Tuo " odotus" -ososto on kyllä tosiaan omaa luokkaansa:)

Alavatsakivut yms. on usein pahimmillaan ihan alussa, jopa jo silloin kun ei vielä edes tiedä olevansa raskaana.



Ja ihan alussa monella tulee painontunnetta ja turvotusta alavatsalle. Ei niillä tietenkään ole mitään vauvamahaa vielä silloin, mutta ihan hyvin voi omat farkut kiristää. Ja oli turvotusta tai mitä vaan raskaudestahan se johtuu.



Antaa niiden nauttoi raskaudesta ja olla kuinka pöhköjä vaan tuntemuksineen..



Ilmeisesti ap:llä ei ole lapsia..

olen myös itse ollut aikoinaan varmaan todella rasittava odottaja. Välillä vaan menee hermot, kun jokaiselle täytyy jollain aasinsillalla selittää jotain raskaudestaan. Olen yrittänyt vaan miettiä, että hienoa et on noin innoissaan raskaudestaan. Mutta tällä hetkellä ei vain ole maailman helpoin työkaveri.

ei saanut nostaa enää mitään raskasta, ei voinut suurinpiirtein kävellä minnekään jne.. ei voinut syödä mitään, paitsi tietenkään yksi sipsipussi ja litra jäätelöä tai mcdonaldsin ateria tekivät vauvalle vain hyvää.. ei kuulu tähän ketjuun mutta vaikka on ystäväni, joskus ärsyttää.. kaikki on muuttunut niin vaikeaksi, " en voi tehdä sitä en voi tehdä tätä.." haloo! olet raskaana, et kuolemansairas!! olen muutaman kerran sanonut että kävin pari viikkoa ennen laskettua aikaa mm pyörällä kaupassa, painava reppu ja kauppakassit eikä ollut mitään hätää.. asenne taitaa olla hiukan väärä..

Tottakai jokainen saa nauttia omista oloistaan mutta juuri tuo edellisen kirjoittajan kuvailema ihmistyyppi joka ei voi lakata vellomasta omassa tilassaan on aika itsekeskeinen ja kanssaihmistä usein melko sietämätön.

t. 5 keskenmenoa ja lopulta hedelmöityshoidoilla 1 lapsen saanut joka oli todella varovainen koko onnistuneen raskauden.



Sitä voi oikeasti jos on esim. keskenmenoja monta takana tulla aika varovaiseksi..

ole itse se maailman napa.

kaikilla ei käy näin hyvä tuuri!!

Olin koko ajan hymy huulilla ja ärsytin varmaan joitakin. Älä ainakaan pilaa työkaverisi ihaninta aikaa.



Toista lasta odottaessa en sitten meinannut muistaa koko odotusta.

vauva jne. Hienoa, että on raskaana, mutta ei ole meille muille työyhteisön jäsenille se ainoa asia maaailmassa.

Antaa heidän siellä jutella mistä tykkäävät jne.. Tää alotus on niin tyypillinen av palstan juttu, hohhoh.. ja vaikkei itsellä ole mitään oireita koko raskausaikana, niin 90 %:lla odottajista niitä on..jep,jep..

Menis varmaan hermot niitä juttuja lukiessa.



Ekassa raskaudessa olin ihan normaali ihminen. Tein kaikkea mitä ennen raskautta, söin mitä halusin yms. En ikinä koskaan valittanut mistään olotilasta kellekkään muulle. Mitä nyt välillä vihloi alaselkää ja jouduin sanomaan auts. Mutta ei sen enempää!!!



Mua huvittaa nuo odottajat joilla on kaikki viat ja ongelmat!!! HUOH

Kun oli juuri tehnyt positiivisen testin, alkoi mesota siitä kuinka väsyttää ihan hirveästi (joo joo, tiedän että väsymys on OIKEAKIN raskausoire) ja makasi vaan päivät pitkät sohvalla. Itki ihan typerille elokuville ja sarjoille ja räyhäsi miehelleen. Kaikkeen vastaus oli " mutta mähän olen RASKAANA..."



Miehensä sitten menetti hermonsa ja sanoi kerran oikein kyynisellä äänensävyllä, että AINAHAN sinä olet rakastanut sohvalla makoilua, ollut ylitunteellinen ja räyhännyt pikkuasioista. Että älä yritä olla niiiiin raskaana kun tässä on vielä yhdeksän kuukautta aikaa vatvoa asiaa.

Raskaus ei ole lupa käyttäytyä ääliömäisesti vaikka olisi oikeastikin jotain vaivaa.

Luulin et oli jotain oksennustautia, mut sit huomasin olevani raskaana, joten oliskohan tuo johtunut siitä!? Muuten ei KOKO raskausaikana ollu mitään ongelmia ja vaivoja, vähän ehkä närästystä enemmän ku yleensä. Mahakaan ei mua haitannu, koska eihän se yhdessä yössä tullu, kai siihen " kasvoi" mukana. Se on niin yksilöllistä varmaan. Ja alun alkaen mun " perus" kunto oli nolla.. en oo harrastanut mitään liikuntaa yms sitten lapsuusvuosien, joten ei se siitäkään voi olla kiinni!

Minulle ei ole mitään vaivoja, käyn töissä enkä ole kertonut vielä raskaudestani siellä (rv20), urheilen ja syön normaalisti (paitsi alkoholi ja maksa pannassa) ja suurimman osan aikaa puhun miehenikin kanssa muista asioista kuin raskaudestani.



Minä uskon, että sitä hössötystä riitää sitten ihan tarpeeksi kun lapsi syntyy. Noiden odotuspinoilijoiden kanssa tunnen olevani ihan eri aaltopituudella.

ovat myös yksilöllisiä, että miksi olette noin pässejä?? Joilalkin ihan oikeasti on mahdoton väsy, mahdoton pahoinvointi jne! Itselläni takana kaksi raskautta, ensimmäinen meni lähes loppuunasti hyvin, ilman kummempaa. Toinen oli jo rankempi. Ja nyt kolmatta odottaessani alan ymmärtää niitä pahoivoivia äitejä. Sillä tämä jatkuva 24h:n krapulainen olo ei ole mitenkään mieltä ylentävää. Väsyttää ihan pirusti, mutta eipä sitä lepoa saa. Ja alussa vasta mennään. Odotan että loppuisi. Että toivon jokaiselle joka aliarvio toisen oireet kokemaan jotain tuplasti kovempaa. Ja vatsakivut, kyllä- niitä on yleensä juuri alkuraskaudessa. Ja selkä. Ja ja ja. Mulle sanottiin tokan aikana kun käteni oli jatkuvasti kipeänä, eikä syytä löydetty, että se on tuo raskaus. Ja se loppui kun lapsi syntyi. Että eläkää omaa elämäänne, elkää toisten.

Itselläni on ollut kaksi erittäin vaikeaa raskautta joista molemmista enemmän olin sairaslomalla kuin töissä. Verenvuotoja, keskenmenon vaara, selkäsäryt, krampit, iskias noin esimerkiksi. Raskausajat on rehellisesti sanoen olleet elämäni karmeimpia aikoja. Palkinnoksi siitä sitten olen saanut erittäin helpot synnytykset ja kiltit hyvin nukkuvat vauvat!

Mutta kyllä pinna paloi pari kertaa kun joku selitti olleensa raskaana elämänsä kunnossa ja oletti että tottakai kaikki muutkin on. Ihmiset on yksilöitä.

Kaksi raskautta meni todellakin oireettomina,kolmas olikin kaikkea muuta kun ihanaa..Sairastuin " oksennustautiin" josta ei tullut loppua.

Mikään ruoka,saati juoma ei pysynyt sisällä->tiputukseen kolmesti.

Pari kuukautta meni totaalisesti ohi kun makasin vihanneksena sängyn pohjalla tai wc:n lattialla. Minusta kiva vain jos jollain riittää voimia kirjoitella tuolla odotus-palstalla,itsestäni siihen ei ollut.