka on raskasta ja jolla ei nykyään kunnolla edes elätä itseään.
Pakottaa ei voi, mutta toivon todella, että olisin onnistunut kylvämään lapseeni innostuksen kouluttautumiseen ja uteliaisuuden kokeilla mahdollisuuksiaan, pyrkiä eteen päin.
Kuten tässäkin ketjussa on useampaan otteeseen todettu, mikään 15-16-vuotiaana tehty valinta ei sulje ovia myöhemmässä elämässä, aina voi vaihtaa alaa tai kouluttautua lisää. Ovatko ihmiset jotenkin jämähtäneet entisiin aikoihin, kun tälläkin palstalla monet tuntuvat luulevan, että alaikäisenä tehty valinta määrittäisi koko tulevaisuuden?
Ei suljekaan, mutta voi olla paljon työläämpää ja hankalampaa.
On huomattavasti työläämpää lähteä amistaustalla yliopistoon kuin yliopistotaustalla amikseen.
Sun asenne on kuvottava ja vanhoillinen.
Terv. yliopisto-opiskelija, jonka mielestä kaikki on ihan yhtä arvokkaita, riippumatta ammatista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla aika fiksu valinta. Älytyöthän meiltä häviävät, koska Aasian maissa on miljoonia kertoja älykkäämpiä ja parempi koulutus kuin meillä. Jäljelle jää palvelut, joista siivous voi olla hyvinkin järkevä valinta.
Opiskelusta saa niin paljon muutakin kuin vain rahaa ja työn; henkistä pääomaa, näkemystä, sivistystä, kokemuksia, kasvamista, ajattelutapa, syy-seurasussuhteuden ymmärtäminen, opiskelijavaihto vieraassa kulttuurissa, kielitaito, you name it. Nämä ovat arvokkaita asioita nyky-yhteiskunnassa, ja näiden avulla pidetään sivistysvaltio kasassa.
Oma tyttäreni haluaisi ammattikouluun, mutta lukioonkin voisi mennä. Yritän saada hänet lukion tai kaksoistutkinnon, ja korkeakoulutuksen kannalle. Jos se ei avaa ovia työelämään, tai opintojen jälkeenkin haluaa edelleen duunaritöihin, niin se on ok. Mutta noin nuoren toivoisin vielä tutkivan maailmaa ja kaikkia mahdollisuuksia. Itse menin aikoinani suoraan ammattikouluun.
Työelämästä saa monin kertaisesti henkistä pääomaa, näkemystä, sivistystä, kokemuksia, kasvamista, ajattelutapa, syy-seurasussuhteuden ymmärtäminen, työkaverit/asiakkaat vieraassa kulttuurissa, kielitaito, you name it. Näitä en juurikaan ole opiskellessa saanut, mutta jokaisesta työstäni olen saanut paljon henkistä pääomaa ja näkemystä. Niin huonoista kuin hyvistä työpaikoista.
35 lisään vielä, että vasta työelämän aloituksen jälkeen myös hahmottuu paremmin mitkä työt itselle todella sopivat, ja mitkä ei.
Nuorena kannattaa sivistää itseään mahd. paljon. Lukiossa hankitun kaltaista laajaa yleissivistystä ei oikeasti saa mistään muualta. Yliopistossa opiskellaan vaan omaa alaa ja mahdollisesti sivuaineita, mutta laaja yleissivistys hankitaan lukiossa.
Käytännön taitoja on sitten kiva opiskella myöhemmin, jos kiinnostusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ilman matalapalkkatöitä,miltähän meno näyttäisi? Kaikki eivät halua stressiä vaativasta työstä.
Kuinkahan moni 16v teini tietää vielä mitä haluaa ja miten tämä maailma makaa?
Minä en toivoisi lapseni ehdoin tahdoin lähtevän ensimmäisenä valintanaan siivoojaksi tai tarjoilemaan matalapalkka-alalle, joka on raskasta ja jolla ei nykyään kunnolla edes elätä itseään.
Pakottaa ei voi, mutta toivon todella, että olisin onnistunut kylvämään lapseeni innostuksen kouluttautumiseen ja uteliaisuuden kokeilla mahdollisuuksiaan, pyrkiä eteen päin.
Kuten tässäkin ketjussa on useampaan otteeseen todettu, mikään 15-16-vuotiaana tehty valinta ei sulje ovia myöhemmässä elämässä, aina voi vaihtaa alaa tai kouluttautua lisää. Ovatko ihmiset jotenkin jämähtäneet entisiin aikoihin, kun tälläkin palstalla monet tuntuvat luulevan, että alaikäisenä tehty valinta määrittäisi koko tulevaisuuden?
Ei suljekaan, mutta voi olla paljon työläämpää ja hankalampaa.
On huomattavasti työläämpää lähteä amistaustalla yliopistoon kuin yliopistotaustalla amikseen.
En ymmärrä tätäkään, että monet kirjoittavat hieman siihen sävyyn, että yliopisto olisi ainoa jatko-opiskelumahdollisuus ja jopa pakotetaan jatkamaan lukion jälkeen nimenomaan sinne. Mihin unohtui AMK (joka on myös lain mukaan korkeakoulu)?
Vierailija kirjoitti:
Sun asenne on kuvottava ja vanhoillinen.
Terv. yliopisto-opiskelija, jonka mielestä kaikki on ihan yhtä arvokkaita, riippumatta ammatista
Täyttä hevonpaskaa ja hurskastelua. Kaikki työ ei ole yhtä arvokasta. Tämä on fakta. Jos olisi, niin niistä maksettaisiin sama palkka.
Miksi tyytyä tekemään ikävää näköalatonta fyysistä työtä koko ikänsä, kun yhteiskuntamme mahdollistaa jokaiselle tässä maassa mahdollisuuden kurottaa tähtiin? Huono vanhempi sellainen, joka ei kannusta korkeammalle tai vaadi jälkikasvultaan enempää.
t. Toinen yliopisto-opiskelija.
Jatko-opintoiässä olevalla lapsella tulee olla vapaus tehdä omat valintansa! Omat koulutussuunnitelmani törkein sanankääntein lytättiin isäni taholta mutta eipä estänyt minua kulkemasta sunnittelemiani polkuja, pikemminkin ehkä yllytti. Mutta vielä 15 vuotta myöhemmin inhottaa muistella hänen tyyliään esittää mielipiteensä - juurikin tuollainen asenne, että lapsi on joku vanhempiensa jatke.
Ja mainittakoon, että myöhemmin kuitenkin lähdin akateemiselle uralle. Ihan omasta tahdostani siinä elämänvaiheessa.