Eronnut, mistä nautit eniten uudessa elämänvaiheessa?

Siitä että ennole tilivelvollinen kenellekkään, vapaasta seksistä ilman sitoumuksia.

Siitä että sai olla millainen on. Eikä tarvinnut tehdä mutään jos ei halunnut. Sai hengittää vapaasti.

Siitä, ettei tarvitse tehdä kompromisseja. Jouduin 15 vuotta kestäneessä liitossa tekemään niitä hirveän paljon, sillä mies oli monessa asiassa jäykkä, ehdoton, muutosvastarintainen ja vahva persoona. Nyt matkustan lomalla juuri sinne minne haluan, vaihdan olkkarin järjestyksen juuri sellaiseksi kuin haluan, laitan juuri sitä ruokaa jota haluan... En joudu yhtään perustelemaan, neuvottelemaan, sovittelemaan tai perääntymään. Ihanaa!

Tämä ihana rauha ja vapaus. Aina siisti koti. Ei tarvitse ottaa kenenkään muun mielipidettä mistään.

Ihanaa elämää.

Viikko-viikko systeemistä. Kaksi vapaata viikkoa kuukaudessa kun voi tehdä mitä vain ja panostaa vain itseeni. Ja toiset kaksi saa täysillä panostaa lapsiin. Lapset saavat paljon enemmän huomiota tällä tavalla kun meillä vanhemmilla on vapaaviikot aikaa tehdä omia juttuja.

Ettei tarvinnut huomioida miehen nirsoutta ruokaa laittaessaan vaan saattoi laittaa ihan mitä vaan, lisäksi niin paljon kaikkea muuta että päätin jäädä siihen olotilaan :)

Siitä että voin lyödä luurin korvaan kun henkinen väkivalta taas alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Viikko-viikko systeemistä. Kaksi vapaata viikkoa kuukaudessa kun voi tehdä mitä vain ja panostaa vain itseeni. Ja toiset kaksi saa täysillä panostaa lapsiin. Lapset saavat paljon enemmän huomiota tällä tavalla kun meillä vanhemmilla on vapaaviikot aikaa tehdä omia juttuja.

Eli erossa oleminen lapsista. Surullista, että nautit siitä eniten.

Sosiaalisista suhteista. Ex oli epäsosiaalinen intovertti, joka melkein meni piiloon vieraiden tullessa. Hänelle riitti pari hyvää lapsuudenystävää ja heidän tapaamisensa pari kertaa vuodessa, uusiin ihmisiin ei halunnut tutustua, vaan oli usein ihan avoimesti tyly ja vihamielinen.

Itse olen tosi sosiaalinen ihminen, tykkään kutsua ihmisiä syömään, osallistua erilaisiin tapahtumiin lyhyelläkin varoajalla, tavata uusia tyyppejä jne. Tämä kaikki kuitenkin vähän hiipui exän kanssa elettyinä vuosina. Nyt eron jälkeen olen nauttinut eniten niistä kaikista uudelleen elvytetyistä ystävyyssuhteista, kaveriporukoiden illanistujaisista ja mökkiviikonlopuista, uudessa kodissani pidetyistä brunsseista ja arkisistakin illallisista. En ikinä haluaisi palata takaisin vanhaan.

Ryhmäseksi ja baarissa itseni jakaminen.

Juon paljon ja pillitän ystävilleni kohtaloani, vaikka jätin mieheni.

Uusi miesystäväni on työtön elämäntapanautiskelija-psykonautti Kontulasta, vaikka hehkutan jatkuvasti onneani mm. täällä ja blogissani.

Mä olen ollut vain kaksi kuukautta eronneena, mutta ai että nautin jo nyt tästä vapaudesta 😊 ja siitä, että yksin päätän mitä rahoilla teen, paljon enemmän jää ylimääräistä rahaa vaikka tulot puolittui eron myötä. Ainut asia mitä kaipaan on miehen läheisyys ja hellyys, hyvä seksi, mutta uskon että joku päivä taas kun uskaltaudun heittäytyä. Aion nyt nauttia!

Pääsin apen ja anopin alituisesta tunkeilusta ja määräilystä. Ei tarvitse nähdä eikä kuulla niitä enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikko-viikko systeemistä. Kaksi vapaata viikkoa kuukaudessa kun voi tehdä mitä vain ja panostaa vain itseeni. Ja toiset kaksi saa täysillä panostaa lapsiin. Lapset saavat paljon enemmän huomiota tällä tavalla kun meillä vanhemmilla on vapaaviikot aikaa tehdä omia juttuja.

Eli erossa oleminen lapsista. Surullista, että nautit siitä eniten.

Ei vaan siitä että minulla on vihdoinkin omaa aikaa ilman että potisin syyllisyyttä. Lapsilla on koko ajan läsnäoleva vanhempi kotona, joka keskittyy vain heihin. Joka toinen viikko se on äiti ja joka toinen isä.

Kun ei tarvi siivota kenenkään jälkiä. Tuhannet kerrat kiikutin lattialta likavaatekasan pyykkikoppaan, keräsin pöydiltä likaiset astiat tiskiin, vaivihkaa vein kierrätykseen tai roskikseen sälää, jotka oli vuosia maanneet jossain kaapissa, mutta joita ei missään tapauksessa saanut hävittää (ei, mies ei koskaan edes huomannut että ne rikkinäiset sohvanpäälliset tai 15 vuotta vanhat urheilulehdet oli kadonneet...). Monta aamua aloitin niin, että siivosin ensimmäisenä roskikseen ja tiskikoneeseen miehen edellisillan sotkut olkkarista ja keittiöstä. Nyt mä olen asunut yksin pari vuotta ja hämmästelen vieläkin joka viikko, kuinka ihanan siistiä meillä on!

No nyt ihan viimeksi siitä, ettei joulun alla tarvinnut touhuta muijan patistamana kuusen hankkimista ja koristelemista, ei yhteistä joulusiivousta ja talon joulukuntoon laittamista, ei tehty yhdessä jouluruokia eikä kääritty paketteja. Sain viettää joulun rauhassa yksiössäni suljettujen pimennysverhojen takana telkkaria katsellen, seuranani vain kaverini Jim Beam ja Johnnie Walker.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin apen ja anopin alituisesta tunkeilusta ja määräilystä. Ei tarvitse nähdä eikä kuulla niitä enää ikinä.

Sama! Vähän hassua, mutta kun ero oli selvä ja uuden kodin avaimet kädessä, niin yksi ensimmäisiä onnen ajatuksia oli, että nyt mun ei enää koskaan tarvitse viettää joulua tai lomia anopin seurassa! Anoppini ei ollut mikään pahimmasta päästä tunkeilija, mutta hyvin erikoinen ihminen (mm. pahin tuntemani sovinisti!) ja mies oli aika kiinni vanhemmissaan, halusi mm. viettää lomilla aina pitkiä aikoja heidän kanssaan ja taantui ihan teiniksi aina. Nyt ei enää ikinä sitä, hurraa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin apen ja anopin alituisesta tunkeilusta ja määräilystä. Ei tarvitse nähdä eikä kuulla niitä enää ikinä.

Sama! Vähän hassua, mutta kun ero oli selvä ja uuden kodin avaimet kädessä, niin yksi ensimmäisiä onnen ajatuksia oli, että nyt mun ei enää koskaan tarvitse viettää joulua tai lomia anopin seurassa! Anoppini ei ollut mikään pahimmasta päästä tunkeilija, mutta hyvin erikoinen ihminen (mm. pahin tuntemani sovinisti!) ja mies oli aika kiinni vanhemmissaan, halusi mm. viettää lomilla aina pitkiä aikoja heidän kanssaan ja taantui ihan teiniksi aina. Nyt ei enää ikinä sitä, hurraa!

Pidin vuoden verran anopin puhelinnumeroa tallessa vain siksi, että tiedän olla vastaamatta jos se soittaa.

Sen aivoituksista ei näet tiedä. Paitsi että se oli loputtoman tunkeileva ja utelias, se oli myös ilkeä ja vaati jatkuvasti osallistumista omiin kuvioihinsa.

Perheen tai suvun liiallinen sekaantuminen mainitaan yhtenä eron syistä. Meillä se oli suuri syy. Ongelma oli että mies ei ollut tehnyt eikä halunnut tehdä eroa lapsuudenkotiinsa. Me oltiin kuin jotain ylikasvaneita teinejä, jotka vain leikkii omaa elämää. Just joulut ja muut juhlapyhät oli yhtä kilpailua ja kissanhännänvetoa kenen pillin mukaan tanssitaan.

Surullista tuhlausta mielestäni. Anopilla oli varattuna meille ohjelmaa siksikin, kun heistä viimein aika jättää: kai te sitten käytte meidän haudalla!

Vielä en ole ehtinyt tehdä juuri mitään, mutta vakaa tarkoitus on lopettaa juopottelu ja tupakointi, laihduttaa ja kuntoilla itsensä taas priimakuntoon. 20 v. avioliittoa takana, mutta kesän tullen... mä lähden Stadiin, vaihdan maisemaa. Teen valtavan comebackin keskustan yökerhoihin ja ravintoloihin ja palaan suurempana kuin koskaan! Siellä neidot kyynelsilmin vuottaa eksynyttä urhoaan. Kesän tullen Stadi kohahtaa ja kaikki saavat huomata: 1990-luvun legendaarinen seuramies ja hurmuri on palannut kehiin! Ja rahaa on, takaan sen!

Vapaudesta, siististä kodista, ylimääräisestä rahasta, joka jää laskujen jälkeen, itsetunnon kohenemisesta, ystävistä, omasta ajasta, matkustelusta ja kotihommien vähenemisestä sekä parasta oli mielenterveysongelmien katoamisesta (masennus). Luulin masentuvani erosta vielä enemmän, mutta jo 1 viikon jälkeen muutosta puhkesin kukkaan. Jälkeenpäin ajateltuna se masennus johtui juuri tuosta kuluttavasta suhteesta.

Mitä jäin kaipaamaan, oli läheisyys ja seksi. Eipä noiden kahden takia kannata suhteeseen jäädä. Läheisyyttä ja seksiä saa tarvittaessa sinkkunakin, mutta olen toistaiseksi jättänyt väliin.

Vähän hämmästelen näitä vastauksia. Tuntuu että kaikilla on ollut hirveä avioliitto, joka on ollut kuin vankila josta vapautuminen on pelkkää riemua.

Avioliitto kumminkin on omasta halusta solmittu ja itse valitun ihmisen kanssa. Tiettävästi rakkaudesta ja tarkoituksena kestää loppuelämä.

Voisi kuvitella, että on pakotettu järjestettyyn avioliittoon jonkun hirviön kanssa...