Miksi lapset nykyään oppivat opettamatta lukemaan jo huomattavasti ennen koulun alkua?

Minä opin nelivuotiaana, halusin lukea Aku Ankkoja koska vanhempani eivät viitsineet niitä (tai muutakaan) minulle lukea.

Omistani toinen oppi vasta koulussa, aloitti 6-vuotiaana, toinen oppi 7-vuotiaana keväällä ennen koulun alkua.

Itse en halunnut erityisesti opettaa, koska uskoin siihen että on hyvä että opetellaan sitten kun itse haluaa tai on sitten koulussakin tekemistä eikä tylsisty (kuten itsellä vähän oli), meillä on luettu ja kuunneltu satuja silti.

Minä olen luuseri mt-tapaus ja myöhemmin oppinut lapseni on lähes kympin oppilas.

Tabletit...

Minäkin olen oppinut 4-vuotiaana lukemaan itsekseni Aku Ankoista, ja vaikka koulussa menestyinkin, en ole työelämässä erityisemmin edennyt.

Me nykyiset keski-ikäiset olimme lapsuudessamme melko lailla heitteillä verrattuna nykyajan lapsiin. Osa hillui kylillä "opettelemassa sosiaalisia taitoja", kuten nykyään sanotaan, osa istui kotona Akkarien ääressä.

Nykyään varhaiskasvatus pitää huolta siitä, että kaikki oppivat ainakin vähän sekä kirjaimia että kaveritaitoja.

Meillä 3v halusi alkaa opettelemaan kirjaimia kun kuuli että isompi serkku tekee sitä koulussa. Osaa nyt kirjoittaa nimensä ja koirien nimet :)

Luulen että tuo lukeminen tulee siitä kun puhelimen/tabletin käytössä sitä oppii huomaamatta. Samasta syystä 3v osaa värit ja pari laulua englanniksi.

On sitä ennenkin opittu lukemaan 4-6-vuotiaana. Aloitin koulun -87 ja aika moni osasi lukea ja kirjoittaa, kun koulu alkoi. Varmaankin toi puolet mikä tilastonakin mainittiin tässä ketjussa. Olin kaupunkikoulussa, jossa kolme täyttä rinnakkaisluokkaa (n. 90 lasta). Osaaminen ei ollut ongelma opettajille lapsen näkökulmasta, vaikka jotain varoittelua taisi vanhemmille olla, kun mutsi siitä myöhemmin kertoi.

Itselläni oli vaikea oppia lukemaan, mutta minun molemmat lapset oppivat ihan itse. Toinen oli 4 vuotias ja luki todella hyvin, nuorimmainen oppi kirjoittamaan ensimmäiseksi 4 vuotiaana, sitten vasta alkoi lukemaan.... En ymmärrä tätä, eli hän piirsi ja kirjoitti selostukset siihen viereen, mutta ei sitten pystynyt lukea niitä. Mutta ne oli ihan oikein kirjoitettu.... Meni vähän aikaa, ja sitten yhtäkkiä osasi lukea. Olen monta kertaa kysynyt, kuinka opitte lukemaan? Molemmat vaan vastaa, yhtenä päivänä sain selvää tekstistä. Nuorempi kertoi, että hän jotenkin osasi kirjaimia ja sanoi sanan, esimerkiksi pallo, hään piirsi pallon ja sanoi sanan monta kertaa ja osasi siten kirjoittaa sanan pallo.

Minulle se lukemaan oppimisprosessi oli ihan sama kuin myöhemmin opin kieliä. Yksi kaunis päivä vain tajuan tajuavani. Just ole katsellut Silta-sarjaa ja nyt vaan ymmärrän mitä ne sanoo. Aikani opiskellut ja opetellut ja kuunnellut tanskaa ja nyt se sitten avqutui.

Menin kouluun -79 eikä luokaltani kukaan osannut lukea koulun alussa. Muistan, kun opin, aapisen m-kirjaimen kohdalla. Olin luokkani kolmas. Omista lapsistani 2 on oppinut lukemaan 4-vuotiaana ja yksi 6-vuotiaana. Kuopuksen (pienessä) eskariryhmässä kaikki osasivat lukea ennenkuin eskari päättyi.

Nykyään tunnetaan lapsen kehittymistä paremmin ja lasta osataan tukea herkkyyskausissa. Lukemisen oppiminen on sellainen, että helpompaa herkkyyskautena.

Ei kukaan opi lukemaan itsekseen opettamatta. Eivät ne kiemurat merkitse lapselle yhtään sen enempää kuin teille jotkut arabian kielen kirjaimet, vaikka kuinka niitä tuijottaisitte. Joku aina niitä lapsia opettaa, oli se sitten äiti tai isosisko tai lastenohjelma.

Minä opin lukemaan viisivuotiaana, kun isosisko halusi leikkiä koulua. Hän oppi lukemaan vasta koulussa. Kun sitten itse aloitin koulun (80-luvun alussa), oli luokallani kaksi lasta, jotka jo osasivat lukea.

Oma lapseni on nyt neljä. En ole pitänyt mitään kiirettä asian kanssa. Olemme kyllä opetelleet kirjaimia vähän siihen malliin, että lapsi tietää, minkä näköisillä kirjaimilla perheenjäsenten nimet alkavat.

Vierailija kirjoitti:

Eskari on naurettava, siellähän opitaan vain jotain sanojen alkukirjaimia, ja sekin on vaikeinta, mitä siellä opetetaan. Kyllä normaali lapsi oppii joskus neljä- tai viisivuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan. Suomen koulujärjestelmä on outo, että kouluun mennään vasta seitsemänvuotiaana.

Muissa maissa ne ensimmäiset "kouluvuodet" vastaavat meidän päivähoitomme ja eskarimme sisältöjä.

Kun esikoiseni oli täyttämässä 5v, vinkkasi kaveri mulle Ekapelistä. Lapsi innostui siitä heti, oppi tunnistamaan tavuja, ääntämisiä ja sanoja. Parissa viikossa oli edennyt siitä, että tunnistaa kirjaimet siihen, että osaa lukea. En tuputtanut, vaan tuo vastaa hänen mielenkiinnon kohteisiin. Sama lapsi on jo vauvasta asti jaksanut viihtyä tuntikausia nimenomaan kirjojen parissa. Edelleen tuon 7-vuotiaan mielipuuhaa on kaikenlainen lukeminen ja kirjoittaminen.  Menee kouluun ensi syksynä.

Itse opin lukemaan viisivuotiaana (aloitin koulun 1989). Isoisäni osti jostain Aapiskukko-kirjan ja sitä harjoiteltiin, kun olin heillä paljon hoidossa silloin 5v iässä. Ekalle mennessä luin, kirjoitin ja laskin yhteen- ja vähennyslaskuja sekä osasin kertotaulut kolmen kertotauluun asti.

Ei se ole mikään nykyajan ilmiö. Aina on osa lapsista oppinut itsekseen lukemaan jo ennen kouluikää. Itsekin opin neljävuotiaana, ja tästä on aikaa yli 50 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan opi lukemaan itsekseen opettamatta. Eivät ne kiemurat merkitse lapselle yhtään sen enempää kuin teille jotkut arabian kielen kirjaimet, vaikka kuinka niitä tuijottaisitte. Joku aina niitä lapsia opettaa, oli se sitten äiti tai isosisko tai lastenohjelma.

Minä opin lukemaan viisivuotiaana, kun isosisko halusi leikkiä koulua. Hän oppi lukemaan vasta koulussa. Kun sitten itse aloitin koulun (80-luvun alussa), oli luokallani kaksi lasta, jotka jo osasivat lukea.

Oma lapseni on nyt neljä. En ole pitänyt mitään kiirettä asian kanssa. Olemme kyllä opetelleet kirjaimia vähän siihen malliin, että lapsi tietää, minkä näköisillä kirjaimilla perheenjäsenten nimet alkavat.

Kirjaimet toki täytyy opettaa, mutta äännejärjestelmän voi hoksata aivan itse ja tämä ei ole mitenkään tavatonta. 

Kun lapselle luetaan kuvakirjoja tai katsellaan tietsikalta vastaavia juttuja, rupeaa hän yhdistämään kirjoitusasun ja äänteet aivan itse. 

Omani näin ja monet tuttavapiirissaä. Ei ole harvinaista. Paljon lukemisen kanssa tekemisissä oleva normaaliälyinen lapsi oppiin näin yleensä ennen kouluikään, varhimmat jo neljän vanhoina. 

Mun lapset saivat varhaiskasvatusta vain kotona ja seurakunnan kerhossa, mutta lukemaan he oppivat 3 - 4-vuotiaana. Eivät he itsestään oppineet, vaan kun heille syntyi kiinnostus kirjaimia kohtaan, opetin ne heille ja samalla opetin, miten kirjaimia yhdistelemällä muodostuu tavuja ja sanoja. Äänteet opetin tietysti myös. Vanhimmat lapset ovat aikuisia, vanhin jo 30-vuotias, mutta nuorin on vielä peruskoulussa. Vanhimmalla lapsella ei ollut vielä nettikään käytössä silloin kun oppi lukemaan, mutta pelejä hän pelaili innokkaana pienestä pitäen. Lapset siis tosiaan lukivat noin aikaisin. Olen kuullut monen sanovan, että lapsi osaa lukea, mutta todellisuudessa on usein kyse vain joittenkin sanojen tunnistamisesta. Paljon on kyllä ihan lukeviakin lapsia ja oli jo tuolloin, kun esikoiseni aloitti koulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan opi lukemaan itsekseen opettamatta. Eivät ne kiemurat merkitse lapselle yhtään sen enempää kuin teille jotkut arabian kielen kirjaimet, vaikka kuinka niitä tuijottaisitte. Joku aina niitä lapsia opettaa, oli se sitten äiti tai isosisko tai lastenohjelma.

Minä opin lukemaan viisivuotiaana, kun isosisko halusi leikkiä koulua. Hän oppi lukemaan vasta koulussa. Kun sitten itse aloitin koulun (80-luvun alussa), oli luokallani kaksi lasta, jotka jo osasivat lukea.

Oma lapseni on nyt neljä. En ole pitänyt mitään kiirettä asian kanssa. Olemme kyllä opetelleet kirjaimia vähän siihen malliin, että lapsi tietää, minkä näköisillä kirjaimilla perheenjäsenten nimet alkavat.

Kirjaimet toki täytyy opettaa, mutta äännejärjestelmän voi hoksata aivan itse ja tämä ei ole mitenkään tavatonta. 

Kun lapselle luetaan kuvakirjoja tai katsellaan tietsikalta vastaavia juttuja, rupeaa hän yhdistämään kirjoitusasun ja äänteet aivan itse. 

Niin, eli häntä on opetettu. Ei opettaminen tarkoita aina opettajaa ja liitutaulua.

Kumpikin lapsista oppinut lukemaan 4-vuotiaana. Luettu iltasatuja ja meillä lukee Akua aikuisetkin. Ei sen kummemmin opetettu.

Jostain syystä on kuitenkin uutisoitu, että lasten ja nuorten kyky tuottaa tekstiä on heikentynyt. Jos ne ovat niin paljon älykkäämpiä kuin ennen, niin mistähän tuo voisi johtua?

Minä opin lukemaan vasta koulussa ja työn kautta. En vain jotenkin tajunnut, että kirjain vastaa äännettä ja ne laitetaan peräkkäin, vasemmalta oikealle. Kuopuksellani sama. Esikoinen halusi opetella aakkoset 2-vuotiaana ja oppi lukemaan reilusti ennen kouluikää. Edelleen esikoisen (nyt yläkoulussa) luetun ymmärtäminen, sanavarasto ym. ovat hyvät. Silti häntä ei pätkääkään kiinnosta lukeminen ellei ole tosi kiinnostava yksittäinen juttu. Kuopus (neljännellä luokalla) lukee monisatasivuisia kirjoja ja minulla oli yliopistossa pääaineena suomen kieli ja sivuaineena kirjallisuus. Huvikseni olen opiskellut kirjoittamista avoimessa yliopistossa ja rakastan lukemista. En tiedä, mitä syvempää merkitystä sillä on, minkä ikäisenä oppii lukemaan. Ei sillä ainakaan tulevaisuuden kiinnostuksenkohteiden kanssa ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Minun kouluaikoinani luokalla saattoi olla yksi, joka osasi lukea ennen koulun alkamista. Nyt opitaan tyyliin nelivuotiaana itsestään. Äidit huolissaan, jos kouluunmenijä ei osaa lukea edes jne.

Vai onko näin vain av:lla? Osaako suurin osa lapsista oikeasti lukea kouluan alkaessa?

Milloin olet koulusi käynyt?!

Aloitin koulun 1977. Luokallani oli yksi, joka ei osannut vielä lukea, muistan, koska oli niin erikoista.

Syy meidän penskojen lukutaitoon oli varmaankin tekemisen vähyys? Mustavalkotelkkari, 2 kanavaa, joissa ohjelmaa vain iltaisin. Lapsille tasan pikkukakkonen. Lankapuhelin ja kasettisoitin. Vahingossakin opittiin lukemaan, kuvakirjoja, satukirjoja, Tarzania, Aku Ankkaa...😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan opi lukemaan itsekseen opettamatta. Eivät ne kiemurat merkitse lapselle yhtään sen enempää kuin teille jotkut arabian kielen kirjaimet, vaikka kuinka niitä tuijottaisitte. Joku aina niitä lapsia opettaa, oli se sitten äiti tai isosisko tai lastenohjelma.

Minä opin lukemaan viisivuotiaana, kun isosisko halusi leikkiä koulua. Hän oppi lukemaan vasta koulussa. Kun sitten itse aloitin koulun (80-luvun alussa), oli luokallani kaksi lasta, jotka jo osasivat lukea.

Oma lapseni on nyt neljä. En ole pitänyt mitään kiirettä asian kanssa. Olemme kyllä opetelleet kirjaimia vähän siihen malliin, että lapsi tietää, minkä näköisillä kirjaimilla perheenjäsenten nimet alkavat.

Kirjaimet toki täytyy opettaa, mutta äännejärjestelmän voi hoksata aivan itse ja tämä ei ole mitenkään tavatonta. 

Kun lapselle luetaan kuvakirjoja tai katsellaan tietsikalta vastaavia juttuja, rupeaa hän yhdistämään kirjoitusasun ja äänteet aivan itse. 

Niin, eli häntä on opetettu. Ei opettaminen tarkoita aina opettajaa ja liitutaulua.

No minä en tiedä voisiko varsinaisesti opettamiseksi kutsua sitä jos lapsi tivaa vanhemmiltaan jotain kirjainta tai sanaa, ja vaikkapa kerran viikossa saa vastauksen, tai joka toinen viikko, ja seuraavan kerran saa yhteen asiaan vastauksen joltain muulta, ja muuten ei viitsi kukaan opettaa. Ja silti lapsi jaksaa tehdä töitä asian kanssa ja oppii nelivuotiaana ne akkarinsa lukemaan.