Inhoatteko oikeasti työmatkoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä puhutaan nyt ulkomaan työmatkoista ja päivittäisestä matkasta kodin ja työpaikan välillä sekaisin....

Niin no työmatkoista ulkomaille tai ainakin johonkin hotelliin oli kyse.

Eipä sitä aloituksessa kerrottu, joten sitä saa mitä tilaa (epäselvään aloitukseen epäselviä vastauksia, suurin osa todnäk ihan piruuttaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää työaikafiksaatio on? Ei kai missään matkahommissa lasketa tunteja, valtiolla ehkä, vaan ne hommat pitää tehdä mitkä pitää tehdä riippumatta siitä mitä niihin menee aikaa. Jos on lupautunut reissuhommiin niin sitten niitä reissuja on eikä auta vaikka kuinka olisi tyttöystävän kissan nimipäivä eikä oikein voisi lähteä.

Ei lasketa tunteja valtiollakaan matkojen aikana. Ja aikataulut on usein tosi rankkoja, kokoustetaan kuuteen-seitsemään, siitä illalliselle jossa jatketaan vielä samoja juttuja epävirallisemmin. Juuri tulin viime yönä puoli kahdelta kotiin, nyt otankin laiskan aamun ja herättelen aivoja jotta jaksaisivat taas kymmeneltä kokouksessa toimia. Nuorena oli kiva yöpyä hienoissa hotelleissa ja syödä hanhenmaksaa, nykyään ei innostaisi yhtään, pakkaa lenkkikamppeet ja villasukat mukaan. Lentokenttäkokoukset ovat myrkkyä mutta tehokkaita, toisinaan vielä näkee ja kokee reissuilla jotain mieleenpainuvaa kun paikalliset näyttävät ja kertovat.

Olin kauan sitten, vuosituhannen vaihteessa, valtion putiikissa jossa oli siihen asti laskettu koko matka-aika (siis 24h/vrk) matka-ajaksi ja korvattiin ylitöinä mutta kyllä sielläkin järki voitti.

Mullakin yleensä treenikamppeet mukana ja valkkaan hotellin sen mukaan missä on hyvä kuntosali. Yleensä en edes käy illalla syömässä vaan pärjään aamupalalla ja lounaalla, ainakin niissä maissa missä lounas on täysi ateria eikä vain joku voileipä tai keitto.

Itsensä kunnossa pitäminen reissuhommissa on vaikeaa mutta täytyy yrittää kuitenkin.

K: Mistä poikamies tietää tulleensa kotiin?

V: siitä että kun tulee illalla töistä niin kukaan ei ole pedannut sänkyä ja siivonnut.

Raskaitahan ne ovat mutta myös hyvin antoisiakin. Ylityöt ja päivärahat motivoivat kummasti työnkuvan lisäksi. Viihdyn työssäni.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan perhe-elämää, (lähinnä asperger-pojan vuoksi varpaisillaan oloa). Työmatkat on henkireikä, kun saa "luvan kanssa" ottaa lapsivapaata aikaa. 

M42

No tämä on kyllä huomattu meilläkin töissä, miehet joilla on pikkulapsia matkustavat kaikkein mieluiten ja lähtevät aina mieluummin viikonloppuna matkaan kuin maanantaiaamuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä matkustin työkseni 7 vuotta. Pari kertaa viikossa vähintään näitä illaksi kotiin reissuja. Lentokentän jonoja, taksi teollisuusalueella sijaitsevalle konttorille, päivä kokouksissa ja taas taksilla takaisin lentokentän jonoihin. Päivän pituus älytön ja päiväraha ei kata mitään. Tuntejahan ei työmatkalla lasketa. Vaihdoin pois siitä hommasta ihan mielelläni.

Siis miksi ei lasketa tunteja? Jos työpäivä on esim. 12 tuntinen niin ei saisi ylityökorvauksia?

Päivärahan saa, ei tunteja. Sitten järsit ylihintaista sämpylää jossain lentokentällä iltaruoaksi sillä päivärahalla. Yök.

Meillä taas maksetaan ylityötunnit työmatkoilta mutta Suomen officella on ylityökielto.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää työaikafiksaatio on? Ei kai missään matkahommissa lasketa tunteja, valtiolla ehkä, vaan ne hommat pitää tehdä mitkä pitää tehdä riippumatta siitä mitä niihin menee aikaa. Jos on lupautunut reissuhommiin niin sitten niitä reissuja on eikä auta vaikka kuinka olisi tyttöystävän kissan nimipäivä eikä oikein voisi lähteä.

Näinhän se on. Jotenkin ihmetyttää, miten hukassa ihmiset on nykyajan työelämän kanssa. Oikeesti kuvitellaan, että ylemmät toimihenkilöt vahtaa minuutteja siitä, paljonko työhön menee aikaa minkäkin päivänä ja sitten kaikki maksetaan sentilleen. 

Ilmeisesti nämä on niitä samoja tyyppejä vielä, jotka selittää, että mun palkka on vain 2 500 (ja ikä-, ylityö-, vuoro- tai yhtään mitkään lisät eivät ole palkkaa vaan jotain muuta) ja vaikka omaan näppiin tosiasiassa näpsähtää reippaasti yli 3000, on sama summa ihan liikaa jollekin toiselle, joka ei saa mitään lisiä, mutta jonka työ koostuu ilta- ja matkatyöstä. 

sosiaalisiitin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää työaikafiksaatio on? Ei kai missään matkahommissa lasketa tunteja, valtiolla ehkä, vaan ne hommat pitää tehdä mitkä pitää tehdä riippumatta siitä mitä niihin menee aikaa. Jos on lupautunut reissuhommiin niin sitten niitä reissuja on eikä auta vaikka kuinka olisi tyttöystävän kissan nimipäivä eikä oikein voisi lähteä.

Näinhän se on. Jotenkin ihmetyttää, miten hukassa ihmiset on nykyajan työelämän kanssa. Oikeesti kuvitellaan, että ylemmät toimihenkilöt vahtaa minuutteja siitä, paljonko työhön menee aikaa minkäkin päivänä ja sitten kaikki maksetaan sentilleen. 

Ilmeisesti nämä on niitä samoja tyyppejä vielä, jotka selittää, että mun palkka on vain 2 500 (ja ikä-, ylityö-, vuoro- tai yhtään mitkään lisät eivät ole palkkaa vaan jotain muuta) ja vaikka omaan näppiin tosiasiassa näpsähtää reippaasti yli 3000, on sama summa ihan liikaa jollekin toiselle, joka ei saa mitään lisiä, mutta jonka työ koostuu ilta- ja matkatyöstä. 

Luulen, että tässä näkyy ero korkean ja matalan koulutuksen töissä. Eli alemmin koulutetut vahtaa minuutteja, kun taas korkeasti koulutetut hoitaa annetut työtehtävät kelloon katsomatta.

No ainakin kun lähden töihin n. klo 6.30 niin västyttää kyllä..varsinkin jos sataa ja on pimeää aamulla..aika lohdutonta..elämä on. Onneksi matka on lyhyt..illatkin ovat lyhyitä palautua pitkästä työpäivästä. Työ on helppoa, mukavaa toimistotyötä, kerran viikossa asiakaspalvelua..jokseenkin puuduttavaa välillä. Mutta helppoa rahaa silti, ettei saa valittaa. 

Aikoinaan olin töissä missä oli työmatkoja, tyyliin 4 matkaa per vuosi, lyhyin oli n. 3 päivää ja pisimmät kuukausi putkeen työmatkalla. Työmatkoja sitten seurasi pidemmät vapaat, joten mukavaa vaihtelua.

Matkoja oli niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja tykkäsin todella paljon työmatkoistani. Pidän nyt muutenkin matkustamisesta, ja oli jotenkin kiva joka päivä herätä uudessa kaupungissa. Toki olihan se rankkaakin, jatkuva matkustus ja paljon työtä tehtävänä, Mutta jos ikinä enää saan mahdollisuutta vastaavaan työhön niin otan työn vastaan riemusta kiljuen.

Riippuen keikasta. Jos vain teknisen toiminnallisuuden varmistamista, niin anytime - yleensä leppoisaa puurtamista ilman isompaa ajatusvaivaa. Illalla bierstubeen asiakkaan insinöörien kanssa jauhamaan sontaa ja katsomaan futista.

Jos taas ongelmienselvittelyä ja/tai virallista asiakaspalaverointia joka sisältää turhaa liturgiaa, niin jo reissuunlähtö on vastenmielistä koska tietää että se on väh 12h päiviä.

Mun täytyy sanoa, että tykkään työmatkoista, varsinkin ulkomaan reissuista.

Valmistuin vasta 37-vuotiaana insinööriksi useamman kuluttavan duunarivuoden jälkeen ja rakastan nykyistä työtäni reissuineen, ainakin toistaiseksi. Olin niin onnellinen ja motivoitunut, kun pääsin pois matalapalkkaisesta, aliarvostetusta vuorotyöstä.

Nyt olen ollut kotona perheenlisäyksen kanssa ja työkuviot hetken tauolla. Lapsemme täytti juuri 8kk ja ensi viikolla lähden kahden päivän koulutusmatkalle ja en malta odottaa! Alku vauvan kanssa oli raskasta ja en ole pitkään aikaan ollut oikein missään. Hotelliaamiainen, yö yksin ja iltaohjelmat muutaman viinilasillisen kera tuntuu aivan luksukselta:D Mielenkiintoisia seminaareja, tapaan pitkästä aikaa myös työkaverit.

Ehkä tilanne voisi olla toinen, jos olisin ollut uraputkessa jo 24-vuotiaasta asti.

Vierailija kirjoitti:

Voiko työmatkoista perustellusti kieltäytyä? Ihan periaatteellisista syistä en halua ikinä astua esim. USA:han.

Kyllä voi. Meillä eräs työntekijä kieltäytyi työmatkasta Turkkiin, koska vastustaa maan ihmisoikeustilannetta. Ja toinen kieltäytyi yksin naisena lähtevänsä erääseen islamin uskoiseen valtioon työmatkalle. 

Työnantajan kuuluu noudatta tässä kohtaa hyvää tapaa, ja kunnioittaa yksilön oikeuksia. Erityistilanteessa työnantaja voi toki määrätä työntekijän työmatkalle, vaikka tämä ei sinne tahtoisi. Näistä käytännöistä pitäisi löytyä ohjeet niin pääluottamusmieheltä kuin esimiehiltäkin eri yrityksissä.

Pidän työmatkoista, vaikka ne välilä syövätkin jaksamista. Itselleni tulee vuodessa 50-90 matkapäivää vähän tilanteesta riippuen. Ja matkoja on niin kotimaassa kuin ulkomaillakin oikeastaan kaikilla mantereilla. 

Pidän uusien ihmisten kohtaamisesta, ja vanhojen työtuttujenkin kohtaamisesta näillä matkoilla. Lisäksi jos on hyvä hotellihuone, niin nautin siitäkin täysin siemauksin. Välillä on mahtavaa, kun saa töiden jälkeen ihan omaa aikaa hiljaisuudessa. Jos taas on pidempi reissu, niin sitten kyllä "hotellikuolema" iskee myös helposti.  Töiden ulkopuolella pyrin liikkumaan paljon jalan eri kaupungeissa, ja se kiertelykin ilman päämäärää on ihan kivaa. 

Ja ne pakolliset illan istujaiset on myrkkyä. Livistän niistä yleensä ensimmäisten joukossa, jos vain mahdollista. 

Parasta on karata heti tilaisuuden salliessa illalliselta. Sen jälkeen kuuma kylpy hotellihuoneen poreammeessa viiniä siemaillen. Jos illoista ei makseta, en ole käytettävissä. En ole mikään ilmainen avec.