Lue keskustelun säännöt.
Jos sinua osoitettaisiin aseella, antaisitko henkesi tuntemattoman sijaan?
11.01.2018 |
Jos sinua osoitettaisiin aseella ja vaihtoehtoina olisi joko 1) pyytää ampua sinut ja päästää täysin tuntematon henkilö x hengissä pois tilanteesta tai sitten 2) pelastaa itsesi, jolloin tuntematon henkilö ammuttaisiin hengiltä, kumman valitsisit? Pelastaisitko tuntemattoman vai oman henkesi?
Kysyn tätä siksi, koska itse valitsisin tulla ammutuksi toisen puolesta. En näe itseäni tärkeämpänä kuin toista henkilöä. Onko tämä normaali ajattelutapa vai olenko kenties jollain tavalla ongelmallinen ja en arvosta itseäni...
Kommentit (26)
Turvallisuusnäkökohdat kirjoitti:
Yleensä ne aseella uhkailijat vain eivät mitään noin monimutkaisia ja kinkkisiä teoreettis-filosofisia kysymyksen-, tai ongelman asetteluja toiminnassaan harrasta eivätkä luo.
En todellakaan osaa sanoa miten käyttäytyisin, jos joku mielenvikainen, jossain metroasemalla esimerkiksi, uhkaisi minua aseella.
Ei ole onneksi tarvinnut joutua sellaiseen tilanteeseen ja toivottavasti en koskaan joudukaan.
Onneksi Suomessa nykyään on sentään niinkin tiukka aselaki, kuin on.
Pistoolit ovat Suomessa erittäin vaikean lupamenettelyn takana, eikä mitään aseosastojakaan ole enää tavarataloissa 1970-luvun tapaan.
Kiväärin tai haulikon kanssa yleisellä paikalla heiluvaa häirikköä lähtisi kyllä heti nähdessäni karkuun ja niin lujaa kuin jaloistani vauhtia vain irti saisin .
Yrittäisin vielä mutkitella ja ehkä tarpeen vaatiessa kieritelläkin välillä mahdollisimman paljon niin kauan kun olisin sen ampuma-aseen haltijan näköetäisyydellä .
Esim. johonkin betonisen tukirakenteen tai seinätolpan taakse olisi hyvä ensisijaisesti yrittää päästä ja sitten sopivalla hetkellä eteenpäin, eli entistä kauemmas ampujasta.
Mitä kirkkaampiin väreihin muuten sattuu olemaan sonnustautunut, sitä helpompi ja näkyvämpi maalitaulu tietystikin on.
Meinaatko että rikollisia kiinnostaa aselupien vaikea saanti kun mutkan voi hakea Vermon parkkikselta parilla sadalla ihan koska vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä varas ajattelee asian tuohon pisteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuusnäkökohdat kirjoitti:
Yleensä ne aseella uhkailijat vain eivät mitään noin monimutkaisia ja kinkkisiä teoreettis-filosofisia kysymyksen-, tai ongelman asetteluja toiminnassaan harrasta eivätkä luo.
En todellakaan osaa sanoa miten käyttäytyisin, jos joku mielenvikainen, jossain metroasemalla esimerkiksi, uhkaisi minua aseella.
Ei ole onneksi tarvinnut joutua sellaiseen tilanteeseen ja toivottavasti en koskaan joudukaan.
Onneksi Suomessa nykyään on sentään niinkin tiukka aselaki, kuin on.
Pistoolit ovat Suomessa erittäin vaikean lupamenettelyn takana, eikä mitään aseosastojakaan ole enää tavarataloissa 1970-luvun tapaan.
Kiväärin tai haulikon kanssa yleisellä paikalla heiluvaa häirikköä lähtisi kyllä heti nähdessäni karkuun ja niin lujaa kuin jaloistani vauhtia vain irti saisin .
Yrittäisin vielä mutkitella ja ehkä tarpeen vaatiessa kieritelläkin välillä mahdollisimman paljon niin kauan kun olisin sen ampuma-aseen haltijan näköetäisyydellä .
Esim. johonkin betonisen tukirakenteen tai seinätolpan taakse olisi hyvä ensisijaisesti yrittää päästä ja sitten sopivalla hetkellä eteenpäin, eli entistä kauemmas ampujasta.
Mitä kirkkaampiin väreihin muuten sattuu olemaan sonnustautunut, sitä helpompi ja näkyvämpi maalitaulu tietystikin on.
Meinaatko että rikollisia kiinnostaa aselupien vaikea saanti kun mutkan voi hakea Vermon parkkikselta parilla sadalla ihan koska vaan?
Laittoman aseen osto on jo sinänsä rikos ja niiden myyminen tietenkin rikollista toimintaa.
Ryhtyisikö joku siihen vain voidakseen heilua sen kanssa jonkun aikaa ohikulkijoita ja matkustajia metron käytävässä uhkaillen ?
Karhukopla ilmestyisi paikalle jo ensimmäisestä soitosta ja joku väkijoukosta sen kuitenkin tuollaisessa tapauksessa tekisi.
Ei sitä kukaan pysty oikeasti arvioimaan miten toimii tiukassa paikassa jos ei ole ollut. Mutta vaikea nähdä miten syöksyisin pelastamaan jonkun tuntemattoman tyypin.
Haluaisin itse elää mieluummin, mutta käytännössä kysymykseen vastaaminen olisi vaikeaa, koska ajattelisin sen olevan jonkinlainen testi. Mitä jos minut tapetaan itsekkyydestä rangaistukseksi ja toisen elämän pelastaessani henkeni säästetäänkin? Tuollainen kysymys tappajalta olisi niin outo, että alkaisin pohtia, mihin hän todella pyrkisi.
Jos nyt kuitenkaan ei monimutkaisia mietitä ja voidaan olettaa, että tappaja noudattaa tahtoani, niin sanoisin tappajalle, että haluan pelastaa itseni.
Tuohon arvon tunteeseen liittyen: pidän itseäni "rationaalisesti ajatellen" arvottomana ja hyödyttömänä ja myös tunnetasolla häpeän itseäni, koska olen MUIHIN verrattuna ja MUIDEN kannalta huono, mutta se ei kuitenkaan poista itsekkyyttä mihinkään. En siis näe omalta kannaltani mitään syytä kuolla jonkun vieraan puolesta, tai välttämättä kenenkään puolesta, vaikka tietäisin "ansaitsevani" kuolla toista enemmän. Jos tuo sama kysymys esitettäisiin minun sijastani sille toiselle uhriehdokkaalle, toki toivoisin mielessäni, että hän pelastaisi minut, mutta en kuitenkaan ikinä voisi vaatia sitä enkä suuttuisi hänen valitessaan minun silmissäni juuri sen järkevän vaihtoehdon eli itsensä pelastamisen.
Mä ajattelen (omasta mielestäni jalosti), että jos vastaava tilanne tulisi eteen läheisteni kanssa haluaisin ehdottomasti heidän elävän. Sitten toisekseen en lainkaan ymmärrä miksi pyytäisin päästämään tuntemattoman elävänä menemään koska hän ei ole sen vähempiarvoinen kuin minäkään = olemme yhtä arvokkaita, ja molemmilla on yhtäläinen oikeus elää, ei mitään syytä kuolla hänen puolestaan.
Mutta ihan loogisesti ajateltuna, jos joku kokee välttämätöntä pakkoa ampua henkilön ja hänellä on edessään 2 tuntematonta, niin eiköhän hän ammu molemmat. Muuten teolle jäisi silminnäkijä, ja 2 murhattua ihmistä ei varmaan paina omantunnon päälle juuri sen enempää kuin se ensimmäinenkään. So boom, you're (both) dead.