Eronnut, mistä nautit eniten uudessa elämänvaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Vähän hämmästelen näitä vastauksia. Tuntuu että kaikilla on ollut hirveä avioliitto, joka on ollut kuin vankila josta vapautuminen on pelkkää riemua.

Avioliitto kumminkin on omasta halusta solmittu ja itse valitun ihmisen kanssa. Tiettävästi rakkaudesta ja tarkoituksena kestää loppuelämä.

Voisi kuvitella, että on pakotettu järjestettyyn avioliittoon jonkun hirviön kanssa...

Mä en hämmästele yhtään että eronneilla on ollut ankea liitto. Onnellisista liitoista ei erota. Toisten vankila tulee vähitellen, t. patologisen mustasukkaisesta miehestä selvinnyt

Vierailija kirjoitti:

Vielä en ole ehtinyt tehdä juuri mitään, mutta vakaa tarkoitus on lopettaa juopottelu ja tupakointi, laihduttaa ja kuntoilla itsensä taas priimakuntoon. 20 v. avioliittoa takana, mutta kesän tullen... mä lähden Stadiin, vaihdan maisemaa. Teen valtavan comebackin keskustan yökerhoihin ja ravintoloihin ja palaan suurempana kuin koskaan! Siellä neidot kyynelsilmin vuottaa eksynyttä urhoaan. Kesän tullen Stadi kohahtaa ja kaikki saavat huomata: 1990-luvun legendaarinen seuramies ja hurmuri on palannut kehiin! Ja rahaa on, takaan sen!

Huomaa nyt kuitenkin, että olet vanhentunut 20 vuotta. Ne "neidot" voisivat olla ikänsä puolesta tyttäriäsi. He eivät ole sinusta niin intona kuin sinä heistä.

Parikymppiset tytöt katsoo hieman säälien keski-ikäistä diskossa hilluvaa setää, ja ihmettelevät mitä tuo täällä vielä tekee.

Raha ei siinä auta mitään.

Paitsi jos maksullinen seura kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hämmästelen näitä vastauksia. Tuntuu että kaikilla on ollut hirveä avioliitto, joka on ollut kuin vankila josta vapautuminen on pelkkää riemua.

Avioliitto kumminkin on omasta halusta solmittu ja itse valitun ihmisen kanssa. Tiettävästi rakkaudesta ja tarkoituksena kestää loppuelämä.

Voisi kuvitella, että on pakotettu järjestettyyn avioliittoon jonkun hirviön kanssa...

Mä en hämmästele yhtään että eronneilla on ollut ankea liitto. Onnellisista liitoista ei erota. Toisten vankila tulee vähitellen, t. patologisen mustasukkaisesta miehestä selvinnyt

Useimmissa liitoissa on sekä hyvää että pahaa. Tosielämässä en ole tavannut ketään, joka ei itkisi ja surisi eroaan.

Monia eroja punnitaan pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hämmästelen näitä vastauksia. Tuntuu että kaikilla on ollut hirveä avioliitto, joka on ollut kuin vankila josta vapautuminen on pelkkää riemua.

Avioliitto kumminkin on omasta halusta solmittu ja itse valitun ihmisen kanssa. Tiettävästi rakkaudesta ja tarkoituksena kestää loppuelämä.

Voisi kuvitella, että on pakotettu järjestettyyn avioliittoon jonkun hirviön kanssa...

Mä en hämmästele yhtään että eronneilla on ollut ankea liitto. Onnellisista liitoista ei erota. Toisten vankila tulee vähitellen, t. patologisen mustasukkaisesta miehestä selvinnyt

Useimmissa liitoissa on sekä hyvää että pahaa. Tosielämässä en ole tavannut ketään, joka ei itkisi ja surisi eroaan.

Monia eroja punnitaan pitkään.

Nettikeskustelulle on tyypillistä mustavalkoisuus ja kärjistykset.

Lisäksi muiden ongelmat tuntuvat yleensä helpommilta ratkaista kuin omat (esim. Matti Nykänen on ollut life coach).

Sitä että voin pitää tavaroita esillä kotonani niin ettei tarvitse pelätä millä exä heittää ja minkä tavaran rikkoo. Eikä tarvitse kuunnella hänen loputonta itsekehuaan. Nämä nyt ensimmäiseksi tuli mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hämmästelen näitä vastauksia. Tuntuu että kaikilla on ollut hirveä avioliitto, joka on ollut kuin vankila josta vapautuminen on pelkkää riemua.

Avioliitto kumminkin on omasta halusta solmittu ja itse valitun ihmisen kanssa. Tiettävästi rakkaudesta ja tarkoituksena kestää loppuelämä.

Voisi kuvitella, että on pakotettu järjestettyyn avioliittoon jonkun hirviön kanssa...

Mä en hämmästele yhtään että eronneilla on ollut ankea liitto. Onnellisista liitoista ei erota. Toisten vankila tulee vähitellen, t. patologisen mustasukkaisesta miehestä selvinnyt

Useimmissa liitoissa on sekä hyvää että pahaa. Tosielämässä en ole tavannut ketään, joka ei itkisi ja surisi eroaan.

Monia eroja punnitaan pitkään.

Tietysti. Se sureminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö erotessa voisi löytää positiivisia asioita, ehkä juuri niitä samoja, jotka ovat liitossa hautautuneet sen pahan alle, ja jotka tuntuvat uusilta ja ihmeellisiltä taas löydyttyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikko-viikko systeemistä. Kaksi vapaata viikkoa kuukaudessa kun voi tehdä mitä vain ja panostaa vain itseeni. Ja toiset kaksi saa täysillä panostaa lapsiin. Lapset saavat paljon enemmän huomiota tällä tavalla kun meillä vanhemmilla on vapaaviikot aikaa tehdä omia juttuja.

Eli erossa oleminen lapsista. Surullista, että nautit siitä eniten.

Lapset eivät ole sitä varten että heistä pitää itse kouristuksenomaisesti kiinni. Nuo lapsethan ovat kotona vanhemman luona, se vain on toinen koti ja toinen vanhempi.

Parisuhteet kestäisivät paremmin kun tämän ymmärtää. Pitää pystyä lähtemään harrastukseen iltaisin, pitää pystyä antamaan lapsia mummolaan yökylään, pitää pystyä lähtemään kahen kesken jonnekin puolison kanssa.

Pitää pystyä antaa teinille tilaa, jättää kotiin mökiltä tai sukuloimasta, olla yksin kotona. Pitää pystyä päästämään nuori leirille ja matkalle. Pitää pystyä päästämään nuori muuttamaan pois kotoa.

Ylipäätään yhtä tärkeää vanhemmuudessa, kuin tietää milloin sinua tarvitaan ja olla läsnä, on tietää milloin sinua ei tarvita ja olla pois tieltä.

Ja nimenomaan elää silloin iloista omaa elämää, eikä olla syyllisyys ja taakka lapsille, jotka joutuu tuntemaan huonoa omaatumtoa kun äiti parka on niin onneton ja yksin ilman heitä kotona. Lasten ei kuulu kantaa huolta vanhemmista vaan päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hämmästelen näitä vastauksia. Tuntuu että kaikilla on ollut hirveä avioliitto, joka on ollut kuin vankila josta vapautuminen on pelkkää riemua.

Avioliitto kumminkin on omasta halusta solmittu ja itse valitun ihmisen kanssa. Tiettävästi rakkaudesta ja tarkoituksena kestää loppuelämä.

Voisi kuvitella, että on pakotettu järjestettyyn avioliittoon jonkun hirviön kanssa...

No eihän tässä kysytty, että mikä oli entisessä avioliitossasi hyvää tai että mitä kaipaat exässäsi. Kysyttiin, että mistä asioista on onnellinen uudessa elämänvaiheessa eronneena. (...joskus mä niin ihmettelen ihmisten sisälukutaitoa ja ajatuksenjuoksua...)

Ihanaa oli mielenrauha, vapaus, itsemääräämisoikeus.

Nukkua miten haluaa.

Ei jännittää kotiin tuloa. Ei jännittää miehen kotiin tuloa. Ei yleensäkään jännittää jatkuvasti miehen läsnä oloa.

Kotona siistiä. Raha-asiat selkeät. Jos joku kohta piti hoitaa ja korjata, tein sen, ei tarvinnut keneltäkään kysyä, jäädä odottamaan, jäädä tekemättä.

18 vuoden liitto. Tottakai aluksi onnellinen ja rakkautta ja itse valittu. Mutta ihmiset muuttuu siinä ajassa eikä aina parempaan. Meillä miehen reipas alkoholin käyttö alkoi lopulta näkyä kun sitä oli jatkunut tuon 18 vuotta sekä sitä ennen tietysti sieltä teininä opitulla tavalla. Ilo ilman viinaa on teeskemtelyä. Kaikkeen juhlaan ja vspaa-aikaan kuuluu edes olut.

Hyväntuulisuudestani. Siis siitä, ettei kotona ole ketään ilonpilaajaa naama norsunveellä, kun tulen töistä kotiin. Saan siis olla hyvällä tuulella kotonakin enkä vain kodin ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ei tarvi siivota kenenkään jälkiä. Tuhannet kerrat kiikutin lattialta likavaatekasan pyykkikoppaan, keräsin pöydiltä likaiset astiat tiskiin, vaivihkaa vein kierrätykseen tai roskikseen sälää, jotka oli vuosia maanneet jossain kaapissa, mutta joita ei missään tapauksessa saanut hävittää (ei, mies ei koskaan edes huomannut että ne rikkinäiset sohvanpäälliset tai 15 vuotta vanhat urheilulehdet oli kadonneet...). Monta aamua aloitin niin, että siivosin ensimmäisenä roskikseen ja tiskikoneeseen miehen edellisillan sotkut olkkarista ja keittiöstä. Nyt mä olen asunut yksin pari vuotta ja hämmästelen vieläkin joka viikko, kuinka ihanan siistiä meillä on!

Tämä. Se kun sai lopulta pakata kaiken sen miehen roinan laatikoihin ja sanoa että vie jonnekin. Mikä on ettei mitään voinut heittää pois? Ei mitään? Pujottelimme tavaranäärän keskellä? Pidin monta kirpputoripöytää ja täytin monta jätesäkkiä. Ihanaa. Nyt on tilaa, järjestys ja siistiä.

Nautin kun ei tarvitse harrastaa joka päivä seksiä, kun mies ei rutistele 10 kertaa päivässä tissejä, kun mies ei työnnä 10 kertaa päivässä sormiaan p*lluun. Kukaan ei koske muhun, ihanaa!

Mielenrauha, puhdas koti, epäoikeudenmukaisuuden tunteen katoaminen (ei tarvitse hoitaa kuin omat velvollisuudet eikä kantaa molempien vastuita mikä oli epäreilua)...katkeamaton yöuni (ex kuorsasi KOVAA)...tässäpä näitä :)

Pääsin eroon äitipuolen roolista, jota vihasin! aina satoi paskaa niskaan teit niin tai näin, nyt voin keskittyä täysillä vain omaan lapseeni, ihanaa :)

Raha-asioiden selkeys. Talouden tulot pieneni tietysti, kun nyt asun lapsen kanssa kaksin ja kustannan kaiken omasta keskituloisen tilipussistani, mutta jotenkin kummasti rahaa tuntuu silti olevan enemmän kuin exän kanssa asuessa. Ruokamenot pieneni paljon, sillä ex osti valtavasti eineksiä, limuja jne, joihin nyt ei kulu yhtään rahaa. Ehkä olen itsekin ottanut selkeämmin vastuun rahankäytöstäni, kun ei ole enää mitään vararatkaisua, että toinen maksaa, jos oma tili on tyhjä. Joka tapauksessa olen tyytyväinen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

No nyt ihan viimeksi siitä, ettei joulun alla tarvinnut touhuta muijan patistamana kuusen hankkimista ja koristelemista, ei yhteistä joulusiivousta ja talon joulukuntoon laittamista, ei tehty yhdessä jouluruokia eikä kääritty paketteja. Sain viettää joulun rauhassa yksiössäni suljettujen pimennysverhojen takana telkkaria katsellen, seuranani vain kaverini Jim Beam ja Johnnie Walker.

Tämä on taatusti trolli.

Alkoholistieksälleni ensimmäinen joulu tyhjässä vuokra-asunnossa ilman lapsia oli kauhea. Olihan se raastavaa. Mutta se oli tie jolla ei ollut mitään hyvää luvassa loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Nautin kun ei tarvitse harrastaa joka päivä seksiä, kun mies ei rutistele 10 kertaa päivässä tissejä, kun mies ei työnnä 10 kertaa päivässä sormiaan p*lluun. Kukaan ei koske muhun, ihanaa!

Mä löysin seksin uudelleen eron jälkeen, kun kukaan ei enää voi vaatia sitä multa kun en halua. Mun nykyinen mies tekee aloitteita, jos ei onnistu, ei ole moksiskaan. Silti meillä onkin nykyään seksiä joka päivä. Mun ei tarvitse olla puolustuskannalla ja kireä.

Vierailija kirjoitti:

Hyväntuulisuudestani. Siis siitä, ettei kotona ole ketään ilonpilaajaa naama norsunveellä, kun tulen töistä kotiin. Saan siis olla hyvällä tuulella kotonakin enkä vain kodin ulkopuolella. 

Just, muistan oikein miten jännitin sitä että mies tulee kotiin, koska sen ensimmäinen lause aina heti ovesta tultua oli jotain jonka olin tehnyt väärin.

Valitettavasti se tekee nykyään sitä samaa hakiessaan lasta luokseen, aina lapsi on tehnyt jotain väärin, ettei kengät olleetkaan vielä jalassa tai piti vielä pakata reppua :( minä voin erota, lapsi ei voi.

Ihanaa lukea näitä! Olen itse eroamassa ja etsin asuntoa. Voin vain kuvitella, miten ihanalta tuntuu saada hengittää vapaasti.

Rauhan tunne, painostava ja negatiivinen ilmapiiri on poissa, voi taas hengittää vapaasti, ahdistavat alkoholin kyllästämät viikonloput ja krapulassa makaava ex ei pilaa enää vklpja (itse en juurikaan juonut/juo). Saan tehdä lasten kanssa kivoja juttuja ja kukaan ei pilaa tunnelmaa eikö myöskään tarvi enää toistamiseen pettyä siitä ettei toinen osallistu niihin milläänlailla.

Edelleen olen yksin vastuussa siivosta yms., mutta siivottavaa huomattavasti vähemmän, kun sotkeva osallistumaton ex ei enää samassa taloudessa. Taloudenpito muutenkin parantunut, kun rahankäyttö omissa käsissä eikä impulsiivinen ex tee suureellisia hankintoja kyselemättä.

Elämä maistuu taas!