Nyt loppui vapaaehtoistoiminta! Yhdet osallistuu ja toiset vapaamatkustaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.

2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.

ihmisillä on parempaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.

2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.

ihmisillä on parempaa tekemistä.

Juuuu, jätetään ne tenavat/teinit räpläämään kännyköitään, niin saadaan olla ihan rauhassa. Muuttaa kai ne jossain vaiheessa pois, niin pitäkööt sitten huolta kunnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.

2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.

ihmisillä on parempaa tekemistä.

Mutta AP:llä näköjään ei

Sinun ei kannata tehdä liikaa vaan vetää raja johonkin.

Käveleminen on ilmaista, eikä siihen tarvita toimitsijoita pöytäkirjaa pitämään tai peliasuja tilaamaan. No vitsi vitsi. Seuratoiminta alkaa lajissa kuin lajissa olla niin kallista, että kyllä se vanhempien vapaaehtoistyö alkaa olla välttämättömyys. Vaikka minulla olisi varaa maksaa jääkiekossa, salibandyssä tai koriksessa palkattuna hoidettavista extratöistä, naapurilla ei ehkä olekaan. Paha siinä on joukkuetta kasata, jos ei vanhempien maksukyky riitä.

No sellaista se on tehdä töitä finskejen kanssa, kusettajia

Jos tekee säännön, että jokainen kuljettaa oman poikansa/tyttönsä vieraspeleihin ja turnauksiin, eiköhän hetkessä lopu marina kyydeistä? Mitään puffettia ei oo pakko pitää. Se tarkoittaa sitten muutaman satasen enemmän vanhempien kukkarosta, mutta jos joukkueessa on vaikka 15 ? pelaajaa, ei siihen pariin kymppiin/nuppi normaalin ihmisen talous kaadu.

Mulla on seura-aktiivin uraa takana kymmenisen vuotta. Vaikka välillä toki vihloo, on pääsääntöisesti tosi kivaa. On hienoa päästä näkemään juttuja kulissin takaa. Nykyään touhuan myös liiton puolella ja mulla on merkittävä vastuualue kansainvälisessä tapahtumassa. Mut heti kun tuntuu rasittavalta, lopetan.

Autottomuudellaan kehuvan perheen lapsellekin kelpaa muiden kyyti, maksutta toki.

Ikinä ei kannata tehdä enempää kuin sen, minkä voi tehdä hyvin mielin. Ei kannata vetää itseään piippuun talkootöillä, koska siitä ei seuraa kuin ketutusta ja marttyrointia. Kaikkia et saa milloinkaan osallistumaan, koska kysehän on vapaaehtoistoiminnasta.

Mieti, mitkä hommat on sinulle oikeasti iloa tuottavia ja jatka niitä. Jätä muut.

n

Sama tilanne kouluilla. Osa leipoo, kauppaa tuotteita, osallistuu myyjäisiin jne. - ja osa kuppaa kylmästi muiden työtä ja oma lapsi pääsee ilmaiseksi joka paikkaan.

Joillain meillä on moraali kunnossa, mutta osa on huijareita.

Järkevintä on, että lintsarivanhemmat maksavat omien lastensa osuuden.

25h meni viikonlopulla junnufutikseen...turnausreissu x 2 (koutsina), seuran johtokunnan kokous, vähän puhvettiakin.

Niin, entä sitten? Kivaa oli ja teen hommaa tasan niin kauan kuin se on pääsääntöisesti kivaa. Saan aina vapaata noista kuvioista kun haluan, mutta silti vuodessa voi mennä kevyesti yli 600h.

Työnantaja muuten arvottaa tuon toimeliaisuuden korkealle, "koska sitä kautta syntyy liiketoimintaa edistäviä suhteita..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.

2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.

ihmisillä on parempaa tekemistä.

Juuuu, jätetään ne tenavat/teinit räpläämään kännyköitään, niin saadaan olla ihan rauhassa. Muuttaa kai ne jossain vaiheessa pois, niin pitäkööt sitten huolta kunnostaan.

Toi sun joukkue ei ole ainoa tapa liikkua. Pakkomielle toi sulle on. Säädät liikaa asioita ja kukaan ei sellasta jaksa eikä olla tekemisissä. Pojan seurassa oli just tollanen tyyppi. Viestii tuli niin paljon, että estot meni päälle. Sitä ei ketään jaksanu.

Vierailija kirjoitti:

Jos tekee säännön, että jokainen kuljettaa oman poikansa/tyttönsä vieraspeleihin ja turnauksiin, eiköhän hetkessä lopu marina kyydeistä? Mitään puffettia ei oo pakko pitää. Se tarkoittaa sitten muutaman satasen enemmän vanhempien kukkarosta, mutta jos joukkueessa on vaikka 15 ? pelaajaa, ei siihen pariin kymppiin/nuppi normaalin ihmisen talous kaadu.

Just tässä ketjussa kerrottiin, miten kallista kaikki seuratoiminta on nykyään. Ja sä sitten lisäät vielä eriarvoisuutta noilla "säännöilläs".

Ootko tullut ajatelleeksi, ettei kaikilla ole edes autoa? Normaali on myös yksinhuoltaja, jolla useita lapsia. Näistä sun "parista kympistä" per kersa voi jo talous kaatuakin.

Jo nykyään on paljon lajeja, joihin varattomamman perheen lapsilla ei ole mitään saumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekee säännön, että jokainen kuljettaa oman poikansa/tyttönsä vieraspeleihin ja turnauksiin, eiköhän hetkessä lopu marina kyydeistä? Mitään puffettia ei oo pakko pitää. Se tarkoittaa sitten muutaman satasen enemmän vanhempien kukkarosta, mutta jos joukkueessa on vaikka 15 ? pelaajaa, ei siihen pariin kymppiin/nuppi normaalin ihmisen talous kaadu.

Just tässä ketjussa kerrottiin, miten kallista kaikki seuratoiminta on nykyään. Ja sä sitten lisäät vielä eriarvoisuutta noilla "säännöilläs".

Ootko tullut ajatelleeksi, ettei kaikilla ole edes autoa? Normaali on myös yksinhuoltaja, jolla useita lapsia. Näistä sun "parista kympistä" per kersa voi jo talous kaatuakin.

Jo nykyään on paljon lajeja, joihin varattomamman perheen lapsilla ei ole mitään saumaa.

Ei oo saumaa, mut onko se muiden asia? Jos ei porukka oo kiinnostunut osallistumaan keräämään varoja, niin sitten ei oo, ja jätetään ne puffetit pitämättä.

Kumpi tässä harrastaa, lapsi vai vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekee säännön, että jokainen kuljettaa oman poikansa/tyttönsä vieraspeleihin ja turnauksiin, eiköhän hetkessä lopu marina kyydeistä? Mitään puffettia ei oo pakko pitää. Se tarkoittaa sitten muutaman satasen enemmän vanhempien kukkarosta, mutta jos joukkueessa on vaikka 15 ? pelaajaa, ei siihen pariin kymppiin/nuppi normaalin ihmisen talous kaadu.

Just tässä ketjussa kerrottiin, miten kallista kaikki seuratoiminta on nykyään. Ja sä sitten lisäät vielä eriarvoisuutta noilla "säännöilläs".

Ootko tullut ajatelleeksi, ettei kaikilla ole edes autoa? Normaali on myös yksinhuoltaja, jolla useita lapsia. Näistä sun "parista kympistä" per kersa voi jo talous kaatuakin.

Jo nykyään on paljon lajeja, joihin varattomamman perheen lapsilla ei ole mitään saumaa.

Ei oo saumaa, mut onko se muiden asia? Jos ei porukka oo kiinnostunut osallistumaan keräämään varoja, niin sitten ei oo, ja jätetään ne puffetit pitämättä.

Meidän pojan luokka ei tee mitään. Joka vuosi maksetaan 50€ luokkaretkirahastoon. Enemmistön päätös. Myyjäisiin ei halua kukaan, ja mitään ei haluttu ottaa myytäväksi, niin tuon kanssa on elettävä.

Toivottavasti oma lapsi ei jää ilman huomiota.

Olet osasi tehnyt. Et tule koskaan mitään kiitosta saamaan eikä muut sinua jälkeenpäin muista, vain omat lapset muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tässä harrastaa, lapsi vai vanhempi?

Meidän perheessä kaikki harrastaa. Soittoharrastuksen takia on kuljetettava 100 km 2 kertaa viikossa. Jalkapallossa taas on kiertävät vuorot, joka perheen on tehtävä tietty määrä. Yhdessä käydään laskettelemassakin, koska rinteitä ei ole lähellä.

T: 3 lapsen äiti pikkukaupungista