Onko väärin, jos parisuhde vastaa vain toisen tarpeisiin? Vai pitääkö toisen puolesta olla valmis uhrautumaan?

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin suhteessa pyrin tarjoamaan kumppanille hänen tarvitsemiaan asioita. Toisaalta en voi olla eri ihminen kuin olen.

Eli tuen ja järjestän yhteistä aikaa, mutta jos keskustelut eivät tunnu kumppanista tarpeeksi syvällisiltä, niin en oikein voi asialle mitään.

Miksi ne eivät ole tarpeeksi syvällisiä? Onko kumppani ottanut liian yksinkertaisen puolison, vai oletko sivistymätön? Vaiko pinnallinen? Vai haluaisiko toinen puhua jostain täsmällisestä asiasta, jota sinä taas välttelet?

Kaikkia muita paitsi ensimmäistä vaihtoehtoa on mahdollista parantaa. Se taas on sitten toisen ongelma, jos on mennyt ottamaan rasittavan tyhmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka on luvannut jäädä tuollaiseen suhteeseen, on hölmö.

Kaikki avioituneet ovat luvanneet. Siksikin pidän avioliittoa idioottina, monen muun seikan lisäksi.

En minä ainakaan ole luvannut tuollaista vaikka naimisissa olenkin.

Olethan. Ei avioliiton solmimisessa puhuta rakastamisesta niin kauan kuin sinua huvittaa, vaan elämän loppuun saakka.

Et voi vaatia jalatonta invalidia juoksulenkille

Vastaus otsikossa ensin mainittuun kysymykseen: on ja toiseen kysymykseen: ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka on luvannut jäädä tuollaiseen suhteeseen, on hölmö.

Kaikki avioituneet ovat luvanneet. Siksikin pidän avioliittoa idioottina, monen muun seikan lisäksi.

En minä ainakaan ole luvannut tuollaista vaikka naimisissa olenkin.

Etkö sä muka tajua, että olet sitoutunut kumppaniisi, kun menit naimisiin? Tiedätkö mitä sitoutuminen edes tarkoittaa? Olet velvoitettu olemaan hänen kanssaan lopun elämääsi aviossa, eroaminen ei ole sitä, miksi avioliiton solmit. Sinä olet avionrikkoja, jos sinä otat eron ja sellaisia ei katsota hyvällä. Olet epäonnistuja ja hylkiö, luuseri jos et pysty sitoutumaan, vaikka niin lupasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka on luvannut jäädä tuollaiseen suhteeseen, on hölmö.

Kaikki avioituneet ovat luvanneet. Siksikin pidän avioliittoa idioottina, monen muun seikan lisäksi.

En minä ainakaan ole luvannut tuollaista vaikka naimisissa olenkin.

Olethan. Ei avioliiton solmimisessa puhuta rakastamisesta niin kauan kuin sinua huvittaa, vaan elämän loppuun saakka.

Ei minun vihkitilaisuudessani puhuttu sanaakaan elämän loppuun saakka rakastamisesta. Mitähän mahdat sekoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka on luvannut jäädä tuollaiseen suhteeseen, on hölmö.

Kaikki avioituneet ovat luvanneet. Siksikin pidän avioliittoa idioottina, monen muun seikan lisäksi.

En minä ainakaan ole luvannut tuollaista vaikka naimisissa olenkin.

Etkö sä muka tajua, että olet sitoutunut kumppaniisi, kun menit naimisiin? Tiedätkö mitä sitoutuminen edes tarkoittaa? Olet velvoitettu olemaan hänen kanssaan lopun elämääsi aviossa, eroaminen ei ole sitä, miksi avioliiton solmit. Sinä olet avionrikkoja, jos sinä otat eron ja sellaisia ei katsota hyvällä. Olet epäonnistuja ja hylkiö, luuseri jos et pysty sitoutumaan, vaikka niin lupasit.

En ole luvannut kenellekään, että olisin hänen kanssaan naimisissa lopun elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka on luvannut jäädä tuollaiseen suhteeseen, on hölmö.

Kaikki avioituneet ovat luvanneet. Siksikin pidän avioliittoa idioottina, monen muun seikan lisäksi.

En minä ainakaan ole luvannut tuollaista vaikka naimisissa olenkin.

Etkö sä muka tajua, että olet sitoutunut kumppaniisi, kun menit naimisiin? Tiedätkö mitä sitoutuminen edes tarkoittaa? Olet velvoitettu olemaan hänen kanssaan lopun elämääsi aviossa, eroaminen ei ole sitä, miksi avioliiton solmit. Sinä olet avionrikkoja, jos sinä otat eron ja sellaisia ei katsota hyvällä. Olet epäonnistuja ja hylkiö, luuseri jos et pysty sitoutumaan, vaikka niin lupasit.

Jos molemmille on selvää, että suhteesta lähdetään heti kun toiselle tulee haasteita elämässä, niin kai se on ihan ok?

Vierailija kirjoitti:

Aika monessa parisuhteessa on sellainen tilanne, että toinen saa parisuhteelta sen, mitä parisuhteelta tarvitsee, ja toinen jää vaille jotakin itselleen hyvin oleellista – syvällisiä keskusteluja, yhteistä aikaa, helliä kosketuksia, intohimoista seksiä, tukea vaikeilla hetkillä ja niin edelleen.

Täytyykö pitkässä parisuhteessa hyväksyä se, että toinen ei pysty antamaan sitä, mitä itse tarvitsee? Onko ihmisen tultava toimeen ilman noita mainittuja asioita, kun kerran yhdessä on luvattu pysyä?

Jos odotukset parisuhteelta ovat liian erilaiset, niin ei sitä kannata jatkaa. Mutta kyllähän nämä tulevat esiin yleensä sen alkuvaiheen huuman jälkeen, jolloin ei olla toivottavasti vielä naimisissa ja saatu lapsia.

Nuo syvälliset keskustelut (kuinka paljon), yhteinen aika (tarkoittaakohan arkea vai jotain spesiaalia tekemistä), helliä kosketuksia (kuinka paljon on riittävästi), intohimoista seksiä (eikö myös hyvä seksi riitä) ja tukea vaikeilla hetkillä (jos kaikki ei ole vaikeata) kuulostaa aika vaativalta. Pitkässä suhteessa omat odotukseni ovat riittävä arkeen osallistuminen, kosketuksia viikoittain ja hyvää seksiä. Lisäksi ehdoton on tuki toiselle vaikeina hetkinä. Jotenkin se jousto ja ymmärrys puolin toisin olisi tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt ihan samaa viime aikoina. Miehen kanssa käydyt keskustelut on olleet aika hedelmättömiä:

- Minä pyydän että mies tekisi jonkun asian, ja oli se asia mikä tahansa, hän kysyy ensimmäisenä että onko pakko just nyt tai että onko se ylipäätään pakollista. Hän saa minut tuntemaan että mikään tekemäni kotityö tai lapsiin liittyvä asia ei ole niin tärkeä että hän siihen heti ryhtyisi. Koululainen ei tarvitse luistimia vaikka Wilmassa lukee että ensi viikolla luistellaan. Eskarilainen on ihan ok, vaikka yskii ja köhii ja valitti yöllä korviaan. Taaperolla ei ole sopivia lämpimiä talvikenkiä, mutta miehen mielestä kumisaappaat käy. Jne.

- Jos minä ehdotan kylpyläviikonloppua, ei ole rahaa sellaiseen. Jos miehen sisko perheineen ehdottaa, ehdotus onkin ihan kiva. Jos minä ostan pöytään kukkakimpun, se on rahan tuhlausta. Mutta mies saattaa itse miettiä että pitäisiköhän ystäväperheen äidille viedä kukkia tuliaisiksi. Jne.

- Jos sanon että en enää jaksa tätä, mies ei osaa sanoa mitään. Jos väsyneenä tiuskin lapsille, mies huomauttaa ettei saisi tiuskia. Jos väsyneenä huudan, mies suuttuu siitä huutamisesta. Jne.

Sinulle suosittelen kylpyläviikonloppua ihan itsellesi, että saisit hengähtää. <3 Voimia. Mä kelaisin tossa kohtaa eroa. 

Eroon ei tarvita oikeutusta. Halu erota riittää. 

Ainoa oikeutus parisuhteelle on nykyisin se, että se vastaa molempien emotionaalisiin tarpeisiin.