mies sanoi että ei tunne minuun enää mitään fyysistä vetoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero sitten auttaa? Onko oletus että heti löytää kumppanin joka on yhtä hyvä kuin edellinen mutta lisäksi haluaa sitä seksiäkin?

Ei välttämättä heti, mutta viimeistään parissa vuodessa kyllä. Ja yksin oleminen nyt tietenkin voittaa aina sen, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Sinkkuna on mahdollisuus myös kevyeen tapailuun ja irtoseksiin. Jo yYksi yö oikeasti himokkaan, taitavan ja sinua haluavan partnerin kanssa tekee uskomattoman hyvää.

No toki jos seksi on prioriteettilistassa nro 1. Monelle se ei ole.

Harvalle varmaan pitkässä suhteessa seksi on se ykkösasia, koska muuten olisi varmasti jo lähtenyt harrastamaan sitä kaikkien muidenkin mahdollisten ehdokkaiden kanssa. Se nyt vaan on fakta, että seksi on valtaosalle ihmisistä yksi tärkeimmistä asioista suhteessa. Se on monelle osa rakkautta, se on intiimiä, se on jakamista ja toisen hyvänä pitämistä ja huomioon ottamista. En itse olisi pystynyt olla vuotta seksittömässä suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero sitten auttaa? Onko oletus että heti löytää kumppanin joka on yhtä hyvä kuin edellinen mutta lisäksi haluaa sitä seksiäkin?

Ei välttämättä heti, mutta viimeistään parissa vuodessa kyllä. Ja yksin oleminen nyt tietenkin voittaa aina sen, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Sinkkuna on mahdollisuus myös kevyeen tapailuun ja irtoseksiin. Jo yYksi yö oikeasti himokkaan, taitavan ja sinua haluavan partnerin kanssa tekee uskomattoman hyvää.

No toki jos seksi on prioriteettilistassa nro 1. Monelle se ei ole.

Ei tarvitse olla parisuhteen prioriteettilistassa ykkösenä. Top 10 -sijoitus riittää.

Ap, kuinka tuo haluttomuus alkoi? Kuin tyhjästä yhtäkkiä vai pikku hiljaa seksin määrä väheni? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh, oliko sen miehen pakko olla rehellinen? Tuo on hyvin tavallinen tilanne pitkissä suhteissa mutta ei sitä sanota ääneen.

Kuinka pitkistä suhteista tässä puhutaan? Olin eksäni kanssa yhdessä kymmenen vuotta, ja harrastaisin varmaan vieläkin hänen kanssaan seksiä, jos saisin siihen tilaisuuden. (Olen kyllä järjestänyt asiat niin, ettei tilaisuutta synny. En kaipaa ikävyyksiä.)

Tämä kommentti ja sen saamat yläpeukut maalaavat aika lohduttoman kuvan parisuhteista. Itse eroaisin ilman muuta, jos en enää haluaisi puolisoani tai hän paljastaisi, ettei halua minua. Halutuksi tuleminen on juuri se romanttisen suhteen ydin. Lämpimiä tunteita saa ystäviltäkin.

Nuorena ehkä joo mutta iän myötä sitä kaipaa suhteelta niin paljon muutakin. En minä miestä jätä vaikka hänestä tulisi impotentti tai aseksuaali.

Voi olla. En tiedä vanhusten parisuhteista paljoakaan.

Kysymys on siitä, mitä itse tunnet.

Kun mietit nyt, että et kelpaa miehelle, niin jos jatkette liittoa, kuinka paljon tämä miehen tunnustus sinua syö?

Saattaa tulla katkeruutta, mustasukkaisuutta, jopa vihaa miestä kohtaan.

Mietin myös, että itse saattaisin toimia niin, että kun mies loukkaantui minua tuolla asialla niin minä loukkaantui miestä jollain muulla.

Toisaalta mies oli rehellinen. Jos asia on hänen puolestaan näin niin se sitten on.

Toisaalta sitten kun kuitenkin haluaa liittoa jatkaa, niin miksi piti avautua, niinpä.

Jos mies olikin mukavuudenhaluinen, kun nyt tunnusti niin paineet seksiin kanssasi jatkossakin poistuivat.

Voi elää parsuhteessa mukavuuksin, mutta ei tarvitse välittää sinun tarpeistasi tai tehdä *ylimääräistä*, siis sekin osulta.

Miehelle mukavuusliitto.

Mieleen kyllä tulee ovatko miehen halut kokonaan loppuneet vai onko niitä kuitenkin jonkun muun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Äh, oliko sen miehen pakko olla rehellinen? Tuo on hyvin tavallinen tilanne pitkissä suhteissa mutta ei sitä sanota ääneen.

Niin. Tämä. Vaikka olen vaistonnut asian, sen kuuleminen oli kamalaa. Olen ehkä mielessäni elätellyt toivoa seksin paluusta suhteeseemme, mutta jos hän ei vain pidä minua enää haluttavana, en tiedä voiko se olla mahdollista. On hirveää kuulla, kun toinen toteaa, että en ole hänen mielestään vain haluttava enää.

Jotenkin kun kuulin tuon, tunnen melkein suuttumusta miestäni kohtaan. Miksi en kelpaa? Olen halunnut ottaa etäisyyttä häneen. Jotain hellyyttä meillä on ollut, esimerkiksi halailua, mutta suudellakaan hän ei ole tahtonut vuosiin. Kyllä, omassa päässäni se epävarmuus on, että olen huono ja en kelpaa. Ei hän sitä suoraan ole sanonut, mutta toisaalta jos sanoo että ei koe enää fyysistä vetoa minuun, niin kyllähän se aika musertava kannanotto on.

Joku puhui miehen mahdollisesta pettämisestä, mutta tästä ei ole kyse.

Ap

Tämä on nähty aika monta kertaa. Matalalibidoinen sanoo jotakin jyrkkää ja loukkaavaa, jotta toinen lakkaisi kärttämästä seksiä. Korkealibidoinen ajattelee, että vika on hänessä, eikä halua rikkoa parisuhdetta. Näin matalalibidoinen saa parisuhteelta kaiken sen turvan ja vakauden ja arjen jakamisen mitä tarvitsee. Korkealibidoinen ei saa parisuhteelta sitä, mitä tarvitsee, mutta vähät siitä.

Oikea hetki erota olisi ollut puoli vuotta sitten, mutta kyllä vieläkin ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero sitten auttaa? Onko oletus että heti löytää kumppanin joka on yhtä hyvä kuin edellinen mutta lisäksi haluaa sitä seksiäkin?

Ei välttämättä heti, mutta viimeistään parissa vuodessa kyllä. Ja yksin oleminen nyt tietenkin voittaa aina sen, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Sinkkuna on mahdollisuus myös kevyeen tapailuun ja irtoseksiin. Jo yYksi yö oikeasti himokkaan, taitavan ja sinua haluavan partnerin kanssa tekee uskomattoman hyvää.

No toki jos seksi on prioriteettilistassa nro 1. Monelle se ei ole.

Ei tarvitse olla parisuhteen prioriteettilistassa ykkösenä. Top 10 -sijoitus riittää.

Riittää mihin? Eroon? Vaikka ne kaikki 9 asiaa samalla listalla olisi mitä parhaimmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh, oliko sen miehen pakko olla rehellinen? Tuo on hyvin tavallinen tilanne pitkissä suhteissa mutta ei sitä sanota ääneen.

Niin. Tämä. Vaikka olen vaistonnut asian, sen kuuleminen oli kamalaa. Olen ehkä mielessäni elätellyt toivoa seksin paluusta suhteeseemme, mutta jos hän ei vain pidä minua enää haluttavana, en tiedä voiko se olla mahdollista. On hirveää kuulla, kun toinen toteaa, että en ole hänen mielestään vain haluttava enää.

Jotenkin kun kuulin tuon, tunnen melkein suuttumusta miestäni kohtaan. Miksi en kelpaa? Olen halunnut ottaa etäisyyttä häneen. Jotain hellyyttä meillä on ollut, esimerkiksi halailua, mutta suudellakaan hän ei ole tahtonut vuosiin. Kyllä, omassa päässäni se epävarmuus on, että olen huono ja en kelpaa. Ei hän sitä suoraan ole sanonut, mutta toisaalta jos sanoo että ei koe enää fyysistä vetoa minuun, niin kyllähän se aika musertava kannanotto on.

Joku puhui miehen mahdollisesta pettämisestä, mutta tästä ei ole kyse.

Ap

Ei suutelua vuosiin?

Rehellisesti: mitä teet tuossa suhteessa?

Lähes kaikilla se seksi vähenee ja loppuukin iän myötä. Varmasti esim. alle 30-vuotiaalle seksitön liitto olisi kauhistus, mutta jo yli 40-vuotiaana sellaista voi pitää tilanteesta riippuen jopa täysin onnellisena liittona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero sitten auttaa? Onko oletus että heti löytää kumppanin joka on yhtä hyvä kuin edellinen mutta lisäksi haluaa sitä seksiäkin?

Ei välttämättä heti, mutta viimeistään parissa vuodessa kyllä. Ja yksin oleminen nyt tietenkin voittaa aina sen, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Sinkkuna on mahdollisuus myös kevyeen tapailuun ja irtoseksiin. Jo yYksi yö oikeasti himokkaan, taitavan ja sinua haluavan partnerin kanssa tekee uskomattoman hyvää.

No toki jos seksi on prioriteettilistassa nro 1. Monelle se ei ole.

Ei tarvitse olla parisuhteen prioriteettilistassa ykkösenä. Top 10 -sijoitus riittää.

Riittää mihin? Eroon? Vaikka ne kaikki 9 asiaa samalla listalla olisi mitä parhaimmin?

Top 10 -sijoitus riittää siihen, että kannattaa nostaa kytkintä suhteesta, jossa toinen ei halua sinua seksuaalisesti, ei pidä sinua viehättävänä, ei halua suudella ja niin edelleen.

Onko sinusta oikeudenmukaista, että yksi saa parisuhteelta kaiken, mitä tarvitsee, ja toinen ei saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero sitten auttaa? Onko oletus että heti löytää kumppanin joka on yhtä hyvä kuin edellinen mutta lisäksi haluaa sitä seksiäkin?

Ei välttämättä heti, mutta viimeistään parissa vuodessa kyllä. Ja yksin oleminen nyt tietenkin voittaa aina sen, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Sinkkuna on mahdollisuus myös kevyeen tapailuun ja irtoseksiin. Jo yYksi yö oikeasti himokkaan, taitavan ja sinua haluavan partnerin kanssa tekee uskomattoman hyvää.

No toki jos seksi on prioriteettilistassa nro 1. Monelle se ei ole.

Ei tarvitse olla parisuhteen prioriteettilistassa ykkösenä. Top 10 -sijoitus riittää.

Riittää mihin? Eroon? Vaikka ne kaikki 9 asiaa samalla listalla olisi mitä parhaimmin?

No enpä usko, että ne yhdeksän muutakaan on tarkemmin ajateltuna kovin hyvin. Onhan se keskinäinen seksuaalinen vetovoima yksi parisuhteen perusteista. Miten voi muka yhtäkkiä lakata haluamasta rakasta kumppaniasi. Mikäli tässä ei ole mitään eläimellistä vikaa tai sairautta takana niin äijä vaihtoon vaan. En haluaisi jatkaa parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei halua minua.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero sitten auttaa? Onko oletus että heti löytää kumppanin joka on yhtä hyvä kuin edellinen mutta lisäksi haluaa sitä seksiäkin?

Ei välttämättä heti, mutta viimeistään parissa vuodessa kyllä. Ja yksin oleminen nyt tietenkin voittaa aina sen, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Sinkkuna on mahdollisuus myös kevyeen tapailuun ja irtoseksiin. Jo yYksi yö oikeasti himokkaan, taitavan ja sinua haluavan partnerin kanssa tekee uskomattoman hyvää.

No toki jos seksi on prioriteettilistassa nro 1. Monelle se ei ole.

Ei tarvitse olla parisuhteen prioriteettilistassa ykkösenä. Top 10 -sijoitus riittää.

Riittää mihin? Eroon? Vaikka ne kaikki 9 asiaa samalla listalla olisi mitä parhaimmin?

Top 10 -sijoitus riittää siihen, että kannattaa nostaa kytkintä suhteesta, jossa toinen ei halua sinua seksuaalisesti, ei pidä sinua viehättävänä, ei halua suudella ja niin edelleen.

Onko sinusta oikeudenmukaista, että yksi saa parisuhteelta kaiken, mitä tarvitsee, ja toinen ei saa?

Voi kai viehättävänä pitää vaikkei seksiä haluaisikaan?

Tietenkin se seksin puute on asia joka vaikuttaa eri tavoin eri ihmisiin. Ap:n pitää itse punnita eroamisen ja yhdessäpysymisen hyvät ja huonot puolet. Ei tässä kenenkään kannata suoralta kädeltä sanoa että eroa, jos kaikki muut asiat on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla se seksi vähenee ja loppuukin iän myötä. Varmasti esim. alle 30-vuotiaalle seksitön liitto olisi kauhistus, mutta jo yli 40-vuotiaana sellaista voi pitää tilanteesta riippuen jopa täysin onnellisena liittona.

Jos haluat luopua seksielämästä, kun sinulla on vielä puolet elämästäsi jäljellä, mikäs siinä. Kannattaa vain varautua siihen, että puoliso ei ole samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ero sitten auttaa? Onko oletus että heti löytää kumppanin joka on yhtä hyvä kuin edellinen mutta lisäksi haluaa sitä seksiäkin?

Ei välttämättä heti, mutta viimeistään parissa vuodessa kyllä. Ja yksin oleminen nyt tietenkin voittaa aina sen, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Sinkkuna on mahdollisuus myös kevyeen tapailuun ja irtoseksiin. Jo yYksi yö oikeasti himokkaan, taitavan ja sinua haluavan partnerin kanssa tekee uskomattoman hyvää.

No toki jos seksi on prioriteettilistassa nro 1. Monelle se ei ole.

Ei tarvitse olla parisuhteen prioriteettilistassa ykkösenä. Top 10 -sijoitus riittää.

Riittää mihin? Eroon? Vaikka ne kaikki 9 asiaa samalla listalla olisi mitä parhaimmin?

No enpä usko, että ne yhdeksän muutakaan on tarkemmin ajateltuna kovin hyvin. Onhan se keskinäinen seksuaalinen vetovoima yksi parisuhteen perusteista. Miten voi muka yhtäkkiä lakata haluamasta rakasta kumppaniasi. Mikäli tässä ei ole mitään eläimellistä vikaa tai sairautta takana niin äijä vaihtoon vaan. En haluaisi jatkaa parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei halua minua.

Eri

Seksi on kuitenkin vain yksi asia, eikä se välttämättä liity edes siihen kuinka paljon toista rakastaa. On paljon ihmisiä jotka elää seksittömässä liitossa ihan onnellisina. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka tuo haluttomuus alkoi? Kuin tyhjästä yhtäkkiä vai pikku hiljaa seksin määrä väheni? 

Pikkuhiljaa. Alussa meillä oli paljon seksiä ensimmäiset vuodet, hiljalleen huomasin tulevani enemmän ja enemmän torjutuksi ja huomasin olevani enemmän ja enemmän aina aloitteentekijä. Viimeiseen kahteen vuoteen meillä ei ole ollut enää suutelua eikä seksiä oikeastaan miltei ollenkaan. Toki välitetään toisistamme, mutta fyysinen läheisyys on miltei olematonta. Se vain hiipui ja suhde rakentui muulle. Mietin että voi kai tämä näinkin jatkua, eletään vaan kuinka ollaan ennenkin tässä nyt menty viimeaikoina, olen tutkaillut että voisiko tämä muuttua. Mutta silti tämä asia painaa, ja vaikuttaa minuun ja pohdin sitä. Pohdin jo sitä miten mieheen viitsii edes koskettaa, koska hän niin monesti esimerkiksi saattaa siirtää käteni pois, ilmaista että hänellä on kiire tai suunnata tekemisen muuhun asiaan. Tunnen itseni torjutuksi jatkuvasti. Ainut läheisyys mitä meillä on, on hänen ehdoillaan ja hänen aloitteestaan, kun hän joskus haluaa tulla viereen vaikka halaamaan. Siihen se pääsääntöisesti sitten jääkin, ja siihen on ollut tyytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla se seksi vähenee ja loppuukin iän myötä. Varmasti esim. alle 30-vuotiaalle seksitön liitto olisi kauhistus, mutta jo yli 40-vuotiaana sellaista voi pitää tilanteesta riippuen jopa täysin onnellisena liittona.

Jos haluat luopua seksielämästä, kun sinulla on vielä puolet elämästäsi jäljellä, mikäs siinä. Kannattaa vain varautua siihen, että puoliso ei ole samaa mieltä.

hehe, me luovuttiin jo vuonna 2007, hyvin menee edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla se seksi vähenee ja loppuukin iän myötä. Varmasti esim. alle 30-vuotiaalle seksitön liitto olisi kauhistus, mutta jo yli 40-vuotiaana sellaista voi pitää tilanteesta riippuen jopa täysin onnellisena liittona.

Eiköhän useimmille ihmisille seksitön liitto tule kysymykseen vasta +60 iässä, siis silloin kun vanhuus alkaa jo painamaan. Jos jompi kumpi puolisosta jostain syystä päättää luopua seksistä jo nuorena, on todennäköistä että toinen hakee seksinsä sitten muualta. 

Parisuhde on ainakin minulle sellainen järjestely, johon kuuluu seksi. En ole kiinnostunut sellaisesta parisuhteesta, jossa toinen ei tunne minuun seksuaalista halusta. Ihan niin kuin en ole kiinnostunut sellaisesta parisuhteesta, johon kuuluu lasten hankkiminen.

Kenenkään ei ole pakko haluta lapsetonta elämäntapaa tai seksiä minun kanssani, mutta sitten ei voi olla parisuhteessa kanssani. En tiedä, miksi tämä on joillekuille jotenkin vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla se seksi vähenee ja loppuukin iän myötä. Varmasti esim. alle 30-vuotiaalle seksitön liitto olisi kauhistus, mutta jo yli 40-vuotiaana sellaista voi pitää tilanteesta riippuen jopa täysin onnellisena liittona.

Jos haluat luopua seksielämästä, kun sinulla on vielä puolet elämästäsi jäljellä, mikäs siinä. Kannattaa vain varautua siihen, että puoliso ei ole samaa mieltä.

hehe, me luovuttiin jo vuonna 2007, hyvin menee edelleen.

Hieno juttu. Hyvä, että matalalibidoiset ja aseksuaalit pariutuvat keskenään. Ongelmiahan tulee vasta, kun he yrittävät suhdetta normaalilibidoisten kanssa. Se johtaa väistämättä ongelmiin.