Lue keskustelun säännöt.
en ole puoleen vuoteen käynyt ulkona edes roskia viemässä.
08.01.2018 |
tajusin tänään, että kävin viimeksi kaupassa elokuussa ulkona. Tänään aion uskaltautua katsomaan mten talvi on jo tullut ja menen astelemaan lumen päälle :)
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Kuka auttaa sinkkua, joka aloittajan tapaan ei kykene menemään ulos?
No eipä kukaan. Itsellä tuli paastottua pari viikkoa tuossa syksymmällä, kaikkiaan kuukausi meni aika niukoilla eväillä, ehkä joku 4 näkkäriä/päivä ja päälle chilikastiketta jota kaapista löytyi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä pseudosairaita. Hei, kaikkia joskus jänskättää ja pelottaa, mutta se on vaan purtava hammasta ja hoidettava hommat. Sos.til.pelko on itseopittu runotyttö-isinkulta-mielenhäiriö, josta on syytä pyrkiä eroon. Millainen tollo tulee keskustelupalstalle kehumaan, että hei, mullepa on hoidettu ruoat kotiin ja kaikki ihan kuin Manulle illallinen. Helvetin loiset!
sun kaltasia ylimielisiä ihmisiä riittää, moni tällanen on itsekin sairastunut myöhemmin, aivoihin on iskeytynyt paha masennus tms, siinä vaiheessa muuttuukin ääni kellossa ja hävetään että on aikasemmin ilkuttu mielenterveysongelmille ja leimattu ne humpuukiksi ja loksutettu leukoja.
Toivon että sairastut ja tiedät käytännössä mitä se on kun ei hallitse omia aivojaan.
Kiitos ihanista ja kannustavista vastauksista, ystävä oli ihan äimänä kun kerroin että tänään sen sitten teen ja lähden hänen kanssa läheiselle metsäpolulle ulkoilemaan, nyt on loistofiilis ! <3
Vierailija kirjoitti:
Sos. fobiaa on vaikea ymmärtää, jos ei ole omakohtaista kokemusta.
Miten se liittyy avaukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi alapeukutusta ketjussa viesteille, jotka ei alapeukkua ansaitse, eli ihmisille joilla mielenterveysongelmia.
Kyllä huomaa että monet on ihan pihalla todellisuudesta ja oikeista ongelmista, kun on vara toisten ongelmille alapeukuttaa.
Olen mielenterveyssyistä eläkkeellä, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä tappiomielialaa, kuinka helposti heittäydytään muiden armoille ja passattavaksi ja ulkoistetaan oma vointi. Vaikka olisi sairas, silti voi olla omanarvontuntoa.
Elämä on kuitenkin lahja joka voi loppua milloin tahansa ja täytyy arvostaa sitä mikä on vielä jäljellä sairauksista huolimatta.
Toivottavasti ap:n mörkövaihe on ohi, saa valo tulla taas.
Jos tuntisin sinut, laittaisin sut nuolemaan mun persereikää. Saisit jouluntuntua näin tammikuussa! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorena kolme vuotta sisällä, en uskaltanut roskapussiakaan viedä. Oli niin paha sos.tilanteiden pelko, paniikkihäiriö.
Maailma näytti uskomatytoman isolta ja upealta kun ensi kertaa uskalsin siskoni pitelemänä ulos ja käveltiin sellasta puiden reunustamaa kävelykujaa..
Siitä on yli kakskytä vuotta, sos.tilanteiden pelkoa vieläkin ja viihdyn parhaiten sisällä, mutta nykyään pystyn hoitamaan asiani, käymään kaupassa jne, mutta vieläkin joudun kurkkimaan ikkunasta ja kuuntelemaan rappukäytävää, että reitti on selvä. Tää on ihan normaalia elämää mulle kun en muusta tiedä.Mutta voimia sulla ja iloa ulkoiluun, kyllä se hyvin menee!!
Ei kai roskapönttö ole oikeesti sosiaalinen tilanne?
Hieno homma, päivätkin alkavat kohtapuoliin jo pidetä päivä päivältä ja parin kuukauden kuluttua kevät alkaa kolkutella ovelle. Luonto on aina kaunis. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka auttaa sinkkua, joka aloittajan tapaan ei kykene menemään ulos?
Auttaa missä asiassa? Ruuat voi ainakin tilata kotiovelle nykyään, ja lähes kaiken muunkin.
Ei kaikkialla kyllä voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä pseudosairaita. Hei, kaikkia joskus jänskättää ja pelottaa, mutta se on vaan purtava hammasta ja hoidettava hommat. Sos.til.pelko on itseopittu runotyttö-isinkulta-mielenhäiriö, josta on syytä pyrkiä eroon. Millainen tollo tulee keskustelupalstalle kehumaan, että hei, mullepa on hoidettu ruoat kotiin ja kaikki ihan kuin Manulle illallinen. Helvetin loiset!
sun kaltasia ylimielisiä ihmisiä riittää, moni tällanen on itsekin sairastunut myöhemmin, aivoihin on iskeytynyt paha masennus tms, siinä vaiheessa muuttuukin ääni kellossa ja hävetään että on aikasemmin ilkuttu mielenterveysongelmille ja leimattu ne humpuukiksi ja loksutettu leukoja.
Toivon että sairastut ja tiedät käytännössä mitä se on kun ei hallitse omia aivojaan.
Mielenterveys ei kyllä estä ulosmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka auttaa sinkkua, joka aloittajan tapaan ei kykene menemään ulos?
Auttaa missä asiassa? Ruuat voi ainakin tilata kotiovelle nykyään, ja lähes kaiken muunkin.
Mutta onhan roskia joskus vietävä ja mieluummin vähän useammin kuin puolen vuoden välein. Paitsi jos on hamstraaja. Ja kaikenlaista muutakin tulee. Ei sinkkuna kyllä tuollaiseen pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorena kolme vuotta sisällä, en uskaltanut roskapussiakaan viedä. Oli niin paha sos.tilanteiden pelko, paniikkihäiriö.
Maailma näytti uskomatytoman isolta ja upealta kun ensi kertaa uskalsin siskoni pitelemänä ulos ja käveltiin sellasta puiden reunustamaa kävelykujaa..
Siitä on yli kakskytä vuotta, sos.tilanteiden pelkoa vieläkin ja viihdyn parhaiten sisällä, mutta nykyään pystyn hoitamaan asiani, käymään kaupassa jne, mutta vieläkin joudun kurkkimaan ikkunasta ja kuuntelemaan rappukäytävää, että reitti on selvä. Tää on ihan normaalia elämää mulle kun en muusta tiedä.Mutta voimia sulla ja iloa ulkoiluun, kyllä se hyvin menee!!
älä sekoita sosiaalisten tilanteiden pelkoa agorafobiaan. Niillä ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka voivatkin olla samaan aikaan päällä jollain. Amerikan englannissahan käytetän tosian agorafobiasta sanaa sos. til. pelko (social phobia) , mutta itse agorafobiaa sairastaneena en ole koskaan oikeastaan kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ottaisin henk.jkoht. lopuukauksena jos jku tulisi minulle tuputtamaan tuollaista termiä. Monilla joilla on paniikkihäiriö joka jatkuu yli 6 kk se muttuu agorafobiaksi. On tärkeä tiedostaa jos kärsit agorafobiasta , miten sitä hoidetaan ja ylipäänsä että sinula saattaa olla se, eikä sosiaalisten tilanteiden pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä pseudosairaita. Hei, kaikkia joskus jänskättää ja pelottaa, mutta se on vaan purtava hammasta ja hoidettava hommat. Sos.til.pelko on itseopittu runotyttö-isinkulta-mielenhäiriö, josta on syytä pyrkiä eroon. Millainen tollo tulee keskustelupalstalle kehumaan, että hei, mullepa on hoidettu ruoat kotiin ja kaikki ihan kuin Manulle illallinen. Helvetin loiset!
sun kaltasia ylimielisiä ihmisiä riittää, moni tällanen on itsekin sairastunut myöhemmin, aivoihin on iskeytynyt paha masennus tms, siinä vaiheessa muuttuukin ääni kellossa ja hävetään että on aikasemmin ilkuttu mielenterveysongelmille ja leimattu ne humpuukiksi ja loksutettu leukoja.
Toivon että sairastut ja tiedät käytännössä mitä se on kun ei hallitse omia aivojaan.Mielenterveys ei kyllä estä ulosmenoa.
Julkisten paikkojen pelosta (agorafobia; ICD-10-diagnoosikoodi F40.0) kärsivä henkilö ahdistuu voimakkaasti paikoissa tai tilanteissa, joista poispääsy on vaikeaa tai noloa tai joissa ei olisi apua saatavilla odottamattoman paniikkikohtauksen (ks. «Paniikkikohtaus»1) tai paniikkityyppisten oireiden ilmetessä. Pelot koskevat tyypillisesti esimerkiksi poistumista kotoa yksin, ihmisjoukossa tai jonossa olemista, sillalla olemista, hissillä kulkemista tai matkustamista bussilla tai junalla.
Julkisten paikkojen pelot ovat lieväasteisina varsin yleisiä. Noin puolella paniikkihäiriöstä kärsivistä ilmenee myös julkisten paikkojen pelkoja.
Julkisten paikkojen pelkojen seurauksena niistä kärsivä alkaa välttää tilanteita, joissa hän pelkää paniikkioireiden ilmenevän. Jokapäiväinen elämä kaventuu, kun henkilö ei uskalla käydä kaupassa, kulkea julkisilla kulkuvälineillä tai matkustaa lentokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorena kolme vuotta sisällä, en uskaltanut roskapussiakaan viedä. Oli niin paha sos.tilanteiden pelko, paniikkihäiriö.
Maailma näytti uskomatytoman isolta ja upealta kun ensi kertaa uskalsin siskoni pitelemänä ulos ja käveltiin sellasta puiden reunustamaa kävelykujaa..
Siitä on yli kakskytä vuotta, sos.tilanteiden pelkoa vieläkin ja viihdyn parhaiten sisällä, mutta nykyään pystyn hoitamaan asiani, käymään kaupassa jne, mutta vieläkin joudun kurkkimaan ikkunasta ja kuuntelemaan rappukäytävää, että reitti on selvä. Tää on ihan normaalia elämää mulle kun en muusta tiedä.Mutta voimia sulla ja iloa ulkoiluun, kyllä se hyvin menee!!
Ei kai roskapönttö ole oikeesti sosiaalinen tilanne?
Jos siinä roskapöntössä on sellainen ihmishahmon kuva.
Sos. fobiaa on vaikea ymmärtää, jos ei ole omakohtaista kokemusta.