”Pitää ottaa vastuu omasta elämästä”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika suuri osa väestöstä asuu nytkin vuokralla. Ei omistaminen ole välttämätöntä, eikä näköjään aina edes kannattavaa.

Ilman mahdollisuutta, emme kuitenkaan ole samalla kartalla tai viivalla omistavien kanssa. Itse voit asua vuokralla, mutta monelle se ei ole edes vaihtoehto. Miksi tekisin mitään muille jos en saa siitä mitään itselleni? Neuvottelutaitosi kaipaavat hiomista teit juuri vain lisää työttömiä kommentillasi. Kukaan ei siitä sinua kiitä tai kumarra, vaikka sinulla olisikin omistusasunto tai pari, jopa vuokrattavaakin.

Niinpä. Ei minua haittaa vaikka joku haluaa asua toisen kodissa. Itse asun silti mieluiten omassani. Toisen kodissa asumisessa on aina se vaihtoehto, että omistaja haluaa tehdä omaisuudellaan jotakin muuta kuin vuokrata sitä sinulle.

Kyllä, ihan niinkuin fasistinen oikesto haluaisi ihmisille pätkä-elämäääkin. "Ei teille ole muuta tärkeää tehtävää kuin palvella pääomaa sen määräämillä ehdoilla, muu elämänne on laiskottelua" sanoo kokoomuksen äänitorvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika suuri osa väestöstä asuu nytkin vuokralla. Ei omistaminen ole välttämätöntä, eikä näköjään aina edes kannattavaa.

Ilman mahdollisuutta, emme kuitenkaan ole samalla kartalla tai viivalla omistavien kanssa. Itse voit asua vuokralla, mutta monelle se ei ole edes vaihtoehto. Miksi tekisin mitään muille jos en saa siitä mitään itselleni? Neuvottelutaitosi kaipaavat hiomista teit juuri vain lisää työttömiä kommentillasi. Kukaan ei siitä sinua kiitä tai kumarra, vaikka sinulla olisikin omistusasunto tai pari, jopa vuokrattavaakin.

Niinpä. Ei minua haittaa vaikka joku haluaa asua toisen kodissa. Itse asun silti mieluiten omassani. Toisen kodissa asumisessa on aina se vaihtoehto, että omistaja haluaa tehdä omaisuudellaan jotakin muuta kuin vuokrata sitä sinulle.

Kyllä, ihan niinkuin fasistinen oikesto haluaisi ihmisille pätkä-elämäääkin. "Ei teille ole muuta tärkeää tehtävää kuin palvella pääomaa sen määräämillä ehdoilla, muu elämänne on laiskottelua" sanoo kokoomuksen äänitorvi.

Fasistista oikeistoa ei ole tässä maassa tainnut olla sitten 20- ja 30-lukujen?

Kyllähän jokainen saa elämänsä viettää juuri niinkuin haluaa, mutta jos ei ole yhteyskunnalle (lue: muille suomalaisille) hyödyksi, ei voi olla vaatimassa kaikkia etuuksiakaan vaan sillä perusteella että satun asumaan täällä. Muutenhan tänne änkeäisi kaikki maailman kulkurit elätettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika suuri osa väestöstä asuu nytkin vuokralla. Ei omistaminen ole välttämätöntä, eikä näköjään aina edes kannattavaa.

Ilman mahdollisuutta, emme kuitenkaan ole samalla kartalla tai viivalla omistavien kanssa. Itse voit asua vuokralla, mutta monelle se ei ole edes vaihtoehto. Miksi tekisin mitään muille jos en saa siitä mitään itselleni? Neuvottelutaitosi kaipaavat hiomista teit juuri vain lisää työttömiä kommentillasi. Kukaan ei siitä sinua kiitä tai kumarra, vaikka sinulla olisikin omistusasunto tai pari, jopa vuokrattavaakin.

Eiköhän se mahdollisuus ole jokaiselle annettu, kun koulutus on ilmaista. Jos tekee työtä, vaikka kuinka huonosti palkattua, niin jotain jää palkasta käteen. Sillä summalla täytyy sitten etsiä sellainen asunto, johon on varaa. Tottakai ne, joilla on vaikka perittyä omaisuutta, ovat tässä kilpajuoksussa etumatkalla, mutta kyllähän tässäkin maassa on ryysyistä-rikkauksiin esimerkkejä.

Se asunnon omistaminen ei ole mikää oikotie autuuteen. Harva se päivä on lööpeissä juttuja, kuinka on asunto mädäntynyt alle, jonkun sienen takia, tms. Uskokaa jo, se asunto on sijoitus aivan kuten pörssiinkin sijoittaminen. Suurella todennäköisyydellä voitolle jää, mutta aina välillä jollekkin jää Musta-Pekka käteen.

Nyt ei puhuta yksittäisen sijoittajan riskistä, vaan niin laajan ihmisryhmän tulevaisuudesta, että puhutaan maan kohtalosta - eli karkeasti, jatketaanko kehitysmaana. Nyt heillä on edes toive vanhuudenturvasta omistusasunnoissaan. Jos omistus on sijoitus siinä kuin muutkin, niin miksi heidän pitäisi taistelematta luopua siitä, vaikka kysymys on kymmenistä tuhansista - parin vuoden pätkätyö siellä täällä perhe hajalla ei vain ole riittävän houkutteleva vaihtoehto kompensoimaan menetystä mitenkään päin.

Eletään ideologisessa hirmutaloudessa, jos eri yhteiskuntaluokilta vaaditaan päinvastaista moraalia. Jos rikkaan kuuluukin ajatella rahan ja oman ahneutensa kautta asioita, miksi köyhän pitäisi vain ajatella sitä, mikä näyttää tilastossa paremmalta, vaikka se tarkoittaisi suvun pääoman sirottelemista taivaan tuuliin? Onko tämä koulukiusaajavaltio? Iso poika tulee ja sanoo, että käännähän reppus ympäri, niin katsotaan mitä mä saan.

Koneistetussa maailmassa on joka tapauksessa elätettävä paljon porukkaa, jotka eivät siihen itse kykene. Tämä ei muutu miksikään, vaikka fasistinen raivokaasu miten päätä pakottaisi. Töitä ei tule olemaan kaikille ainakaan sellaisella palkkatasolla, joka ihmisen elättäisi. Siksi ihmisten mielivaltainen retuuttaminen epävarman työn perässä ympäri maata tuhoaa kiinteistöjen arvon. Kysymys on siis verrannollinen ajatukseen, pitäisikö meidän tehdä tarpeettomasti toimenpiteitä, jotka romahduttavat pörssin, vai kannattaisiko kuitenkin pidättäytyä sellaisesta.

Kun maalle jätettiin laudoitetut mökit, niihin ei ensinnäkään oltu sidottu niin paljon pääomaa kuin nykyasuntoihin, ja toisaalta maat ja puut voitiin myydä. Eikä muutettu pätkätöiden perässä, vaan vakituisen työpaikan ja huikeasti paremman elintason toivossa maailmassa, joka ei ollut valmis vaan tarvitsi rakentajia. Tai lähdettiin paremman palkkatason naapurimaahan.

Jos liikkuvuutta kaivataan, sen on lähdettävä siitä, että asuminen on uudella paikkakunnalla liki ilmaista, ja perhe on voitava pitää tukikohtana lähtöpaikkakunnalla. Eli on voitava majoittua joko pikkukopperoihin tai kommuuneihin. Lapsuudessani muutettiin villisti paremman työn perään, mutta joka välissä rakennettiin uusi okt ja myytiin se lähtiessä voitolla. Tämähän ei sitten enää ole mahdollista, vaan muuttaminen työn perässä köyhdyttäisi lähtijöitä joka ikinen kerta.

Jos valtio ei tätä ymmärrä, vaan vaatii vain sokeasti myymään, se on itse kansalaisten ykkösvihollinen ja julistetava roistovaltioksi.

Tuo on kyllä mielenkiintoinen kuvio, jos on lapsia ja äidin pitää yhtäkkiä asua Vantaalla ja isän Pirkanmaalla. Lapset voivat sitten asua keskenään omakotitalossa ja käydä kouluaan, kun vanhemmat asuvat im-yksiöissään missä milloinkin. :D

Miksi avopuoliso ei voi käydä edelleen töissä Loviisasta Vantaalla ja vuokrayksiö hankitaan sitten Pirkanmaalta? Miksi puhutaan kolmesta asunnosta?

Tai siten yhteinen vuokra-asunto vaikka Hämeenlinnasta, josta molemmat kulkevat.

Meillä oli aikoinaan kaksi vuokra-asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi avopuoliso ei voi käydä edelleen töissä Loviisasta Vantaalla ja vuokrayksiö hankitaan sitten Pirkanmaalta? Miksi puhutaan kolmesta asunnosta?

Tai siten yhteinen vuokra-asunto vaikka Hämeenlinnasta, josta molemmat kulkevat.

Meillä oli aikoinaan kaksi vuokra-asuntoa.

Töihin matkustaminen sadan kilometrin päähän on aika kallis harrastus. Ilmaista vuokra-asuntoa on vaikea löytää. Omakotitalosta pitää maksaa kaikki juoksevat kunnes se menee kaupaksi ja siitä voi olla pariskunnalla vielä lainaa maksamatta.

Plus, että jos on lapsia, niin kukas niitä ehtii hoitaa, jos vanhemmat suhaa parin kolmen läänin alueella?

Samaan aikaan valtio haluaa ihmisten liikkuvan kauas töihin kun kunnat (ja lapset ja kaikki muutkin) haluavat, että lapsia ei tuoda hoitoon edes kahdeksaksi tunniksi. Turha tästä on ihmisiä syyttää, tapelkoot kunnat ja valtio keskenään ja repiköön perheet riekaleiksi jos eivät parempaakaan keksi. 

Ja valtiolle vaan semmoisia terveisiä, että jos olisin nyt lastenhankintaiässä, enpä taitaisi uskaltaa hankkia ensimmäistäkään tähän maahan. Menisin vaikka sinne Tanskaan tai johonkin muuhun pikkumaahan, jossa on hyvät yhteydet.

Osa on rakentanut tosiaan itse omakotitalonsa, ja heille se talo voi olla ikään kuin osa "elämäntyötä", jota ei kovin kevyin perustein jätetä, varsinkin jos myyntimahdollisuudet ovat epävarmoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi avopuoliso ei voi käydä edelleen töissä Loviisasta Vantaalla ja vuokrayksiö hankitaan sitten Pirkanmaalta? Miksi puhutaan kolmesta asunnosta?

Tai siten yhteinen vuokra-asunto vaikka Hämeenlinnasta, josta molemmat kulkevat.

Meillä oli aikoinaan kaksi vuokra-asuntoa.

Töihin matkustaminen sadan kilometrin päähän on aika kallis harrastus. Ilmaista vuokra-asuntoa on vaikea löytää. Omakotitalosta pitää maksaa kaikki juoksevat kunnes se menee kaupaksi ja siitä voi olla pariskunnalla vielä lainaa maksamatta.

Itse lähdin töiden perään 300 km päähän, käteen jäi +-0 €, mies jopa maksoi joitain kuluja puolesrani. Sain työkokemusta ja tämän työkokemuksen perusteella sain lopulta vakitöitä kotipaikkakunnalta.

Jos olisin jäänyt kotiin, olisin joko työttömänä tai pätkätyökierteessä.

Vierailija kirjoitti:

Sotien jälkeen karjalalaisetkin jättivät talonsa ja kotikontunsa itärajan taakse. Miksi työttömät eivät voi tehdä samoin? Miksi? Miksi?

Miksei taas voisi olla sota-aika? Kaikki oli niin paljon paremmin silloin.

Äidin työ Vantaalla ja isän Pirkanmaalla. Jos kyseessä on Tampere tai jotain siitä etelään Pirkanmaan kunnista, tuohan on loistava mahdollisuus: Muuttavat jollekin pikkupaikkakunnalle tuolla välillä, josta löytyy edullisia asuntoja ja kumpikin pystyvät kulkemaan töissä. Samalla voivat etsiä uutta työtä vähän lähempää toisen työpaikka, tuolta väliltä löytyy työllistymismahdollisuuksia aivan eri tavalla kuin Loviisasta.

Tottakai tilanne on nyt hankala, kun vanhaa asuntoa ei saa heti myytyä, mutta ei se voi niinkään mennä, että voi loputtomiin odottaa työpaikkaa taantuvalla paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi avopuoliso ei voi käydä edelleen töissä Loviisasta Vantaalla ja vuokrayksiö hankitaan sitten Pirkanmaalta? Miksi puhutaan kolmesta asunnosta?

Tai siten yhteinen vuokra-asunto vaikka Hämeenlinnasta, josta molemmat kulkevat.

Meillä oli aikoinaan kaksi vuokra-asuntoa.

Töihin matkustaminen sadan kilometrin päähän on aika kallis harrastus. Ilmaista vuokra-asuntoa on vaikea löytää. Omakotitalosta pitää maksaa kaikki juoksevat kunnes se menee kaupaksi ja siitä voi olla pariskunnalla vielä lainaa maksamatta.

Itse lähdin töiden perään 300 km päähän, käteen jäi +-0 €, mies jopa maksoi joitain kuluja puolesrani. Sain työkokemusta ja tämän työkokemuksen perusteella sain lopulta vakitöitä kotipaikkakunnalta.

Jos olisin jäänyt kotiin, olisin joko työttömänä tai pätkätyökierteessä.

Niin, tämä on järkevää silloin nuorena, ennen lapsia ja CV tyhjänä. Perheen hajottaminen ei ole järkevää edes noin, että toinen lähtee kauaspois, ellei sitä kompensoi kova palkka. Jos puhutaan perheellisten ajolähettämisestä maan ääreen huonon palkan perään, ollaan jo kehitysmaatilanteessa. Paitsi että esim. arabimaihin kotiapulaiseksi lähtevä filippiinitär on voinut jättää suuren sukunsa kasvattamaan lapsensa. Meillä ei ole sitäkään.

Muistatko ollenkaan 31, mitä tapahtui edellisessä lamassa? Ihmiset vaihtoivat asuntoa vanhaan tapaan lennosta. Ostettiin uusi ennen kuin vanha oli myyty. Niin monessa suvussa juttu on tuoreessa muistissa ja pankissa myös, ettei samaan ole lähtemistä. Ja vaikka laitettaisiin vanha vuokralle, uuden ostaminen on hirveä riski, kun kerran työsuhteet eivät ole pysyväisiä. Sitä pahemmin näin on, jos kerran palkkataso on niin matala, että puskureita ei juuri muodostu.

Siksi kansanedustajien sopeutumiseläkkeet on poistettava :) Heidänkin pitää ottaa vastuu omasta elämästään ja säästää ja varautua. Heidän ylikorkea palkkansa riittää siiheen. Voisi tehdä myös aloitteen heidän palkkojensa pudottamisesta.

Tätäkään mielipahaa ei olisi syntynyt, jos entinen työnantaja ei olisi tarjonnut Saulille töitä :(  Jutussa siis puhuttiin entisestä työnantajasta eikä siis nykyisestä työnantajasta, jonka palveluksesta hän on nyt jäämässä työttömäksi. Jälkimmäisessä tapauksessahan työnantajalla olisi saattanut olla jopa velvollisuus tarjota muuta työtä eikä olisi ollut tämän työnantajan syy, että Sauli pahoitti mielensä. 

Mitä tulee muutaman päivän miettimisaikaan, niin se on ihan tavallista. Normaalille ihmiselle riittää pari päivää perheen kanssa keskusteluun sekä sen selvittämiseen, onko tarjotun työpaikan vastaanottamiseen realistisia mahdollisuuksia. Olisihan Saulilla tai vaikka hänen jollain sukulaisellaan voinut olla talviasuttava kesämökki jossain Pirkanmaalla, josta käsin Sauli olisi voinut käydä töissä. Kyse oli kuitenkin määräaikaisesta työsuhteesta eikä muutto työn perässä olisi sen vuoksi ollut järkevääkään. En mä ole koskaan tarvinnut yhtä päivää  enempää päättääkseni, otanko jonkin työn vastaan vai en. Yleensä en ole tarvinnut miettimisaikaa paria tuntia enempää, monet päätökset olen tehnyt muutamassa minuutissa.