Eronnut, mistä nautit eniten uudessa elämänvaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa lukea näitä! Olen itse eroamassa ja etsin asuntoa. Voin vain kuvitella, miten ihanalta tuntuu saada hengittää vapaasti.

Ärsyttää lukea ilostasi eron takia sillä ero repii myös meitä appia ja anoppiakin.

Tuskaa suorastaan tämä pettymys

Ihanaa asua yksin, saa olla pitkin ja poikin! Kukaan ei vingu eikä ole naama norsun vitulla. Nyt sitä viihtyy omassa kotona, ei koskaan enää ketään äijää saman katon alle! ei tod. Jos alan seurustella niin ehdottomasti eri osotteissa asuminen, vaikka olisi miten kiinteä suhde. Niin se pelittää varmasti paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa lukea näitä! Olen itse eroamassa ja etsin asuntoa. Voin vain kuvitella, miten ihanalta tuntuu saada hengittää vapaasti.

Ärsyttää lukea ilostasi eron takia sillä ero repii myös meitä appia ja anoppiakin.

Tuskaa suorastaan tämä pettymys

Hah, mulla ei ole appivanhempia, eikä omatkaan vanhemmat ole hengissä. Kellekään ei tarvii selitellä mitään.

Viime jouluna sain ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen ostaa hyasintin ja pitää sitä pöydällä. Itseasiassa ostin niitä kolme! Ex-mies kielsi kaikki tuoksuvat kukat koska sai niistä päänsärkyä ja nuhaa ja ties mitä. Iloitsin niin mun ihanista hyasinteista :)

Mutta yleisesti ottaen nautin siitä että kotini on just mun mieleni mukainen ja ilmapiiri ei ole ahdistava.

Hälinästä vapauteen. 5 Kuukautta olen nyt asunut yksin ja aika hyvä fiilis. Omat tavarat ilman että toinen aukoo päätä. Voin kuunnella musiikkia ilman kuulokkeita ja tehdä sitä ruokaa mistä itse pidän. Saan juoda kaljan ilman että kukaan itkee vieressä. Pääsen lenkille ja puntille millon huvittaa. Saan nukkua pitkään ku on vkloppu. Saan matkustella millon huvittaa ja mihin huvittaa. Ei tarvi olla isäpuolena rääkyville pennuille, jotka auko päätään. Rahaa on aivan erilailla kun kulut on vain minä eikä 5 muuta. Ei tarvi miettiä onko varaa ostaa jotain, kun nyt on todellakin varaa. 8 vuotta meni tähän ennenku tajusin, että nyt saa riittää vttuilu mulle. Omia lapsia ei ole, joten ei ole vastuuta mistään. Sain treenata sitä perhe-elämää ihan tarpeeksi ja omia lapsia en tee. Huvittavin läppä oli, kun häivyin lopullisesti.. Kai sä nyt lapsiin pidät yhteyttä??? ÖÖÖ ai miks?. Ei noi kakarat edes diggaa musta, niin miks luulet et pitäisin. Niillä on se oma isä, että hiosta sitä vaan. Mulle noi ei kuulu. Korostan, lapset eivät ole minun. Eli en ole se kusipää todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa lukea näitä! Olen itse eroamassa ja etsin asuntoa. Voin vain kuvitella, miten ihanalta tuntuu saada hengittää vapaasti.

Ärsyttää lukea ilostasi eron takia sillä ero repii myös meitä appia ja anoppiakin.

Tuskaa suorastaan tämä pettymys

Älkää olko niin itsekkäitä! Ettehän te joudu elämään ahdistavassa suhteessa lapsenne kanssa vaan se miniä tai vävy joutuu. Miksi toivotte sukuun tulleelle ihmiselle pahaa? Omaan kotiin ja arkeen liittyvät kysymykset ovat niin henkilökohtaisia, että ne painavat vaakakupissa enemmän kuin kolmansien ylpeys. Lisäksi voisitte miettiä, olisitteko voineet kasvattaa lapsenne jotenkin toisin, ettei hänen seurassaan olisi ahdistava ja paha olla. -ei sama

Joo, onhan se avioliitto omasta halusta solmittu, mutta usein ihmiset valitettavasti näyttävät oikean luonteensa vasta pitkällä aikavälillä ja / tai avioliitossa. Siksi avioliitto muodostuu usein vasta papin aamenen sanomisen jälkeen ahdistavaksi. Kyllä tämä on jo niin monilta tahoilta kuultu.