Rohkaisevaa sanottavaa, kun äiti kotona vauvan kanssa ja 2 v menee päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se onki hyvä viedä se paikka siitä lähipäiväkodista sellaiselta joka sen oikesti tarvitsee! Esimerkiksi työssä olon takia.... oletko semmosesta kuullu!!!! Tämä työssäkäyvä joutuu venyttämään lapsen hoitopäivän ylipitkäksi, koska hoitopaikka on toisella puolella kaupunkia. Kiitos sinun itsekkyyden ja laiskuuden.

Ei niitä hoitopaikkoja ole mitään kiinteää määrää. Jos lapsia on vähemmän hoidossa, paikkoja vähennetään. Kukaan ei vie toisen lapsen paikkaa.

Meinaat, että yksittäisellä päiväkodilla on mahdollisuus ottaa rajaton määrä lapsia hoitoon? Kyllä jokaisessa päiväkodissa on tietty maksimimäärä, jonka se voi lapsia ottaa ja tälläisten itsekkäiden laiskureiden lapset vievät niitä paikkoja turhaan. Joku työssäkäyvä joutuu sitten vaan viemään lapsensa jonnekin kauemmas hoitoon. Mä en ymmärrä näitä ihmisiä, jotka lisääntyy ja eivät sitten kuitenkaan ole halukkaita viettämään lastensa kanssa aikaa ja kuormittavat siksi kunnallista päivähoitoa. Tuskin tällaiset ihmiset veisivät lapsiaan hoitoon, jos joutuisivat itse maksamaan hoidon todelliset kustannukset kokonaisuudessaan.

Me emme varmasti olisi enää yhdessä jos esikoinen ei olisi ollut hoidossa 2-3pv/vko nuoremman ollessa vauva.

Esikoinen oli helppo vauva kaikin puolin, mutta kuopus ei todellakaan. Nukkui todella huonosti, heräili öisin sen 5-9 kertaa ja muistan ne aamut kun isompi katsoi aamulla pikkukakkosta ja kun kuulin muumien tunnussävelen tiesin että nyt on pakko nousta.

Olin aivan loppu! Esikoisella oli mahtava hoitopaikka missä viihtyi ja kuopuskin meni samaan paikkaan myöhemmin. Se huono omatunto siit ettei jaksanut touhuta vanhemman kanssa oli ihan älytön.

Kuopus nukkui huonosti kaksi vuotta ja edelleen on levoton nukkuja. 

Mies teki samalla pitkää päivää töissä ja auttoi toki minkä pystyi.

Lapset on nyt 9- ja 11-vuotiaat ja ei meillä kyllä mitään sisaruskateutta ole juurikaan ollut, päinvastoin pojat on todella läheisiä ja edelleen touhuavat paljon keskenään, he itse asiassa tappelevat paljon vähemmän kuin monen kaverin samanlaisella ikäerolla olevat lapset.

Ulkopuolisten on aina helppo huudella, mutta kyllä jokainen perhe tekee niinkuin parhaaksi näkee. Meille tuo ratkaisu oli ehdoton, sain niinä päivinä levätä edes ne hetket kun kuopus nukkui päiväunia ja esikoinen sai touhuta hoidossa mukavia retkiä, ulkoilua, askartelua jne.

Sikamaista kuormittaa kuntataloutta turhakehoidolla. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän esikoinen meni vuoden vanhana perhepäivähoitoon ja jatkaa ilman muuta jos tulen uudelleen raskaaksi. Ainakin se ihan alkuaika kun vauva valvottaa pitkin yötä eikä talvella voi kovilla pakkasilla ulkoillakaan. Mitä ihmettä se esikoinen tekisi rättiväsyyneen äidin ja nukkuvan vauvan kanssa koko päivän kotona homehtumassa, kun päivähoidossa on leikkikavereita ja virkeä leikittäjä.

Saa toki tuomita ja haukkua, mutta se on aika turhaa.

Olen kotona juuri syntyneen vauvan kanssa ja esikoinen on neljä. Vanhempi lapsi jatkaa 20h päiväkodissa ja todellakin tulee tarpeeseen. Varmaan jää kotiin kevään aikana, mutta juuri nyt, kun tosiaan ulkona ei voi täällä pohjoisessa olla ( pakkanen ja niin paljon lunta, ettei kärryillä edes pääse leikkipuistoon) on todellakin hyvä, että isommalla on virikettä. 2 vuotias on toki eri asia, mutta 4 tuntia 3 päivänä ei ole paljon.

Meillä on lapsilla aina ollut juhlaa, kun on ollu vapaapäivä tai loma, että ovat saaneet käädä kotiin.

Vanhimmilla lapsilla on 2 vuotta ikäeroa. Oli aivan ihanaa aikaa olla molempien kanssa kotona. Sai määrätä aikataulut vauvan nukkumistrn mukaan. Kauheata olisi ollut isompaa roudata vauvan kanssa päiväkotiin.

Mikset pitäisi esikoista vielä vuoden kotona? Alle 3v ei mitenkään hyödy hoidosta jos jaksat olla edes vähän viitseliäs kotona, järjestät askartelua ja ulkoilua, nautitte siitä että voitte mennä luonnollisesti vauvan rytmin mukaan, samalla vältytte tautikuormalta mitä tarhasta tulee kotiin ja myös sisarkateudelta kun molemmat saavat olla äidin kanssa. 3v alkaa jo nauttia päiväkodin touhuista ja kaverisuhteista eri tavalla. Eri asia jos esikoinen olisi jo valmiiksi hoidossa ja luonut hyvät suhteet sinne, mutta en lykkäisi hoitoon heti "vauvan tieltä" vaan odottaisin että molemmat kasvavat vähän. Varsinkin kun kerroit jaksavasi mainiosti. Mutta en tuomitse, tämä on vain ehdotus neljän lapsen kokemuksella ja alan tuntemuksella.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään miksi on sisarkateutta kun toinen saa jäädä kotiin ja toinen ei,

Tätä älyn ja ymmärryksen määrää...;D

Sisarkateutta on ollut Kainin ja Abelin ajoista lähtien. 

Ihan perustunne ihmisellä ja sitä ei päiväkoti mitenkään lisää. Ainakin tässä tapauksessahan lapsi voi kokea sisarukseensa ylemmyyttä olemalla jo iso poika/tyttö. Se nimenomaan lievittää sisarkateutta. 

Ja hoidon määrähän on aivan mitätön. Ovathan monet tuon ikäset aivan täyttä päivää joka ikinen arkipäivä. 

Täältä saa käsityksen, että ovat siis pilalla?

Onhan ehkäsy NYT kunnossä, ettei vahinkoja enää synny. Rohkeasti vaan heti hakemaan, jos ei ole.

En ymmärrä miksi, miten voi edes perheen vanhempi lapsi saada hoitopaikan kun äiti on kotona. Ei mielestäni todellakaan pidä hoidattaa lasta toisaalla jos itsellä on siihen mahdollisuus. Hyi hyi.

Meillä sama systeemi ja hyvin on mennyt. 

En kuitenkaan laittaisi lasta päiväkotiin juuri silloin kun kuopus syntyy. 

Siitä voi tulla lapselle syrjään sysäämisen tuntu. Eli meillä oltiin ensimmäiset kuukaudet vielä kotihoidossa, kun vauva syntyi. 

Ja sitten juuri kolmena päivässä neljä tuntia. Sehän on ihan sama kuin kerhossa kävisi. Kyllä parivuotias jo osaa nauttiakin ryhmätilanteista ja oppii huimasti uusia asioita päiväkodin tuokioissa, luontoretkillä ym. 

En sano, että tämä on ainoa oikea toimintatapa tietenkään. Mutta meillä meni hyvin. 

Kannattaa antaa adoptioon molemmat, kun et jaksa itse hoitaa. 

Eikö siellä tarhassa ole jotain vastasyntyneiden seimi-osastoa, minne voisit laittaa myös uuden tulokkaan. Oishan se kivempaa kotona ilman lapsia.

Antakaa nyt negatiivisemmatkin tapaukset vähän armoa! :) Ihanaa että joukossa on paljon niitä jotka eivät tuomitse.

Vauvakin jo muutaman kuukauden ikäinen eli ei nyt ihan 2-vuotias joudu uuden vauvan alta pois. Ja syksyllä paluu töihin jolloin molemmat joutuisi/pääsisi hoitoon kuitenkin. Vähän niin kuin pehmeä aloitus tälle vanhemmalle päiväkotiuralle kavereiden ja toiminnan lisäksi.

Sille joka puhui että sikamaista kuormittaa kuntataloutta, no siitä kaikkein vähiten tunnen huonoa omatuntoa. Olen sen verran tälle kylälle maksanut veroja, että ihan varmaan jää kunta edelleen saamapuolelle. Enkä varmaan anna adoptioon. Jaksan kyllä hoitaa niin kuin jo aiemmin sanoin. Jotkut teistä on vähän höpsöjä.

Meillä esikoinen aloitti kokopäiväisesti päiväkodissa 10 kuukauden iässä. Nyt keväällä syntyy toinen lapsemme. Esikoinen jää osa-aikaiseen hoitoon. Kesän saa olla kokonaan kotona. En aio luopua hyvästä hoitopaikat, koska en ajatellut tälläkään kertaa pitää pitkää vanhempainvapaata.

Tsemppiä vaan, ap, hyvin se menee. Välillä on toki rankempaa kuten nyt, kun kanniskelen vauvaa ja teen esikoisen takia kihomatosiivousta.

Ja tämä on muuten totista totta. Tosin esikoiseni on vähän isompi kuin sinun lapsesi, ja päiväkodissa erityisistä syistä, joihin en tässä syvemmin mene.

Kolmekymppinen tuttavarouva sai lapsensa reilu 2-v ikäerolla. Vauvan syntyessä vanhempi jatkoi kokopäiväisesti päiväkodissa, koska sen vauva tuli saada sama kokemus, mitä vanhempi oli aikanaan saanut: Millaista on olla äidin kanssa kahdestaan kotona.

No, kun lapset on kasvaneet, niin pääasiassa isovanhemmat on ne hoitaneet.

Tätä vanhemman lapsen hoitoon tyrkkäämistä ei ymmärrä yksikään, siis yksikään (!!!) päiväkodin henkilökuntaan kuuluva ihminen. Miksi ihmiset ylipäätään tekevät lapsia enemmän kuin yhden, kun tuntuu että heidän (=lasten) kanssaan oleminen on vauva-ajan jälkeen epämielekästä ja raskasta?

Älkää tehkö lapsia pienellä ikäerolla. Siitä pienestä sisaruksesta ei ole vanhemmalle lapselle mitään iloa - varsinkaan jos vanhemman lapsen hoito ulkoistetaan kun äiti on niin väsynyt.

-lto

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille ihanille jotka jaksoitte kirjoittaa positiivisesti. :) Sain teiltä voimaa ja varmuutta että ainakin kannattaa kokeilla. Niin paljon lukenut aiheesta negatiivista että itsekin melkein aloin tätä epäilemään.

Jaksaisin kyllä hoitaa molemmat lapseni itse, en ole väsynyt enkä masentunut. Isompi on ihan selvästi tylsistynyt kotona, hänelle vaihtelua kun kerran mahdollista on. Ajatuksena oli että saisi ikäistään seuraa kun rakastaa toisia lapsia, pääsisi askartelemaan ja mitä ne nyt siellä tekekään. Tietysti otamme takaisin kotiin jos alkaa oireilemaan.

Ap

Kaksivuotias ihan varmasti kaipaa tekemistä, joo. Mutta kyllä sille seuraksi kelpaa myös äiti ja isi, ei se erikoisesti kaipaa juuri niitä muita kaksivuotiaita siihen viereen askartelemaan tai leikkimään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti ei jaksa hoitaa 2-vuotiasta, niin sitten varmaan pitää viedä päiväkotiin. Mitään muuta syytä en 2-vuotiaan päivähoidolle en näe.

Mutta 3 x 3h kerho per viikko olisikin aivan eri juttu vai..?

Vierailija kirjoitti:

Tätä vanhemman lapsen hoitoon tyrkkäämistä ei ymmärrä yksikään, siis yksikään (!!!) päiväkodin henkilökuntaan kuuluva ihminen. Miksi ihmiset ylipäätään tekevät lapsia enemmän kuin yhden, kun tuntuu että heidän (=lasten) kanssaan oleminen on vauva-ajan jälkeen epämielekästä ja raskasta?

Älkää tehkö lapsia pienellä ikäerolla. Siitä pienestä sisaruksesta ei ole vanhemmalle lapselle mitään iloa - varsinkaan jos vanhemman lapsen hoito ulkoistetaan kun äiti on niin väsynyt.

-lto

Lto varmaan tietää, että suurimmassa osassa länsimaista varhaiskasvatus alkaa kun lapsi on 2-3 vuoden ikäinen. 12 tuntia varhaiskasvatuksen piirissä viikossa ei ole paljoa, jos yhtään omaa ammattitaitoasi kunnioitat.