Lue keskustelun säännöt.
Miksi et kuulu kirkkoon?
Kommentit (221)
Olen tapakristillisestä kodista rippikoulut aikoinaan käynyt. Heti täysi-ikäistyttyäni erosin kirkosta, koska uskoa mihinkään tuonpuoleisiin ei ollut sinapinsiemenen vertaa. Eikä pitkän elämäni aikana ole ilmaantunut mitään tarvetta ruveta uskomaan mihinkään jumalolentoihin. (Vaimo on kuulunut aina kirkkoon ja lapset on siten tietysti kastettu - tosin heti aikuistuttuaan he ovat eronneet kirkkokunnasta.)
Minusta kaikki uskonnot kuuluvat historian romukoppaan - sinne, missä nyt päällimmäisinä ovat natsismi ja reaalisosialismi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnehtisin kyllä itseäni uskovaiseksi, mutten jaa minkään valtakirkon jumalia tai arvoja. En myöskään käy kirkossa tai käytä seurakunnan palveluita, joten en koe kirkollisveron maksamista velvollisuutenani.
En kaipaa uskontoon sitä yhteisöpuolta tai arvojeni ja uskoni jakamista jonkun kanssa. Väittelyä siitä vaan syntyy ja turhaan, jos jotakin julkisesti osoittaa olevansa tai uskovansa.
Vierailija kirjoitti:
Samasta syystä kun en heitä rahojani roskakoriin. Toisaalta myös siksi, että en kannata valtiokirkkoa. Uskonnolla ei pitäisi olla mitään tekemistä valtion varainkeruun kanssa, vaan sen tulisi toimia täysin erillisenä laitoksena ja siihen pitäisi liittyä erikseen täysi-ikäisenä, eikä käytännössä automaattisesti jo lapsena.
tämä kiteytti ajatukseni hyvin. Tästä syystä häiritsee myös niin sanottu tapa uskovaisuus joka on suuri syy siihen miksi kirkko ja valtio ovat vielä näinkin tiiviisti yhteydessä. Ja ne jotka uskoo voivat tehdä sitä myös kuulumatta mihinkään kirkkoon. Itse en usko satuolentoihin.
Vierailija kirjoitti:
En usko jurmalaan
Mikset usko? Kyllä Jurmalan olemassaolosta on ihan vedenpitävät todisteet! Sinne on vain kolmenkymmenen kilometrin matka Riian keskustasta.
Miksi kuuluisin johonkin joka tieten tahtoen rikkoo omaa pyhää kirjaansa vastaan nuollakseen kaikenmaailman liberaalien perseitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vieläkin kun rippikoulun pappi kertoi syyttävään sävyyn ihmisen olleen/olevan syntinen. Ei mennyt jakeluun miksi minun pitäisi sovitella joidenkin muiden tekosia. Toisekseen on vähän outoa pitää kaikkia syyllisenä syntiin noin niinkuin defaulttina. Ettei vaan olisi ollut manipulaation ensi askeleet kyseessä? Johtopäätös oli helppo, eropaperit vetämään heti täysi-ikäisenä, olisin toki eronnut jo aiemmin, mutta sain nauttia vanhempieni uskontopreferenssistä.
Luterilaisuuteen en kuulu koska lestadiolaiset on sen sisällä enkä voi hyväksyä sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun korkein voimani on AA-kerhon penkki!
Erosin kirkosta pari päivää sitten. Uskon Jumalaan ja en yksinkertaisesti voi hyväksyä sitä, että jopa piispat nykyään vesittävät luterilaisen perinteen ja Raamatun arvovallan . Kirkolliskokous on vielä toistaiseksi suurimmaksi osaksi uskovien hallinnassa mutta se ei tule kestämään enää pitkään. Ennemmin tai myöhemmin liberaalit valtaavat kirkolliskokouksen ja sen jälkeen kirkko alkaa vihkiä homoseksuaaleja. Jo nyt kirkko siunaa homoparien liitot ja osa papeista heitä vihkiikin eikä tuomiokapitulit puutu asiaan.
Liityn luthersäätiöön. Siellä on voimassa luterilainen tunnustus ja Raamatun arvovallasta pidetään kiinni.
En hyväksy myöskään naispappeutta. Nainen ei voi toimittaa jumalanpalvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin seurakunnasta noin 15 vuotta sitten. En ole koskaan ollut uskossa, mutta nyt olen alkanut ajatella uskonasioita enemmän ja tunnen olevani jollain lailla kynnyksellä. Toisaalta kirkko voisi vetää puoleensa, mutta kun lukee esim tältä palstalta ilmeisesti itseään hyvinä uskovaisina pitämiensä ihmisten juttuja (vaikka Papisto-sarjasta) niin enpä sitten tiedä. Joutuuko siellä seurakunnassa olemaan tekemissä sellaisten ihmisten kanssa?
Koska en ole kristitty.
Lapseni ei myöskään ole luterilaisessa uskontokunnassa.
En ymmärrä miksi meidän täytyy edelleen istua kristityssä joulujuhlassa ja kevätjuhlassa kirkossa, ja lapseni koulun jälkeen seurakunnan iltapäiväkerhossa, eikö kirkkoa ja koulua voisi jo lopultakin erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko Jumalaan.
Ensin hävisi usko kaikkeen muuhun yliluonnolliseen, sitten myös viimeiseen yliluonnolliseen, eli Jumalaan.
Voisin olla kulttuuri/tapakristitty ateisti, mutta kirkon suojissa kukkiva fundameltalismi(mm. kotiseudullani vahva lestadiolaisuus) närästää siinä määrin, että en halua tälle antaa rahallista tukeani.
Kirkon edustajilta en ole koskaan nähnyt julkista kannanottoa fundamentalisteja vastaan.
Esim. kun kotikuntani kirjastossa oli Saulus-lähetyksen edustajan järjestämä Nooan arkki-näyttely, en nähnyt seurakuntalehdessä minkäänlaista reaktiota kreationismia vastaan.
Seurakuntatalon kirjahyllyssä nököttää Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis" ja seurakunnan työntekijä hehkutti ko. kirja olevan hieno esimerkki tieteen ja uskon sopusoinnusta...
Instituutio pimeeltä keskiajalta. Joutaa lopettaa täysin turhana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeimpänä syynä on se, etten usko Jumalaan.
Lisäksi suvaitsemattomimmat tapaamani ihmiset ovat olleet uskovaisia. Omasta mielestään niin puhtoisia ja oikeassa, että siinä samalla voivat lytätä kaikki muut. Eivät itse edes tajua kuinka kapeakatseisia ovat. En halua olla sellaisten ihmisten seurassa. Tietenkään kaikki uskovaiset eivät ole suvaitsemattomia, suvaitsemattomat ovat vaan yliedustettuina uskovaisten joukossa.
Arvostan monia kohtia kirkon työstä esim. vähävaraisten auttamista ja perhekerhoja yms. Sellaiseen voisin osallistua, ja osallistunkin muuta kautta, mutta uskontoa en kaipaa tuollaisen toiminnan kylkeen.
En halunnut tukea rahallisesti pedareita
Vierailija kirjoitti:
Koska en ole kristitty.
Lapseni ei myöskään ole luterilaisessa uskontokunnassa.
En ymmärrä miksi meidän täytyy edelleen istua kristityssä joulujuhlassa ja kevätjuhlassa kirkossa, ja lapseni koulun jälkeen seurakunnan iltapäiväkerhossa, eikö kirkkoa ja koulua voisi jo lopultakin erottaa.
Mikäli lapsesi ei kuulu johonkin kirkkokuntaan, olette oikeitettuja et-opetukseen. Voit myös kieltää lapsesi osallistumisen koulun kristillisiin tapahtumiin.
t: ateisti äiti, jonka kirkkoon kuulumattomat lapset eivät osallistu koulun kristillisiin tapahtumiin (ja ovat vapautuksestaan erittäin iloisia)
En jaksa räsäsen tissipäivin jankutuksia.
Minua ei kastettu kuten ei kumpaakaan vanhemmistani. Olen kyllä käynyt seurakunnan kerhoissa lapsena ja minulla on uskovaisia tuttaviakin. Itse olen agnostikko. Kirkkoon ei ole tullut liityttyä eikä lapsiakaan ole tullut luonnollisesti kastatettua. Mies erosi kirkosta tiukassa taloustilanteessa säästäkseen prosentin silloin minimaalisesta palkastaan. Hänkään ei kyllä ole uskovainen.
Erosin kirkosta, sillä ev. lut. kansankirkko on tapakristittyjä mielistelevä, turmeltunut ja liian liberaali.
Käyn vähän konservatiivisempien suuntausten jumalanpalveluksissa ja tuen kyseisiä suuntauksia rahallisesti.
En usko Jumalaan. Kristinuskon arvot sotivat omiani vastaan.
Kuten joku tuolla aiemmin mainitsi, niin en ymmärrä, miksi minut on edes liitetty ko. organisaatioon ilman omaa tahtoani. Erosin 15-vuotiaana.