mies sanoi että ei tunne minuun enää mitään fyysistä vetoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka tuo haluttomuus alkoi? Kuin tyhjästä yhtäkkiä vai pikku hiljaa seksin määrä väheni? 

hän niin monesti esimerkiksi saattaa siirtää käteni pois, ilmaista että hänellä on kiire tai suunnata tekemisen muuhun asiaan. Tunnen itseni torjutuksi jatkuvasti. .

Minäkin olen käyttäytynyt tuolla tavalla. Läheisyys on sinänsä ok mutta en halua sen johtavan seksiin. Kun puhuttiin asiat selviksi, tuota ongelmaa ei enää ole.

aseksuaali

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla se seksi vähenee ja loppuukin iän myötä. Varmasti esim. alle 30-vuotiaalle seksitön liitto olisi kauhistus, mutta jo yli 40-vuotiaana sellaista voi pitää tilanteesta riippuen jopa täysin onnellisena liittona.

Tämä nyt on täyttä puppua. Kyllä sitä läheisyyttä, seksiä ja pussailua kaipaa, olipa miten vanha vaan. Ei se siihen neljään kymppiin lopu. Parikymppisenä naitiin miehen kanssa useampaan kertaan per päivä. Nyt ollaan yli 50 v ja ei voida vieläkään pitää näppejämme erossa toisistaan. Hellyyttä riittää ja seksiä kun on 3-4 x viikossa. Pikkulapsia ikävä ehkä oli hiljaisinta meillä tässä mielessä. Nyt kun lapset on teinejä jaksaa taas enemmän tämäkin asia kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero sitten auttaa? Onko oletus että heti löytää kumppanin joka on yhtä hyvä kuin edellinen mutta lisäksi haluaa sitä seksiäkin?

Ei välttämättä heti, mutta viimeistään parissa vuodessa kyllä. Ja yksin oleminen nyt tietenkin voittaa aina sen, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Sinkkuna on mahdollisuus myös kevyeen tapailuun ja irtoseksiin. Jo yYksi yö oikeasti himokkaan, taitavan ja sinua haluavan partnerin kanssa tekee uskomattoman hyvää.

No toki jos seksi on prioriteettilistassa nro 1. Monelle se ei ole.

Ei tarvitse olla parisuhteen prioriteettilistassa ykkösenä. Top 10 -sijoitus riittää.

Riittää mihin? Eroon? Vaikka ne kaikki 9 asiaa samalla listalla olisi mitä parhaimmin?

No enpä usko, että ne yhdeksän muutakaan on tarkemmin ajateltuna kovin hyvin. Onhan se keskinäinen seksuaalinen vetovoima yksi parisuhteen perusteista. Miten voi muka yhtäkkiä lakata haluamasta rakasta kumppaniasi. Mikäli tässä ei ole mitään eläimellistä vikaa tai sairautta takana niin äijä vaihtoon vaan. En haluaisi jatkaa parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei halua minua.

Eri

Seksi on kuitenkin vain yksi asia, eikä se välttämättä liity edes siihen kuinka paljon toista rakastaa. On paljon ihmisiä jotka elää seksittömässä liitossa ihan onnellisina. 

Heitä kutsutaan aseksuaaleiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla se seksi vähenee ja loppuukin iän myötä. Varmasti esim. alle 30-vuotiaalle seksitön liitto olisi kauhistus, mutta jo yli 40-vuotiaana sellaista voi pitää tilanteesta riippuen jopa täysin onnellisena liittona.

Tämä nyt on täyttä puppua. Kyllä sitä läheisyyttä, seksiä ja pussailua kaipaa, olipa miten vanha vaan. Ei se siihen neljään kymppiin lopu. Parikymppisenä naitiin miehen kanssa useampaan kertaan per päivä. Nyt ollaan yli 50 v ja ei voida vieläkään pitää näppejämme erossa toisistaan. Hellyyttä riittää ja seksiä kun on 3-4 x viikossa. Pikkulapsia ikävä ehkä oli hiljaisinta meillä tässä mielessä. Nyt kun lapset on teinejä jaksaa taas enemmän tämäkin asia kiinnostaa.

Siis pikkulapsiaika oli hiljaisinta

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla se seksi vähenee ja loppuukin iän myötä. Varmasti esim. alle 30-vuotiaalle seksitön liitto olisi kauhistus, mutta jo yli 40-vuotiaana sellaista voi pitää tilanteesta riippuen jopa täysin onnellisena liittona.

Mä jätin mua hieman vanhemman aviomieheni 41-vuotiaana, seksiä ei tässä vaiheessa ollut ollut kuin tyyliin kerran vuodessa viitisen vuotta. 

Nyt onnellisesti parisuhteessa 1+ vuotta ja seksiä on päivittäin, viikonloppuisin useammin. Kannatti vaihtaa nuorempaan. Koen itse, että olen nyt, nelikymppisenä, seksuaalisesti huipussani. En ole koskaan nauttinut seksistä yhtä paljon kuin nyt, ja rehellisesti sanoen haluan partneriani 24/7 (onneksi myös hän haluaa minua samassa suhteessa). Ollaan oikeasti jopa peruttu sovittuja menoja, että voidaan jäädä kotiin rakastelemaan <3 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on ainakin minulle sellainen järjestely, johon kuuluu seksi. En ole kiinnostunut sellaisesta parisuhteesta, jossa toinen ei tunne minuun seksuaalista halusta. Ihan niin kuin en ole kiinnostunut sellaisesta parisuhteesta, johon kuuluu lasten hankkiminen.

Kenenkään ei ole pakko haluta lapsetonta elämäntapaa tai seksiä minun kanssani, mutta sitten ei voi olla parisuhteessa kanssani. En tiedä, miksi tämä on joillekuille jotenkin vaikea ymmärtää.

Jotkut ihmiset luulevat, että heillä on subjektiivinen oikeus parisuhteen tarjoamaan turvaan, kun kerran on yhteen menty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh, oliko sen miehen pakko olla rehellinen? Tuo on hyvin tavallinen tilanne pitkissä suhteissa mutta ei sitä sanota ääneen.

Niin. Tämä. Vaikka olen vaistonnut asian, sen kuuleminen oli kamalaa. Olen ehkä mielessäni elätellyt toivoa seksin paluusta suhteeseemme, mutta jos hän ei vain pidä minua enää haluttavana, en tiedä voiko se olla mahdollista. On hirveää kuulla, kun toinen toteaa, että en ole hänen mielestään vain haluttava enää.

Jotenkin kun kuulin tuon, tunnen melkein suuttumusta miestäni kohtaan. Miksi en kelpaa? Olen halunnut ottaa etäisyyttä häneen. Jotain hellyyttä meillä on ollut, esimerkiksi halailua, mutta suudellakaan hän ei ole tahtonut vuosiin. Kyllä, omassa päässäni se epävarmuus on, että olen huono ja en kelpaa. Ei hän sitä suoraan ole sanonut, mutta toisaalta jos sanoo että ei koe enää fyysistä vetoa minuun, niin kyllähän se aika musertava kannanotto on.

Joku puhui miehen mahdollisesta pettämisestä, mutta tästä ei ole kyse.

Ap

Ei suutelua vuosiin?

Rehellisesti: mitä teet tuossa suhteessa?

Ei se mikään kynnyskysymys tuo suutelemattomuus tai seksin puutekaan ole ollut. Niinkuin jotkut ovat sanoneet, että seksi on loppunut ja silti on voinut olla parisuhteessa. Jos molemmat ovat sitä mieltä, että niitä ei tarvita, niin ok. Joillekin se voi sopia.

Mutta tämä että kun toinen sanoo että ei tunne mitään fyysistä vetoa minuun - joka on toisaalta ollut aika ilmiselvää fyysisen läheisyyden ollessa vähänlaista, niin jotenkin se vaan havahdutti. Tämä siis tapahtui sen päätteeksi kun yritin tehdä aloitteen ja mies halusi sitten puhua kanssani totisena tästä aiheesta ja lopuksi myönsi, että ei tunne vetoa minuun enää. Olen siis kai elätellyt toivoa muusta, turhaan. En ole täysin haudannut mielessäni seksiä välillämme. Nyt kai niin pitäisi tehdä ja odotella muuttuuko miehen mieli joskus. Tämä vain raastaa minua sisältä, ja olen ensimmäistä kertaa miettinyt olisiko parempi lopettaa suhde. Toisaalta niin paljon hyvääkin on, joten en tiedä onko tämä niin painava asia vaakakupissa. En ole mitenkään hirveän seksuaalinen itsekään, mutta on minulla haluni kumminkin. Pahimmalta tuntuu tunne itsestä, että ei ole enää vetovoimainen.

Älä tunne itseäsi huonoksi jos mieheltä kyky kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh, oliko sen miehen pakko olla rehellinen? Tuo on hyvin tavallinen tilanne pitkissä suhteissa mutta ei sitä sanota ääneen.

Niin. Tämä. Vaikka olen vaistonnut asian, sen kuuleminen oli kamalaa. Olen ehkä mielessäni elätellyt toivoa seksin paluusta suhteeseemme, mutta jos hän ei vain pidä minua enää haluttavana, en tiedä voiko se olla mahdollista. On hirveää kuulla, kun toinen toteaa, että en ole hänen mielestään vain haluttava enää.

Jotenkin kun kuulin tuon, tunnen melkein suuttumusta miestäni kohtaan. Miksi en kelpaa? Olen halunnut ottaa etäisyyttä häneen. Jotain hellyyttä meillä on ollut, esimerkiksi halailua, mutta suudellakaan hän ei ole tahtonut vuosiin. Kyllä, omassa päässäni se epävarmuus on, että olen huono ja en kelpaa. Ei hän sitä suoraan ole sanonut, mutta toisaalta jos sanoo että ei koe enää fyysistä vetoa minuun, niin kyllähän se aika musertava kannanotto on.

Joku puhui miehen mahdollisesta pettämisestä, mutta tästä ei ole kyse.

Ap

Ei suutelua vuosiin?

Rehellisesti: mitä teet tuossa suhteessa?

Ei se mikään kynnyskysymys tuo suutelemattomuus tai seksin puutekaan ole ollut. Niinkuin jotkut ovat sanoneet, että seksi on loppunut ja silti on voinut olla parisuhteessa. Jos molemmat ovat sitä mieltä, että niitä ei tarvita, niin ok. Joillekin se voi sopia.

Juu, on pieni vähemmistö ihmisiä, joita ei ollenkaan haittaa, että kahden nuoren ja terveen aikuisen parisuhteessa ei ole lainkaan seksiä tai erotiikkaa tai edes suudelmia, mutta sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä tämän keskustelun kannalta. Aloittaja selvästikin kärsii siitä, ettei mies halua häntä ja kokee itsensä jatkuvasti torjutuksi. Tuo on enemmän kuin riittävä syy päättää parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh, oliko sen miehen pakko olla rehellinen? Tuo on hyvin tavallinen tilanne pitkissä suhteissa mutta ei sitä sanota ääneen.

Kuinka pitkistä suhteista tässä puhutaan? Olin eksäni kanssa yhdessä kymmenen vuotta, ja harrastaisin varmaan vieläkin hänen kanssaan seksiä, jos saisin siihen tilaisuuden. (Olen kyllä järjestänyt asiat niin, ettei tilaisuutta synny. En kaipaa ikävyyksiä.)

Tämä kommentti ja sen saamat yläpeukut maalaavat aika lohduttoman kuvan parisuhteista. Itse eroaisin ilman muuta, jos en enää haluaisi puolisoani tai hän paljastaisi, ettei halua minua. Halutuksi tuleminen on juuri se romanttisen suhteen ydin. Lämpimiä tunteita saa ystäviltäkin.

Nuorena ehkä joo mutta iän myötä sitä kaipaa suhteelta niin paljon muutakin. En minä miestä jätä vaikka hänestä tulisi impotentti tai aseksuaali.

Impotentti todennäköisesta haluaa seksiä normaalisti, vaikkei sen kaikkiin muotoihin kykenisikään. Aseksuaaliksi tuskin kukaan noin vain muuttuu.

Olen yli 60-vuotias nainen enkä ole ajatellut *luopuvani seksistä*. En ikäni enkä muunkaan takia.

Poikani on noin nelikymppinen perheellinen mies ja kauhealta ja surulliselta tuntuisi ajatus, että hän nyt parhaina miehuusvuosinaan vaimonsa kanssa lopettaisi seksinja rakastelu, toivottavasti eivät ole edes ajatelleet näin.

Ja nyt itse aiheeseen.

Parisuhde perustuu molempien yhteiseen hyvinvointiin ja päätöksentekoon.

Jos toinen yksipuolisesti tekee jonkin päätöksen toisen voimasta ja toisen sille antamatta mahdollisuutta vaikuttaa, niin silloin pitää miettiä haluaako jäädä siihen suhteeseen.

Onko se itselle oikeanlainen ja oikeudenmukainen.

Toinen voi sanoa, ettei enää halua seksiä, se on toki hänelle oikeus ja sen sanominen antaa toiselle mahdollisuuden päättää mitentti se tiet jatkossa suhteessa vaikuttaa.

Seksihaluton voi kertoa, että haluaa silti jatkaa liittoa, mutta kuitenkin sillä toisella on oma tahto ja valta päättää haluaako jatkaa.

Vaikka toinen haluaa jatkaa, oli syyt mitkä tahansa, siihen ei tarvitse suostua.

Toinen kertoo olosuhteet ja oman osallistumisensa ja toinen päättää sopiiko se hänelle ja saako hän enää parisuhteesta niitä asioita joita hän on olettanut ja jatkossa haluaa.

Jos seksitön suhde molemmille sopii niin asia ok, mutta jos jompikumpi siitä kärsii, omanarvotunto heikkenee tai on *puutteessa*, niin silloin ei ole ok.

Mutta koskaan ei toinen voi olla varma sopiiko seksittömyys toiselle todella, vai *sopiiko* vain näennäisesti ja toinen vain vaikenee.

Haluaa jatkaa jostain syystä, vaikka hiljaa mielessään ei ole tilanteeseen tyytyväinen.

Oletko kokeillut herätellä sitä halua millään lailla? Väittävät, että mies vaatii sen visuaalisen ärsykkeen. Hepeniä, meikkiä ja korkokengät. Pornoa tietsikalta. Sitten, jos ei edes halua haluta, on vaikeampi tapaus. Oletko varma, ettei sillä ole toinen nainen?

Eroaisin. En halunnut eksää enää vuosiin, eikä se muuttunut mihinkään.. Hyvä ihminen oli, mutta enemmän kaveri loppuvaiheessa. Nyt uudessa pitkässä suhteessa, eikä haluille ole tapahtunut mitään, paitsi ehkä jopa lisääntynyt vuosien varrella.

Tuntuisi kyllä todella pahalta, jos mies ei pitäisi minua seksuaalisesti haluttavana. Ymmärrän, että sellaista voi väliaikaisesti käydä, mutta silloin asiaa ei tarvitsisi kertoa ja loukata toista. Mutta jos tilanne on jatkuva, niin... itse en luultavasti pystyisi jatkamaan sellaisessa liitossa, tai jos jatkaisin, niin katkerana.

Älä nyt liikaa itseäsi soimaa asian suhteen. Mä en ole halunnut omaa miestäni useaan vuoteen ja hiljattain suhteen ajautuessa kriisiin, mun oli pakko sanoa se hänelle ääneen. Välitän miehestäni ja hän on minulle rakas, mutta en voi sanoa olevani enää rakastunut häneen. Voin halia miestäni, mutta suutelu ja varsinkin seksi tuntuu jopa hieman vastenmieliseltä. Luulin pitkään, että vika on minussa ja en yksinkertaisesti vain halua enää seksiä tai läheisyyttä, mutta valitettavasti asia ei olekaan näin. En vain halua seksiä hänen kanssaan, halut ovat kyllä heränneet toisen henkilön kanssa vaikken olekaan asian suhteen toiminut. Tämä oli itselle todella kova paikka huomata, koska haluaisin todella haluta miestäni. Voisin kuvitella ettei nykytilanne ole myöskään miehellesi kovinkaan helppo, koska hän kuitenkin haluaa jatkaa kanssasi.

Pointtini on, että ajan kuluessa ihmiset vain toisinaan kasvavat erilleen ja alkavat näkemään toisiaan erilaisessa valossa. Sinussa ei ole mitään vikaa vaikkei miehesi haluakaan enää sinua. Joku muu varmasti haluaa kyllä. Nyt on vain sinun asiasi päättää haluatko jatkaa suhteessa, jossa miehesi ei tunne vetoa sinua kohtaan. Itselläni on varmasti väistämättä ero edessä, koska valitettavasti alle kolmekymppisenä en ole valmis jäämään suhteeseen, jossa mies ei herätä minussa mitään seksuaalisia haluja.

Minullekin eräs miesystävä totesi vuosia sitten, ettei pitänyt minua enää seksuaalisesti haluttavana, ja katsoi sen olevan minun syyni. No, pahaltahan sen tuntui varsinkin, kun itse halusin häntä edelleen ja olin häntä muutaman vuoden vanhempi. Sen jälkeen hän katkaisi suhteemme ja katosi elämästäni, mutta otti monta vuotta myöhemmin uudelleen yhteyttä, ja kappas vain, olin vuosien saatossa muuttunut hänen mielessään hyvinkin haluttavaksi! Oltuaan muiden kanssa hän oli todennut, että minun kanssani petipuuhat olivat itse asiassa sujuneet erittäin hyvin. Minä taas en ollut enää kiinnostunut niistä puuhista hänen kanssaan, koska elämässäni oli - ja on edelleenkin - huomattavasti fiksumpi mies, joka ei ikimaailmassa menisi sanomaan mitään tuollaista. Lupasin vain ystävyyttä eksälleni, mutta se ei tuntunut riittävän. Nykyään koko juttu tuntuu oikestaan vain huvittaa minua.

Ap:lle haluaisin vain sanoa, että vaikket enää ole haluttava miehesi silmissä, voit hyvinkin olla haluttava jonkun toisen silmissä. Kannattaa ehkä lähteä etsimään sitä ihmistä.  

Vierailija kirjoitti:

No voiko se mies yksin sanella teidän kahden ihmisen välisen suhteen ehdot?

Meinaatko, että mies tulisi pakottaa seksiin? Nainen vastaavasti jos ei halua miestään?

Vierailija kirjoitti:

En jatkaisi.

Meillä meni toisinpäin, Mä menetin haluni miestä kohtaan. Hyvä mies ja isä lapsille. Asiat oli meillä kaikinpuolin kunnossa. 21 vuotta yhdessä vaan sai mut tuntemaan että oltaisiin enemmän sisko ja sen veli, kuin puolisot toisilleen. Miehen ulkonäössäkään ei ollut mitään moittimista.

Yritettiin puhua ja käytiin jopa pariterapiassa. Ei siitä mitään tullut, erottiin mun halusta.

Tänä päivänäkin edelleen välitän lapsieni isästä ja nykyään ex on myös sitä mieltä että ero oli hyvä asia.

Kumpikaan meistä ei ole vakituisessa parisuhteessa vielä, mutta nyt on hyvä olla kaikinpuolin.

Anna kun arvaan, käyt aktiivisesti nussituttamassa itseäsi muilla miehillä? Mies josta välität, ei kelvannut panohommiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero sitten auttaa? Onko oletus että heti löytää kumppanin joka on yhtä hyvä kuin edellinen mutta lisäksi haluaa sitä seksiäkin?

Ei välttämättä heti, mutta viimeistään parissa vuodessa kyllä. Ja yksin oleminen nyt tietenkin voittaa aina sen, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Sinkkuna on mahdollisuus myös kevyeen tapailuun ja irtoseksiin. Jo yYksi yö oikeasti himokkaan, taitavan ja sinua haluavan partnerin kanssa tekee uskomattoman hyvää.

tekee hyvää vain heikkoitsetuntoisille.

Seksi harvoin on kuin ei seksiä ollenkaan. Ei siitä ole mitään iloa saa joskus ja jouluna ja erikseen sitä etsimällä. Ainoastaan huomionkipeät ja heikkoitsetuntoiset hyötyvät tuollaisesta.

Mulla on 40+ mies, joka erosi vaimostaan kun hellyyttä, seksiä tai mitään fyysistä ei ollut. Luottamuspulaa oli myös. Mutta mies kaipasi kovasti hellyyttä, suutelua, sitä oloa että toinen haluaa koskea.

En todellakaan ymmärrä miksi nelikymppisenä pitäisi tyytyä seksittömään liittoon. Itse olen aika paljon nuorempi ja mulla on myös kokemusta seksittömästä suhteesta, tosin itse olin se haluton osapuoli. En halunnut, koska suhteessa oli niin paljon ongelmia ja koko mies kuvotti minua. Vaikea sellaista on korjata.